Se On Vain Klisee (Valmis.)

II

Allison

Saatuani maksettua lempiherkukseni nousseen minttukaakaon, askelsin pois kahvilasta kohti kylmään talvi-ilmaan.

Tumma tukka pienesti hulmuten kävelin hiekoitettua kävelytietä pitkin kotiin.

Reitikseni valitsin perinteisesti ulkojään vierestä menevän pikkupolun. Se oikaisee matkaani noin viisisataametriä.

Kaksi poikaa lätki kiekkoja maaliin. He olivat molemmat pukeutuneet tummiin takkeihin ja tummiin collage-housuihin. Toisen päätä lämmitti pipo ja toisen pää oli ilman hattua.

He olivat varmaankin lähellä minun ikäluokkaani.

Polku meni suoraan pienen maalin takaa. Ahdistuspiikki kiristi hieman rintakehässäni.

Puristin lämmittävää minttukaakaokuppia kovemmin ja talsin tampatulle polulle.

Kaksikko tempoi kiekkoja maaliin tiheään tahtiin, joka asetti vaistoni pelkotilaan.

Kävelin maalin ohitse.

"Varo!" kuului varoitus vasemmalta puoleltani.

Käänsin pääni vaistonomaisesti.

Näin mustan möykyn lähestyvän uhkaavasti.

Astuin askeleen taaemmaksi.

Tamppaantunut lumi oli liukas, joten varattuani painon taaemmalle jalalleni - liukastuin.

Ennen kuin ehdin reagoida mihinkään muuhun (kuten siihen, että minttukaakaoni oli levinnyt kokonaan päälleni) aivoni huusivat tilanteen olevan todella kiusallinen.

Tämä kuului hetkiin jolloin toivoin vain maan imaisevan minut sisäänsä.

Keräilin itseäni ja kuulin kuinka kaksikko luisteli jään reunaan.

"Sori", toinen heistä sanoi, "sattuiko?"

Punastuin.

Häpeästä tosin.

Miksi olen kiusallisuuden äärihuippu?

"Ei", vastasin ja nousin istumaan.

Pyyhin hieman puoliksi imeytynyttä kaakaota takkini päältä.

Pipopäinen poika käveli luistimillaan lumeen ja painoi ne kunnolla kiinni hankeen.

Hän ojensi kätensä sanomatta mitään.

Tartuin siihen ja katsoin poikaa silmiin ensimmäistä kertaa.

Mantelipuun ruskeat irikset.

Pieni määrä ruskeaa hiuspehkoa tunkeutui pipon alta näkyviin.

Hän auttoi minut ylös vetäen kätensä pois.

"Sori vielä", hän sanoi uudestaan.

Nuo kaksi sanaa eivät kuulostaneet yhtään sen uskottavammilta kuin ne edellisetkään.

Hän puhui oudosti. Pipopää ei omistanut outoa puhetapaa tai minkään näköistä puhevikaa, mutta se sävy jota hän käytti oli erilainen.