Rankkari

'1'

Ja kevyt nosto maalin kattoon! Helppoa kun sen osaa! Nyt nopeat ylävitoset ja vaihtoon.
"Hieno maali bro!" Kuulin äänen vierestäni. Hymähdin vastaukseksi ja katsahdin screenille.

5-0.

Kotijoukkueen näkökulmasta olimme ihan hyvässä asemassa. Voisin tietysti tehdä vielä kolmannen maalin. Tulisi ainakin kehuja koutsilta.

"Ylivoimaan Ranta, Ranta, Timone, Reunane ja Lindsten!" Valmentaja huudahti.
Nousimme veljeni kanssa ylös ja luistelimme jäälle. Niko oli ainoa pakki ylivoimassa, mutta tiesin veljeni hoitavan homman.

Joonas otti aloitusvoiton ja syötti Nikolle. Niko toi kiekon alueelle ja syötti Christianille. Christian syötti Joonakselle, Joonas Justukselle ja Justus minulle. Syötin veljelleni viivassa joka liikkui kiekon kanssa siten, että saisi minulle hyvän syötön.

Olin valmis one timeriin kun älysin jonkun vetävän jalat altani.
Kuulin pillinvihellyksen ja tiesin tasantarkkaan mitä se tarkoitti.

1.34 5 vs 3

Eikä Pelicans voisi ottaa veskaansa pois. Vilkaisin valmentajaan joka vain nyökkäsi.
Ykkösylivoima jatkaisi siis kentällä.
Christian kysyi nopeasti olenko kunnossa, minun nyökätessä viekkaasti hymyillen. Christian tiesi mitä aijon. Hän tiesi että aijon rokottaa Pelikaaneja. Hän vain nyökkäsi. Vilkaisin Nikoa joka antoi saman viekkaan ilmeen, joka vähän aikaa sitten olin luonut Christianille.

Joonas otti jälleen aloitusvoiton ja syötti sitten jälleen Nikolle. Saimme kuviomme kuntoon ja aloimme pyörittämään. Niko liikkui viivalla ja olin valmis ampumaan.

Syöttö. Laukaus. Maali. Hattutemppu.

Olimme pelanneet kahden pelaajan ylivoimaa 32 sekunttia. Niko ryntäsi ensimmäisenä halaamaan minua.
"Vittu mä oon ylpee susta!" Se sanoi ennen kuin muut tulivat halaamaan minua. Luistelimme antamaan muille ylävitoset ja hyppäsimme vaihtoon.
"Hienoo jätkät!" Valmentaja sanoi nopeasti jatkaen sitten ohjeiden huutamista.
Olin omissa ajatuksissani viimeisen minuutin havahtuen sitten tuttuun ääneen.

Summeri.

Hyppäsimme kaikki kentälle ja luistelimme onnittelemaan nollapelin pelannutta veskaamme. Nopeat kättelyt sillä Pelikaaneja vitutti meidän voitto. Mitäs eivät osaa pelata.

"Hienosti pelattu bro!" Niko sanoi virnistäen kun kävelimme kohti iskän Fordia.
"Kiitti! Et säkää huonosti pelannu! Syötit kaikki mun maalit!" Virnistin takaisin. Puolitoista minuuttia vanhempi veljeni naurahti ja heitti tavaransa peräkonttiin. Tein täysin samoin ja hyppäsin sitten takapenkille.

Olimme aina olleet erottamattomat.
Näytimme samanlaisilta, pidimme samoista asioista ja harrastimme aina samaa lajia.
Omistimme saman väriset hiukset, samat kasvojenpiirteet, jopa saman muotoiset korvat!
Mutta meillä oli eri väriset silmät.
Minulla äitini vihreät ja Nikolla isän siniset. Ja äänemme olivat erilaiset.

"Pyry perkele!" Niko karjaisi etupenkiltä. Häntä ei kiinnostanut mitä isä ajattelisi. Hän oli aina kiroillut isän seurassa.

"Mitä nyt?" Karjaisin takaisin virnistellen.
"Minkä pizzan otat?" Virnistelevä veljeni kysyi.
"Sama vanha!" Totesin ja Niko sanoi isälle jotain, joka lähti hakemaan pizzoja.

"Noh veli kulta ketää kiikaris?" Niko kysyi taas virnistellen ja kääntyi katsomaan minua.
"Ei täl hetkel!" Totesin ja pyöräytin silmiäni, sitten jatkaen:
"Entäs sulla veli kulta?"
"On yks..." hän mutisi.
"Kerro kuka?" Virnistin.
"Ööhh..." Niko mutisi taas.
"Suomen käyttö sallittua!" Naurahdin.
"No totaaa...." Niko virnisteli.
"Kerro ny perkele!" Huudahdin veljelleni ärsyyntyneenä hänen mutinastaan. Ärsyynnyin todella helposti.

"Noora!"

//Words:450//