Pysähtynyt

8. Pimeä

Avaan suutani kysyäkseni mikä se on, mutta Hyatt arvaakin jo kysymykseni. Hän virnistää niin nopeasti, että luulen kuvitelleeni sen.
"Pimeä on vampyyrien historian synkintä aikaa", Hyatt sanoo hieman ääntään madaltaen. "Se tapahtui 1232 vuotta sitten, jolloin vampyyrit syntyivät. Meidät loi, tarinan mukaan, mielipuolinen noita. Hän tahtoi ihmissusille vastustajan, koska ihmissudet hyökkäilivät täydenkuun aikaan hänen sukunsa ja kaupunkinsa kimppuun. Noita tahtoi nopean, säälimättömän ja vahvan vastustajan ihmissusille. Henget kuitenkin vaativat meille heikkouden. Henget suostuivat vain, jos aurinko olisi tuhomme, ihmissuden purema tappaisi ja Rohtorautayrtti heikentäisi meitä..." Avaan suutani ja henkäisen. "Onko se totta? Tappaako puu sydämeen meidät?"
Hyatin silmässä näkyy pilke. "Kyllä", hän sanoo nyökäten ja jatkaa sitten. "Aluksi oli vain kolme vampyyriä. He ovat ensimmäisiä vampyyreitä koko maailmassa. He vaihtavat nopeasti paikkaa, ja heitä on vaikea tavoittaa. On myös huhuttu, että heillä olisi erikoisia voimia. Erilaisia siis kuin meillä..." Räpyttelen silmiäni ja keskeytän taas vahingossa Hyatin.

"Onko meillä erityisiä kykyjä?"

Hyatt vilkaisee ulos ikkunasta ja nyökkää. Ihmettelen, miten tämä ei huuda minulle olemaan hiljaa.
"Voimme lumota ihmisiä. Joillakin vampyyreillä on myös aivan erityisiä kykyjä, joita he voivat harjoittaa." Hyatt heilauttaa kättään sivulle, ja katseeni seuraa kättä. "Joylla on mielenhallintakyky. Hän voi vain katsekontaktilla hallita mieltäsi. Esimerkiksi Joy voi laittaa sinut iskemään vaarnan sydämeesi."
Henkäisen. Eikai Joy sellaista tekisi? Katseeni siirtyy Hyattiin joka nyppii t-paitansa hihaa. Hyatt naurahtaa. "Joy käyttää kykyjään vain tositilanteissa." Hyatt raapaisee nenäänsä ja jatkaa.

"Ai, muuten. Joy pystyy myös lukemaan ajatuksia tietyissä tilanteissa."

Nyökkään. Tämä alkaa olla jo liikaa, mutta minun on pakko kestää. Hyatt vilkaisee silmiini huolestuneena, mutta pudistan vain päätäni.
"Oon okei."
Hyatt nostaa kulmakarvojaan ja jatkaa. "Alkuperäiset sitten tekivät uusia vampyyrejä. He riistäytyivät täysin noidan hallinnasta, ja pian koko maailmassa oli vampyyrejä. Sata vuotta myöhemmin eräs vampyyri nousi kapinaan. Hän tuli aivan hulluksi kaikesta verenhimosta ja tunteiden voimistumisesta. Hän kirosi kaiken, ja alkoi tuhoamaan. Perheeni sattui tämän tielle. Hän tappoi isäni, äitini ja siskoni. Olimme aivan tavallinen perhe." Hyatt huokaisee syvään, kun vanhat haavat revitään uudestaan auki. "Hän kuitenkin näki minussa ja Wyliessä jotain. Hän juotti meille vertansa ja taittoi niskamme." Kylmäy väreet kulkevat selässäni, ja huokaisen räpäyttäen silmiäni ymmärtäväisesti. Hyatin olemuksesta kuitenkin paistaa katkeruus, jota en ole huomannut ennen.
Hyatt taisi lopettaa tällä kertaa, ja katson tätä säälivästi silmiin. "Älä sääli minua", Hyatt sanoo hiljaa. Olen hetken hiljaa katsoen ovea.

"Saanko kutsua sinua Abeksi?" Hyatt kysyy rikkoen hiljaisuuden.

Pysähdyn hetkeksi, sillä tuo kysymys tuli aivan puun takaa.

"Jooh, kai", sanon hymyillen tälle.

Hyatt vaihtaa asentoa ja virnistää tuota Hyatt-hymyään. "Nähdään aamulla, kun lähdemme.", hän sanoo ja on hyyppämäisillään ikkunasta. "Hei, odota!", sanon ja nousen risti-istunnasta tätä kohti. "Kenen luo menemme huomenna?"
Hyatt jähmettyy. Hän liikuttaa hiljaa päätään, kunnes katseemme kohtaavat. "Onhan sinulla oikeus tietää."
Hyatt liikahtaa takaisinpäin ja alkaa selittämään. "Oliver on mielipuoli. Hän on muuttanut monia vampyyreitä, tappanut ihmisiä ja aiheuttanut kaaosta. Muistatko, kun leirintäalueelta löydettiin monta kuollutta, jotka oli tapettu?"
Nyökkään hitaasti. "Heidät juotiin kuiviin, ja Oliver teki sen. Hänet täytyy saada pysäytettyä, sillä ihmiset epäilevät." Mieleeni välkähtää kuva isästä. Isä on Fallowindin lehden toimittaja, joka tekee järkyttävästi töitä viikossa. Isä. Olin aivan unohtanut hänet. Ryhdistäydy, huomautan itselleni. Kuuntele.

"Eli lähdemme etsimään häntä?"

Hyatt huokaisee ja nyökkää. "Niin, kait"
Nyökkään hieroen silmääni. Hyattin hiukset näyttävät kauniilta ikkunasta heijastuvaa puuta vasten.
"Öitä, Abe", hän sanoo virnuillen ja hyppää alas. Katson ikkunasta alas kohti maata, kun hän katoaa sisälle takaoven kautta.

Oveltani kuuluu koputus.
"Sisään!", Huudan ja siirrän katseeni pois huuruisesta ikkunasta, josta kajastaa auringonvaloa. Olen ollut hereillä jo pari tuntia, mutta en ole jaksanut tehdä mitään. Aurinko on juuri nousemassa. Mietin vain kaikkea, mitä minulla olisi edessäni. Kuuntelin myös katonrajassa seittiään tekevää hämähäkkiä, haistelin kaukaa kantautuvaa tuoreen leivän tuoksua ja katselin maahan tippuvaa lehteä. Aistin kaiken niin voimakkaasti, että välillä tuntui kuin pääni räjähtäisi. Nousen istumaan sängyn reunalle ja oven takaa paljastuu Joy. Hänellä on päällään nätti sininen t-paita, jossa lukee 'Los Angeles' ja mustat trikoot. Itse puin aamulla saamani kauniin tummansinisen, melkein mustan pitkähihaisen paidan ja tummat housut.
"Lähdemme pian", Joy sanoo väläyttäen innokkaan hymyn ja poistuu. Nyökkään ja nousen ylös. Nyppäisen hiuksen pois housuiltani ja lähden hänen perässään alakertaan, jossa muut odottavatkin.

-------

KIITOS jos jatksat lukea Pysähtynyttä❤ toivon, ettei kirjoitusvirheitä ole ja tarina on helposti luettava, sekä juoni kiinnostava ;) palautetta saa antaa!!