Prisoner [Yoonkook]

This Is Not Right

Olin koko kierroksen ajan ihan omissa ajatuksissani, mutta sain onneksi hoidettua työni kunnolla. Tunsin edelleen hänen hengityksensä korvassani. Kylmät väreet virtasivat kehoni ympäri ja sain erillaisia mielikuvia minusta ja Yoongista. Katkaisin ajatukseni kuitenkin välittömästi ja läppäisin itseäni poskelle. Jungkook! Lopeta! Ajattelin mielessäni.  Hoseok seisoi edessäni ja katsoi minua hieman hämillään. "Jungkook? Mitä sä teet?" Hän kysyi. Säpsähdin hieman kun kuulin hänen äänensä. "Oh, Hoseok. Heh, miten menee?" Kysyin yrittäen välttää hänen kysymyksenä. Hän oli hetken hiljaa ja naurahti. "Hyvin mulla menee. Mut susta en oo varma. Olit ihan omissa ajatuksissas. Mitä mietit?" Hän kysyi. "Äh, mietin vaa kaikkee. Ei se oo tärkeetä." Vastasin ja lähdin portaat alas alempaan sellikerrokseen. Hoseok katsoi perääni ja naurahti. Olin päässyt takaisin kerrokseen jossa Yoongin selli sijaitsi. Tarkastelin muiden vankien sellejä ja vilkaisin jossain välissä Yoongin selliä kohti, huomasin miten hän tuijotti minua. Käänsin katseeni nopeasti takaisin muihin vankeihin.

*

Parien päivien aikana Yoongi oli käyttäytynyt minua kohtaan vielä kylmemmin mitä ennen, vaikken ollut tehnyt edes mitään. Kai se vain johtuu siitä vitutuksesta jonka vankilassa saa, mutta eräänä päivänä tapahtui jotain mitä mietin edelleen onko hän tosissaan.

Oli taas päivä jolloin kuulustelijat halusivat kuulustella Yoongia. Vein hänet huoneeseen ja jäin sinne tarkkailemaan ettei hän tekisi mitään.  Yoongi oli täysin samanlainen kuin edellisellä kuulustelu kerralla. Hyvin kylmä ja ärtynyt. "Joo joo, Miks helvetissä te kyselette samoja asioita kokoajan?" Hän ärähti kuulistelijoille ja vilkaisi minua. Nojasin itse huoneen sivuseinään ja kuuntelin keskustelua. Tämä kuulustelu kerta olikin lyhyempi mitä viimekertainen. Ilmeisesti he kyllästyivät Yoongin kylmiin ja samoihin vastauksiin. He poistuivat huoneesta sanomatta sanaakaan ja toinen heistä poistuessaan mulkaisi minua vihaisesti. Anteeks? Mitä mä nyt oon tehny? Olin hetken hämilläni, mutta käänsin sitten katseeni takaisin Yoongiin. "Noni, ylös." Komensin hänelle ja ihme ja kumma hän totteli minua. Pitelin hänen käsiään hänen selkänsä takana, mutta ilman rautoja niinkuin minulle oli ohjeistettu. Olimme taas käytävllä,  jossa ei ollut valvontakameroita. Hän oli pysynyt yllättävän hiljaa ja rauhallisena koko matkan ajan. Kunnes noin puolivälissä käytävää hän päättää taas työntää minut vasten seinää vasten. En kerennyt reagoimaan yhtään mihinkään, kun hän alkoi suutelemaan minua todella intohimoisesti.