Metsänpojat

4.

Aamuaurinko oli ehkä hieman raikkaampi kuin edellisenä päivänä.

"Huomenta..." mumina kuului aivan läheltä. Luukas haukotteli ja käänsi kylkeä. Käsi kävi olkapäällä asti ja ravisteli hieman. Silmät rävähtivät auki ja katse harhaili hetken metsässä ennen kuin kohdistui parin kymmenen senttimetrin päässä istuvaan Jariin. 

"Täytyy lähteä, niin kuin hyvin tiiäkkin."

Ei siinä auttanut valittelut. Luukas nousi ylös hieman haukotellen ja ehkä kankeastikin. Hän ei todellakaan olisi jaksanut vaeltaa eteenpäin ainakaan heti aamusta. Kylmyys alkoi taas hiipiä takin alle inhottavalla tavalla.

"Meil ei sit taia olla minkäänlaista kahavin korvikettakaan, joten tota, täytyy kait sit selevitä iliman."

"Niin kai."

Jari oli aivan liian pirteä aamusta. Eilinen väsymys oli selvästi häipynyt kauas pois. Mies pukkasi itsensä pystyyn ja jaloilleen noustessa tarttui horjahduksen estämiseksi Luukakseen, jonka aivot eivät olleet vielä heränneet tähän aamuun. Lämpö oli yllättävämpää kuin ennen. Kylmän yön jälkeen edes hetken olkapäällä lepäävä läsi tuntui jumalaiselta. 

"Huippaa", Jari nauroi oikein kunnolla ja otti kätensä pois. "Mennäämpäs sitten."

Ovi paiskautui kiinni ja koko muu luokka alkoi suunnittelemaan ryhmätyötä. Luukas istui hieman avuttoman näköisenä tuolissaan. Jätkä, jonka nimeä hän ei muistanut istui edessä. Tuijotti sinisillä suurilla silmillään suoraan sieluun. Hän oli nähnyt kyseisen nuoren miehen ennenkin. Jotenkin hän ei vain muistanut missä. Oli hyvin mahdollist, että he hengasivat samassa porukassa. Ei olisi ollut ihme, jos Luukas ei muistaisi kaikkien nimiä.

"Teet sie tän?"

"En."

"En miekään jaksais."

Luukas tuijotti suoraan jätkän silmiin. "Me tehään tää yhessä. Mä en ala tappeleen tästä."

Toinen vaan pyöritti kynää kädessään raivostuttavasti. Luukas halusi tehdä työn valmiiksi ja äkkiä. Mitä nopeammin sen parempi, muttei silti halunnut tehdä kaikkea itse. Hänen itsetuntonsa ei kestänyt sitä. 

"Sie oot sen Jarin piiris vai?"

Kaikki näköjään tunsivat Jarin. Luukas nyökkäsi. 

"Uus poikaystävä vai?"

"Mitä?"

Poika jatkoi passiivisen näköisenä kynän pyörittelyä, mutta tuijotti silti läpi pistävästi Luukasta silmiin kuin olisi halunnut repiä kaiken irti, mitä vain lähti. "Sillähän pyörii kaikki aina yhen käen ympärillä. Mut Jari ei oo homo. En mie tiiä mitä se on."

"Okei." Ei Luukas osannut sanoa muuta. Äänihuulet kramppasivat. 

"Ei se siis homo ole", jätkä varmisti viel naureskellen. Ei Luukas oikein tiennyt mille, mutta naureskelipa kuitenkin. "Kattoisin kuitenkin ihan tarkasti et mitä teen ja mistä hinnasta."

Luukas nyökkäsi uudestaan ja antoi päänsä painua pulpettia vasten. Jätkä otti kynän tiukemmin käteensä ja laski sen vihdoin vihkolle, josta työ pitäisi tehdä. "Et siis huhut kiertää. Hiljaa tietysti. Oisin ihan varovainen."

Eihän jätkän sanat mitään painaneet. Jonkin kateellisen nilkin sanat, Jari olisi sanonut ja nauranut perään, jos Luukas olisi siitä miehelle kertonut, mutta eihän hän nyt mitään voinut sanoa. Mutts joskus katsoessaan Jaria välitunneilla oli vaikeaa olla kuvittelematta noita käsiä jonkun raavaan selällä tai parran sänkeä hivelemässä omaa leukaluuta vasten.