Se On Vain Klisee (Valmis.)

XIX

1 viikko myöhemmin~

Allison

Istuin Luken, Julian, Shadrickin ja Gigin kanssa koulumme portailla ulkona. Kevätaurinko lämmitti mustien farkkujen peittämiä jalkojani. Naureskelin silloin tällöin, kun joku jengistämme sanoi hauskan vitsin tai kertoi muuten vain hupaisan kertomuksen.

Nyt oli maanantai ja huomenna olisi lukiomme "Osaan" -juhla, johon olin ilmoittautunut jo aikoja sitten soittamaan pianoa. Osasin kappaleeni todella hyvin, mutta halusin silti harjoitella sitä vielä ja hienosäätää hieman.

Gigi sai viestin puhelimeensa ja sanoi innoissaan: "Nyt on hyvät kemut tulossa!"

"Milloin?" kysyin ja katsoin tummapiirteistä ystävääni.

"Tänään!" hän intoili ja katseli meitä jokaista vuorollaan. "Eiköhän mennä?"

Kaikki muut tuntuivat myöntyvän paitsi minä. Halusin kyllä todella kovasti, mutta tiesin, että täytyi harjoitella huomista juhlaa varten. Siellä en voisi olla krapulassa.

Osaan -juhlan idea oli, että jokainen lukiolainen, joka halusi esiintyä ja näyttää talentinsa, sai ilmoittautua juhlaan. Se pidetään koulumme liikuntasalissa, jossa on lava ja satoja penkkejä. Penkeille istutettaisiin jokainen koulumme oppilas, joiden oli pakko kuunnella kaikki esitykset läpi.

"En voi", vastasin. "Huomenna on se mun esitys."

"C'moon! Kyllä sä ehdit", Julia sanoi ja katsoi minua.

"Tulet vaikka vaan yksille", Shadrick ehdotti.

"Niin!" Luke sanoi. "Lähdet ennen kymmentä tai jotain, mutta et nyt jää pois."

He saivat vakuutettua minut. Jos ottaisin vain yhden ja lähtisin ennen kymmentä kotiin, ehtisin helposti huomiseen juhlaan. Voisin myös mennä kemuihin myöhemmin, joten ehtisin käymään kappaleen läpi kotona muutaman kerran.

"No joo", myönnyin. "Ehkä mä sitten tulen."

"Hyvä", Gigi sanoi ja nousi seisomaan. "Eiköhän mennä!"

"Mitä? Nytkö?" kysyin hämmentyneenä. "Kello on neljä."

Kaikki katsoivat minuun ja viestittivät, että kellon ollessa neljä - se ei ollut ongelma. Huokaisin ja kohautin hartioitani. Seurasin ystäviäni, kun Gigi soitti tuttunsa hakemaan meitä.

Menisin juomaan vain muutaman ja lähtisin ennen kymmentä.

******

"Hyvä! Mene! Käännä selkäsi!"
Älä mene, älä käännä selkääsi.
"En tarvitse sinua!"
Tarvitsenpas.

"Turha luulla, että näetkään muuta kuin sen!"
Älä sano noin. Et tarkoita sitä.
"En minäkään sinua!"
Tarvitsenpas.

Heräsin uneni onnettomaan loppuun. Niiden onnellisuus katoaa aina keskivälin jälkeen. Huokaisin ja huomasin mahdottoman huonoon oloni. Makasin nahkaisella sohvalla, johon ihoni oli suorastaan liimautunut kiinni.
Nousin hitaasti ylös ja tallustin humalassa tutuksi tulleessa talossa vessaan. Olin varma, että oksentaisin. Eikä kauaa tarvinnut vessanpönttöä halailla, kunnes vihreä neste tuli suustani ulos.

Vietin pöntön äärellä aikaa varmaan puolituntia, kunnes olin oksentanut tarpeeksi. Pyyhin suupieleni vessapaperiin ja heitin paperin pöntön sisään ennen vetämistä. Kävelin vessasta ulos ja silmäni olivat pullahtaa ulos kuopistaan, kun näin seinäkellosta kellonajan. Varttia vaille yhdeksän ja juhla alkaisi kymmeneltä.