Behind the wall (Valmis)

10. Paluu helvettiin

Leya:

Koko matkan tuijotan sotilaan nyrpeää naamaa. En tunnista häntä joten uskon kyseessä olevan vasta virkaan joutuneen henkilön. No iloiselta hän ei ainakaan näytä se on selvää.

-----

Minut saatetaan huoneeseeni ja suljetaan sisään. Kauhukseni kuulen kuinka ovessa oleva lukko lukitaan.

He lukitsivat minut omaan huoneeseeni.

Potkaisen ovea kaikin voimin. Olen raivoissani. Kuinka he saattoivat!? Käännyn ja suuntaan parvekkeelle. Huomaan kuitenkin heti ovien olevan lukittu lukolla. Minulla ei tietenkään ole avainta. Huudan turhautumisesta ja heittäydyn sängylleni.

Hetken siinä maattuani kyyneleet tulevat. Itken kaikkea. Sitä että olen täällä jumissa. Sitä että ikävöin ystäviäni. Lopulta minä kuitenkin nukahdan.

-----

Herään lukon naksahdukseen. Kohotan päätäni jä näen kaksi vartijaa. Toinen seisoo oviaukossa kun toinen tuo minulle tarjottimellisen ruokaa. Juuri kun he ovat poistuneet huudan heidän peräänsä:

"Odottakaa!"

Molemmat kääntyvät ja luovat minuun odottavan katseen.

"Missä Rick ja Cara ovat?"

"Heidät passitettiin sinua etsimään. Nyt heitä etsitään vangittaviksi."

Vartija ei sano enenpää ja jään kauhistuneena tuijottamaan sulkeutunutta ovea. Ovatko he vankeja?

Nousen ylös ja menen tarjottimen ääreen. Minua alkaa kuitenkin ällöttää. Paiskaan ruuat yhdellä huitaisulla lattialle ja menen parvekkeen ovelle. Ahdisrus sisälläni alkaa kasvamaan. Potkin ovea kaikin voimin ja huudan. En saa enää kunnolla happea.

Sisään ryntää jälleen uusi vartija. Hän katselee minua toimettomana.

"Tarvitsen... raitista ilmaa."

Kun saan sanat kakistettua ulos lähden raahautumaan ovea kohti. Vartija ei estä minua mutta seuraa tarkkavaisena perässä. Pitkältä tuntuvan ajan päästä saavun ulko-ovelle. Työnnän sen auki ja kompastelen ulos. Lysähdän polvilleni ja vedän raitista ilmaa keuhkoihini.

Kun puristus rinnassani alkaa helpottaa nousen ylös ja katson vartijaa.

"Joko olet kunnossa?"

Kuulen hänen äänessään kunnioitusta mutta vastaan silti napakasti.

"Toistaiseksi kyllä mutta mikään ei ole taattua jos en saa ollenkaan raitista ilmaa."

Sen sanottuani lähden harppomaan takaisin huoneeseeni. Vartija seuraa hiljaa perässä ja lukitsee jälleen huoneeni oven.

Huokaisen syvään. Kuinka kauan tätä tulisi jatkumaan?

-----

Päivät kuluvat. Huokaisen kun herään taas uuteen aamuun. Käyn jo päässäni läpi päivän tapahtumia.

Ensimmäiseksi paiskaan aamupalat lattialle. Sitten istuskelen sängyllä ja odotan lupaa päästä ulos. Sen jälkeen menen ulos kaksi vartijaa seurassani ja huoneeni siivotaan. Kun pääsen sisälle minulle tuodaan ruoka josta näykin osan kunnes työnnän sen syrjään. Syötyäni makoilen sängylläni ja odotan ilpalaa. Siitä syön leivän kunnes käyn suihkussa ja painun pehkuihin. Joka päivä on samanlainen.

Aamupäivä sujui kuten olin arvellutkin. Tällä hetkellä kävelen puutarhassa. Katselen kukkia ja toivon ettei perässäni kulkisi kahta sotilasta, vartijaa.