badboyXgoodgirl

luku 1-ruma valehtelija?

Sandyn nk.
_________

PRIM PRIM
Herätyskelloni pirahtaa. Kouluaamu, maanantai. Nukuin viimeyönä hyvät kuusi tuntia. Tänään menisin ajoissa nukkumaan, ainakin ajattelen niin. Nousen äkillisesti istumaan, kun muistan mikä päivä tänään on. Se ei ollut hyvä idea, sillä saan hirveän huimauskohtauksen. Joka tapauksessa, tänään olisi ihana päivä, nimittäin täyttäisin 18. Hyppäsin sängyltä ja menin peilini eteen. Wuhuu, nyt olisin täysi-ikäinen. Ajattelin muuttaa pois kotoa 19-vuotiaana, mutta en ole asiasta varma. Asun äitini kanssa, sillä isäni on kuollut. Siitä on jo pari vuotta ja elämme elämäämme ihan normaalisti. Otin kaapista vaaleansiniset pillifarkut, roosan värisen topin sekä valkoisen neuletakin.

On siis elokuun 27. päivä. Vai onhan? Tarkistan kalenterista. On. Lähden alakertaan meikkaamaan. Laitan ripsaria, kulmat sekä meikkivoidetta. En tarvitse muuta, tietääkseni. Loppusilauksena vielä haalean punaista huulipunaa. Olen tyytyväinen. Jätin pitkät ruskeat hiukseni auki.

-skip koululle

Kävelin koulunpihaan. Nään kuinka paras kaverini Emily tulee minua vastaan."PALJON ONNEA SYNTTÄRI TYTSY!!" Emily huutaa. "Joo okei kiitos älä ny huuda" Vastaan nolostuen, sillä moni kääntyi katsomaan meitä. "Ei sil oo välii et tuijottaaks joku, sä oot ny 18!" Emily huudahtaa samalla kun hyppää kaulaani roikkumaan niin, että kaulani meinaa katketa. "Mimmoset pippalot sä meinaat pitää?" Emily kysyi. "Ööh...no aattelin kutsuu sut meille yöks ja...nii." Vastasin. "Tylsää. 18-vuotiaana mennää baariin ja juodaa ittemme iha kunnon kännii." Emily sanoi. "Taitaa jäädä multa välii." Vastasin. " No ei kyllä vitussa jää välii!" Hän huusi. "Voitko.Lopettaa.Tuon.Huutamisen." Vastasin. "Sori, koulu alkaa mennää synttäri tytsy." Hän sanoi ja lähdimme kohti luokkia.

Istun paikalleni matikan luokassa. Otan kirjan ja penaalin repustani. Tarkistamme läksyn. Jonkin hetken päästä oveen koputetaan. "Sisään!" Opettaja huusi. "Alex, miksi olet myöhässä?" Opettaja kysyi. "Iha kuule siks." Alex vastasi ja lähti kävelemään paikallensa. Siinä hän nyt oli. Minun ihastus. Mutta myös monen muun. Monen minua kauniimman muun. Hän ei voisi tykätä minusta, hiljaisesta koulutytöstä joka ei puhu mitään ja on kunnon hikke. Ei kukaan voi tykätä minusta, eihän?

Matikantunti meni nopeasti. Näin sivusilmällä kuinka Alex vilkaisi pari kertaa minua. En ajatellut silti että hän olisi mitenkään kiinnostunut minusta. En todellakaan. Hän tekee sitä kaikille. Se on surullista. Tiedättekö, kun niin toivoo että joku pitäisi sinusta, mutta hän ei pidä. Niin surullista.

Seuraavaksi oli liikkaa. Meillä olisi sulkapalloa. Minulla oli päällä tiukat treenihousut sekä valkoinen toppi. Kenkinä toimi cheerleading kenkäni, Kaepat. Olin ennen harrastanut cheerleadingiä, mutta lopetin sen kun isä kuoli. Isä vei minut aina treeneihin, haki minut sekä maksoi maksut, kisat ja vaatteet. Siksi lopetin, jos ymmärrätte.

Ensin sai valita parin. Olin Emilyn kanssa. Sitten piti vaihtaa tyttö ja poika pareiksi. John..ei hän on Emilyn kanssa. Matt..ei hän on Olivian kanssa. Lopulta jäin ilman paria. "Noniin eli Sandy ja Alex on pari." Opettaja selosti. O-ou...mitä tästäkin tulisi. Tietysti halusin olla Alexin kanssa, mutta hän ei varmaan tuntenut samoin minua kohtaan. Ei tietenkään. "Nii käyks hakee mailan ittelles..."Alex sanoi. Häpeä. Olin juuri vain seissyt paikallani kuin mikäkin tollo joka ei osaa liikkua. "Ööh joo..."Vastasin nolona. Todella nolona lähdin varastolle hakemaan mailaa. Jäljellä oli vain ruma keltainen maila, mutta se ei minua haitannut. Olin aina ollut viimeinen ja sain aina kaikista kauheimmat jutut/hommat. Olihan se tyhmää, mutta minkäs sille voi jos on niin ujo ettei uskalla mennä muiden eteen ja sanoa, mitä haluaa tehdä.

