Bullet Proof? [Finnish]

Osa 5.

Wendy ja minä aloimme tapailla. Hän oli oikein innoissaan ajatuksesta että me voisimme olla pari. Minulle tuli todella tärkeäksi että osasin hillitä itseäni, sillä todellinen sukupuolenihan oli tyttö..enkä tahtonut Wendyn tietävän sitä. Hän ei välttämättä välittäisi hirveästi lesboilusta kanssani. Tai sellaiseksi hän sitä varmaan kutsuu, vaikka itse en itseäni lesboksi sanoisi. Olinhan poika.

Oli ilta. Olimme tulleet juomaan erääseen läheiseen baariin. Ihmettelin aina miten minut päästettiin sisään. Näytin ihan pennulta. Wendy istui perällä olevassa pöydässä, minun, Joshin ja Andrewn kanssa. Anna käveli tarjottimen kanssa ja tarjoili meille juomia. Anna oli tarjoilijana baarissa. Minä join vain vettä, sillä vihaan humalassa olemista. Wendy kikatti jollekkin Joshin vitsille ja tunnelma oli katossa. Kuitenkin 3 aikaan yöllä Wendy alkoi haukotella. Josh ja Andrew jäivät baariin vielä muutamien ystäviensä kanssa. Minä ja Wendy lähdimme.

Ulkona oli hiljaista ja viileää. Tarjosin Wendylle takkini. Hän punastui ja suuteli minua poskelle. "Kiitos...olet niin suloinen.." Hän huokaisi ja nojasi olkapäätäni vasten väsyneenä. " Täytyy varmaan lähteä kotiin...." Hän haukotteli ja katsoi minua. " Minä saatan sinut.." Virnistin. Hän katsoi minua apeasti. " Etkä..kyllä minä pärjään. Sinä jäädyt jos lähdet saattamaan minua.." Katsoin häntä vahvana ja varmana siitä että en paleltuisi. "Minä saatan sinut..oli kylmä tai ei. Sinä itse jäädyt tuolla menolla ja joku voi vaikka käydä kimppuusi. Sitä paitsi, jos minä jäädyn...voit aina sulattaa minut." Wendy virnisti ja alkoi kikattaa. "Höntti!" Hän tönäisi minua hellästi. Sitten otin kiinni hänen kädestään ja lähdimme kävelemään kohti hänen kotiaan.

Wendy pysähtyi pihalla. " No niin.." Hän huokaisi ja alkoi vetää takkia yltään. " Saat takkisi nyt..sillä olen kotona. Voit lähteä itsekkin nukkumaan.." Pudistin päätäni. " En voi lähteä vielä. Joku voi napata sinut tästä pihasta.." Sanoin äreästi. Hän virnisti. "Mene jo..jäädyt.." Hän tönäisi hellästi kuten aina. Pudistin päätäni. " Entä jos haluan jäätyä..jotta sinä saat luvan sulattaa minut. " Hän virnuili. "Drawen...rakastan sinua." Hän sanoi ja suuteli minua otsalle. Otin hänet syliini ja kannoin ovelle. Avasin oven ja vein hänet sisään.

Sisällä oli pimeää. Mutta tv:n valo välkkyi. Wendyn äiti makasi sohvalla ja kuorsasi. Sohvapöytä oli täynnä tyhjiä laseja ja pulloja. Wendy halusi alas sylistäni, ja laskin hänet. Hän katsoi äitiään ja sitten minua. "Tiedätkö kuinka paljon vihaan elämääni?" Nyökkäsin. " Minäkin vihaan sitä...vihataan yhdessä." Wendyä ei naurattanut, hän otti asian tosissaan. Kävelimme sohvan luo ja nostimme hänen äitinsä istumaan. " Sinun kannattaa lähteä nukkumaan.." Wendy sanoi äidilleen. Hänen äitinsä katsoi minua. "Oi että! Drawenkin on täällä. Minä annan teidän olla kahdestaan..." Hän naurahti ja vinkkasi minulle silmää. Virnistin takaisin. Sitten hän nousi ja kävellä löntysti omaan huoneeseensa ja hetken kuluttua sieltä kuului tasainen korina. Suljimme tv:n ja kävelimme Wendyn huoneeseen.

Hän antoi takkini takaisin. Suuteli minua hyvin kiihkeästi. "Kiitos...Drawen.." Hän puhui kuin olisi ollut huumeissa. "Äh..Wendy. Minusta tuntuu ettei nyt ole hyvä aika.." Hän virnisti ymmärtävästi ja alkoi repiä vaatteita yltään. " Käänny.." Hän tiuskaisi leikillä. Laitoin käden silmieni eteen, mutta kun paita soljui hänen päänsä ylitse ja putosi lattialle, raotin sormiani. Wendy kääntyi ja hyökkäsi minua kohti pelkissä rintaliiveissään ja läimäisi minua hellästi. " Pervo!" Nostin käteni ilmaan ja katselin häntä. "Itse aloit riisuutua edessäni." Hän katsoi minua mukamas vihaisena. " Hmph!" Sitten hän puki ylleen suloisen yömekon ja loikkasi peiton alle. " Haluatko että laulan tuutulaulun?" Hän nyökkäsi. " Jos osaat jonkun kissanpennuista kertovan." Nyökkäsin. " Osaan yhden." Kävelin hänen luokseen ja suutelin. Vedin peittoa hänen päälleen niin ettei hänelle tulisi kylmä nukkuessa. Sitten kävelin ovelle. " Et oikeasti osaa laulua..?" Hän virnisti. Nyökkäsin. "Ei..osaan kyllä. En vain muista enää miten se menee." Hän naurahti ja katseli minua peiton alta. " Haluaisin sinut viereeni.." Katselin häntä. " Minäkin haluaisin tulla sinne, mutta meidän on otettava rauhallisesti." Hän nyökkäsi surullisena. Suljin valot ja katsoin häntä vielä ovelta. " Hyvää yötä...Wendy." Hän heitti minulle lentosuukon. "Hyvää yötä..." Hän vastasi ja katseli minua vielä kun suljin oven. Hän sulki silmänsä.

Kävelin ulos ovesta ja vielä lukitsin oven. Kukaan ei saisi koskea Wendyyn...jos se minusta oli kiinni. Ulkona odotti auto. Anna istui ratin takana. Josh tämän vieressä ja Andrew takana. Kävelin sisään. Jätkät virnuilivat toisilleen. " No mitenkäs kävi!? Teittekö sen?!" Pudistin päätäni ja virnistin. " Otamme rauhallisesti.." sanoin hymyillen. Miehet pudistelivat päitään ja nauroivat. Anna hymyili. " Hyvä..kannattaa ottaa ihan rauhassa. Teillä on vielä aikaa vaikka millä mitalla." Hän naurahti. Nyökkäsin, sillä olin samaa mieltä. Meillä oli aikaa rutkasti ja aioin vielä kertoa hänelle..kuka todella olen.