Metsänpojat

3.

Iso porukka seurasi Jaria ja Luukas löysi paikkaansa miehen takana nopeasti. Mikäs siinä, kun hyvä oli olla. Jari huomioi hänetkin kaiken muun lisäksi. Hän oli kunnon juhlien isäntä.

Koulu oli heidän juhlapaikkansa ja valtakuntansa. 

Tummaa kahvia hörppiessä mieli virkeni pikkuhiljaa. Jari haukotteli makeasti ennen kuin rikkoi pirtissä vallinneen hiljaisuuden. "Meiä pomo soitti. Käski lanttupellollensa. Tos jonkin matkan pääs. Nosthaan nauriit, se sano."

"Millä me mennään?"

"Mönkijäl luultavasti. Mettän poikki on nopeint mennä."

Luukas nyökkäsi.

He söivät rauhassa ja pukivat päällensä. Aamu oli kauniimpi kuin yleensä ja Luukas veti tyytyväisenä keuhkot täyteen puhdasta metsän ilmaa. Aurinko alkoi jotenkin näyttää hieman kirkkaammalta kahvikupillisen jälkeen. Jari tuntui olevan vieläkin hieman unenpöpperöisenä, kun hän starttasi mönkijän ja lähti ajelemaa Luukas takanaan eteenpäin. Lanttupelto oli pitkän matkan päässä. He köröttelivät mönkijän selässä noin puolituntia, mutta Luukasta se ei haitannut. Hän melkein vielä pystyi torkahtelemaan mönkijän kuoppaisessa kyydissä.

Perille saavuttuaan Jari näytti mitä piti tehdä. Luukas ei ollut ikinä käynyt lanttupellolla tai oikeastaan missään maatalouteen liitttvän paikan lähistöllä. Raskas työ oli kuitenkin aina raskasta työtä ja päivän tunnit tuntuivat menevän matelemalla eteenpäin. He tekivät monta tuntia töitä ja söivät välillä eväitään, jotka Jari oli jossain välissä kerennyt tunkea reppuunsa Luukaksen huomaamatta. Auringon pikkuhiljaa laskiessa he päätyivät taas mönkijän selkään ja kohti majapaikkaansa. 

"Onks sul ny kaikki varmasti mukana?" Jari kysyi, kun Luukas istahti viimein hänen taakseen. 

"On on.. ehkä", Luukas tarkisti vielä taskunsa. Hän oli jättänyt puhelimensa lataantumaan talolle, joten siitä ei tarvinnut huolehtia ja puukko makasi taskunpohjalla.

"Haethaan jos ei oo."

"Juu."

Tuttu korvia halkova ääni moottorin starttasi ja ajoneuvo lähti ryömimään eteenpäin. Silmät olivat väsyneet päivän mittaan ja Luukaksesta tuntui, että hän olisi voinut nukahtaa sillä silmäyksellä. Pienessä mönkijässä ei vain ollut paljoa tilaa pään lepuutuksille. Jarin jykevä selkä houkutteli, mutta Luukas ei antanut itselleen periksi. Kädet hän oli kuitenkin oppinut kietomaan miehen lanteille.

Hetken ajeltuaan vauhti alkoi hidastumaan. Mönkijän moottorin sisältä alkoi kuulumaan puhkiminen ja ähkimistä. Kuin ne olisivat olleet edellytyksenä matkan teolle. Jari liikahteli ratin takana.

"Ei helvetti!"

Ajoneuvo kampesi itsensä vielä parin metrin päähän, ennen kuin simahti paikalleen. Kaksi körähystä kertoi avaimen kääntämisestä ja käynnistyksen yrittämisestä, mutta mikään ei auttanut. Jari iski pari kertaa mönkijän moottoria kädellään tuloksetta.

"Helevetti."

"Mitä nyt?"

"Bensa."

Luukas kurkkasi Jarin olan takaa bensamittaria, joka näytti vielä olevan puolillaan. 

Jari näki Luukaksen katseen. "Son vähä vioittunu. Näyttää mitä sattuu välil. Ois pitänyt arvata."

Luukas nyökkäsi Jarin yrittäessä startata mönkijää. Syysilta heidän ympärillään pimeni vauhdilla. Valon vähittäisen katoamisen saattoi melkein nähdä. Yöt olivat alkaneet pidentyä aikoja sitten ja harmaus laskeutui heidän ympärilleen sameettiverhon lailla. Silmät koittivat tarkentaa ja käyttää kaiken mahdollisen valon hyödyksi, mutta silti näkökenttä ei ollut enää selkeä. Luukas käänsi katseensa takaisin Jariin.