Tulin takaisin saliin ja näin Alexin jo pomputtelemassa sulkaansa. Kävelin hänen luo. "Ootko kui hyvä?"Hän kysyi. Laskin katseeni maahan. "N-no t-tota e-en osaa oikee p-pelaa."Vastasin ujona. "Jaahas eli oot aika huono?"Hän kysyi oudolla äänellä. En tiedä, oliko se vihainen, iloinen, surullinen vai pettynyt. Nyökkäsin kumminkin. Aloimme pelaamaan hiljaisuudessa. Tai no, "pelaamaan". Minä en osunut kertaakaan sulkaan enkä myöskään saanut millään tavalla syötettyä. Minusta tuntui, että Alex häpesi minua itsenikin puolesta.

-skip ruokailuun

"Tänään ruuaksi...makraa!" Emily huudahti innostuneena. Huomioikaa:Makra=makaronilaatikko. Jotain Emilyn tyhmiä lyhenteitä. Makra on Emilyn lempiruokia. Minun ei taas yhtään. Yök, makaronilaatikkoa, hyi. Tykkään jauhelihasta ja makaronista mutta EN sekotuksena.

Istuimme samaan pöytään. "Tuutko meille koulun jälkee?" Kysyin. "Joo vaikka." Emily vastasi. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä:välillä kengistä, välillä homekouluista ja välillä kaupoista. Lopulta ruokailu päättyi ja menimme maantiedon tunnille.

Maantieto oli inhokkini. Okei, inhosin enemmän matikkaa. Silti. Minun teki mieli sanoa opettajalle että minua ei kiinnosta paskan vertaa mitä hän höpisee Euroopasta ja Aasiasta. Vilkuilin kelloa.

20.min tunnin loppuun.

15.min tynnin loppuun.

10.min tunnin loppuun.

Alex alkoi töljöttämään minua. Miksi hän katsoo minua? Teki mieli kysyä, että onko jokin vikana. Miksi hän muuten vain katselisi minua? En tiedä. Kerron asiasta Emilylle koulun jälkeen.

-Sandyllä kotona

"Haluutko omenan?" Kysyn Emilyltä. "Joo vaikka." Hän vastaa. Menemme olohuoneeseen juttelemaan. "Kuule Emily, miksköhän Alex tuijotti mua välillä tunnilla?" Kysyin. "Mitäh?" Hän sai sanottua. "Niin, hän tuijotteli minua välillä."Vastasin. "Äh, unohda se! Ethän sinä edes tykkää hänestä!"Hän huudahti.

Ainiin, minun pitäisi kertoa Emilylle ihastuksestani. "Ömm no tuota Emily?" Sopersin. "Niin?"Hän kysyi. "O-olen eikun e-ei...t-tai siis..."Sain sanottua. "Sano nyt!" Hän tivasi. "Taidanollaihastunut." Sanoin yhteen putkeen. "Mitä? Sano uudelleen." Emily vastasi. "Taidan olla ihastunut." Sanoin uudelleen. "Keneen!"Hän kysyi. "Alexiin." Vastasin. "Mutta hän ei pidä minusta."Sanoin äkkiä. "Miksi et ole kertonut?" Hän kysyi hieman pettyneenä ja vihaisena. "K-koska en ole viittinyt." Vastasin. "Et ole viitsinyt kertoa minulle ihastuksestasi!" Emily huusi raivon vallasta. Enkö minä muka saa itse päätää mistä kerron ja mistä en? "Taidan tietää miksi Alex ei pidä sinusta." Emily sanoi. "N-no?" Kysyin hieman pelokkaana. "Olet todella ruma ja valehtelija!" Hän huusi. "Oletko tosiaan sitä mieltä?" Sanoin jo vähän raivon vallassa. Hän ei päätä mitä teen tai mitä kerron. "Jos pidät minua rumana niin voit painua suoraan helvettiin täältä!" Huusin. "Niin taidankin senkin valehtelija!"Hän huusi.

Hän nousi sohvalta ja lähti. Purskahdin itkuun. Olenko tosiaan ruma? Eikö kukaan oikeasti pidä minusta? Ei edes ystäväni? Emme ikinä riitele Emilyn kanssa, joten tämä on uutta.

Kipitin huoneeseeni sängylle ja nukahdin. Nukahdin levolliseen uneen, jossa kaikki oli hyvin.

Kirjailijan kommentti:

Elikkä täs ois eka luku(laitoin luku kaks koska ykköne oli se esittely), joten laittakaa ihmeessä kommenttii et mitä tykkäätte! Joo ei sit muuta heippa❤️