Preview - Mitä? //JOSHLER

yhdeksäs luku

Valutan viileän juoman kurkustani alas, meinaan yökätä sen mausta.
"No? Ei se sinua tapa!" Gee nauraa js läimäyttää minua selkään. Hän selvästi ei juuri alkoholia kestänyt.

Pidän katseeni maassa, puren hampaani yhteen ohittaakseni toistuvan oksennusreaktion.
En ole hyvä selviämään kamalasta olosta, en ole koskaan ollut. Mutta nyt? Miksi jo pieni määrä alkoholia saa minut tähän?

"Tyler!" Gee huudahtaa hammasta purren ja horjahtaen. Hyvä että tuo pystyssä pysyi!
Ja että kauanko aikaa on mennyt? 10 minuuttia?
"Tyler, nyt päästetään irti muusta ja keskitytään tähän hauskanpitoon!" Tuo jatkaa kättään ilmassa heilauttaen, niin että se melkein osuu suoraan naamaani.

Gee katosi. Hienoa. Tämä tästä vielä puuttuukin. Muut hänen kaveriporukastaan irtautuvat minusta yhtä nopeasti mitä Geekin.

Missä tuo oli?

Baaritiskillä.
"Gee!" huudan kysyvästi, ja koitan nopein askelin kulkea ihmisjoukon läpi humaltuneen pojan luo.
"S-siinähän sinä olet, Ty...!" Gee nauraa sekavan oloisena, ja ojentaa minulle lasin täynnä mansikanpunaista juomaa. Katson sitä ja Geetä vuorotellen, kunnes pudistan päätäni.

TYLER HELVETTI! MUISTA MITÄ LUPASIT ITSELLESI! Kiroan mielessäni samalla, kun pääni ravistelun lopetan.

"En ota enempää, anteeksi" Sanon kun vihdoin avaan suuni. Kirkkaat valot välkkyvät takanani ja ihmisvirrat kulkevat toistensa lävitse. On jossain nurkassa jollain lähemmätkin puuhat kesken. Katson Geetä taas hiljaa odottaen tuon puhuvan.

"Kuule, olet oikeassa" Gee vastaa parin sekunnin jälkeen, vieläkin sekavampana. "Elämä painaa päälle, mutta siitä on osattava myös nauttia oikeina aikoina, ja juuri nyt tämä on sitä." Gee kertoo väsyneen siniset silmät värähtäen, hiljentyen taas hetkeksi. En viitsi vastata. Sitäpaitsi musiikki oli lujalla taas, sai tehdä töitä kuullakseen normaalipuhetta.

Tummahiuksinen poika nostaa taas äkisti kättään.
"Niin, ja siitä aiemmasta, oletko homofoobinen, Tyler?"

Geen äänensävy oli nyt paljon totisempi. Kuulen sen jopa musiikin läpi. Että minä? Minä mitä...?

"E-en ole, miksi niin luulet? Se vain..., se vain on väärin, eikö niin?
Se vain ihmetytti, en ole aikaisemmin nähnyt ketään noin avoimena." vastaan etsien oikeita sanoja ajatuksieni keskeltä. Olo oli jo parempi, ennen tätä.
Tottapuhuen välillä pelkään olevani itsekin jotain sellaista.

"Hyvä on. Hienoa. Sitten voinkin kertoa sinulle jotakin..." Gee murahtaa humaltuneena herättäen minut ajatuksistani.

"N-niin?"