Bullet Proof? [Finnish]

Osa 4.

Seuraavana aamuna otin puhelimen ja näppäilin Wendyn numeron. Aluksi en kuullut mitään, mutta viimein Wendy vastasi. " Hei!" Huudahdin iloisena puhelimeen. Wendy vastasi hiljaa. " Hei.." olin hämmentynyt. " Onko kaikki hyvin?" Kysyin häneltä. Hän vastasi yhä hiljaa. " Ei..".
Mietin mitä tekisin. Wendyllä ei ollut kaikki hyvin..sen kyllä kuuli. " Voinko tulla sinne? Kertoisitko osoitteesi? Anna voi varmaan nakata minut sinne." Minulla oli tunne että Wendyä pelotti. Hän empi vastausta. " O..okei..jos siitä ei ole vaivaa...Anna tietää osoitteen, sanot vain että tuo sinut Wendyn luokse." Olin innoissani. Wendy oli hyvin arka, mutta olin varma että hän vielä rohkaistuisi. " Minä tulen pian! Nähdään!" Suljin puhelimen ja ryntäsin keittiöön. Anna istui pöydän ääressä väsyneenä.

"Huomenta!" Huikkasin hänelle. Yhtäkkiä lapsi alkoi itkeä olohuoneessa ja kuulin kuinka Josh huusi olohuoneessa lapselle. " Saatanan kakara!" Kuului kolahdus ja lapsi hiljeni. Anna nosti päänsä käsistään. " Josh! Hakisitko Emman mumminsa luota..." Hän katsoi minua hyvin surullisena. " Äh..mietin vain..voisitteko viedä minut Wendyn luokse. Minusta tuntuu että hän ei voi hyvin." Anna nyökkäsi. " Josh! Mennään tänään Wendylle. Haetaan Emma ja mennään." Anna nousi pöydän äärestä ja käveli ottamaan Marlien. Minä seurasin perässä, hiljaa ja hiukan peloissani. Olikohan perheellä kaikki hyvin?

Wendy asui kaupungin laidalla. Alue oli rahnaista ja siellä luultavasti eli paljon rikollisia. Wendy oli ovella vastassa. Ryntäsin autosta hänen luokseen ja ilman mitään kysymistä...halasin. Hän takertui minuun ja itki. " Ei hätää..." sanoin hänelle ja silitin hänen päätään. Hänen pehmeät pitkät hiuksensa kutittivat kämmeniäni. " Onko kaikki hyvin?" Hän työnsi minut kauemmaksi ja pudisti päätään. " Ei todellakaan ole! Valvoin koko yön taas koska eräs idiootti päätti pitää bileet!" Hän kääntyi kohti ovella seisovaa pöhettynyttä naista. Naisen hiukset olivat sekaisin, vaatteet repsottivat ja meikit olivat levinneet.
Wendy nappasi kiinni kädestäni ja kävelimme ovelle. Nainen alkoi hymyillä. "Hei! Onko tämä se poika josta kerroit,Wendy kulta?" Wendyn ilme oli hyvin äreä. " Hei.." vastasin ja hymyilin naiselle. Olin tyytyväinen että sukupuoleni meni täydestä. Wendy raahasi minut naisen ohitse sisään. "Wendy on näemmä minulle vähän äreä kun eilen vähän otin ja kuuntelin musiikkia..älä hänestä välitä. Menkoista se johtuu..Jutellaan myöhemmin lisää.." Nainen kikatti ja jäi vielä odottamaan ovelle, Annaa ja Joshia.

Kämpässä haisi vahvasti virtsa ja alkoholi..myös tupakka. Wendy vei minut käytävän perällä olevaan huoneeseen. Huoneessa oli kuvia suloisista kissoista ja kissan pennuista. " Äh..älä mieti. Pidän kissoista." Hän sanoi ja sulki oven. " Äh..ei mitään. Minäkin pidän." Naurahdin ja katselin ympärilleni. Hän käveli sänkynsä luokse ja istui. " Tulisitko tänne.." Katsoin häntä ja kipitin nopeasti hänen viereensä. Hän siirsi hiukset pois kasvojensa edestä ja katsoi lattiaa apeana ja selvästi mietti mitä sanoisi. " Kuten huomasit..äitini on idiootti..." Hän sanoi nolona ja äreänä. Häntä nolotti äitinsä käytös. " Siitä lähtien kun isäni kuoli..hän on ollut tuollainen. Bilettää joka yö. Juo..tupakoi sisällä..Ei paljoa välitä.... minusta." Hän sanoi ja näin kyyneleet hänen silmissään. Asetin käden hellästi hänen olkapäälleen. Hän alkoi nojata vasten minua ja tunsin hänen lämpönsä.

Kun tulimme ulos huoneesta, meitä odotti olohuoneessa Wendyn äiti, Josh, Anna ja lapset Marlin ja Emma. Myös Andrew istui sohvalla Joshin vieressä. Wendyn äiti nousi sohvalta ja käveli luokseni. " Onpa Wendy löytänyt komean pojan..." Nainen katseli minua ja kosketteli poskiani. " Wendy on hyvä tyttö..ota neuvosta vaari ja ota hänet tyttöystäväksesi. Hän jos kuka on laatutavaraa." Nainen vinkkasi silmää. Naurahdin ja Wendy tuli väliimme. " Äiti...ei Drawen kaipaa kuulla tuollaisia juttuja suustasi. Lopeta hänen ahdistelemisensa." Äidin ilme oli yllättynyt. " Drawen! Onpas erikoinen nimi pojalla. Sopii Wendylle!" Wendyllä paloi hermot ja hän nappasi taas kädestäni kiinni ja veti minut ulos. Siellä hän purskahti taas itkuun. "Anteeksi! Minua vihastuttaa ja nolottaa hänen käytöksensä! " Otin häntä hellästi kiinni olkapäistä ja katsoin häntä suoraan silmiin. " Ei hätää..hän on cool. Ainakin minusta." Wendyn ilme oli vaivaantunut. " Ei hän ole yhtään siisti! Sinä vain valehtelet koska et tahdo minun nolostuvan.." Virnistin. " Itse asiassa, olet suloinen kun nolostut. Joten jos en tahtoisi sinun nolostuvan, miksi valehtelisin?" Hän katsoi minua toiveikkaasti ja leikkisästi. " Olet ihanin jätkä jonka olen tavannut..usko pois. Olen tavannut monia. " Hän huokaisi ja naurahti. Yhtäkkiä hän nappasi puhelimensa taskustaan. Hän avasi sen ja näytti minulle ottamiaan kuvia. " Rakastan valokuvaamista. Otan kuvia kaikesta..mielestäni kauniista ja upeasta. Tiedäthän..luonnosta ja eläimistä. Ystävistäni." Hän katseli tähti taivasta ja huokaisi. " Se saa minut kuin vaihtamaan maisemaa, tästä kamalasta slummi alueesta..kuin taikamaailmaan. Unohdan kaikki hirveät ihmiset ja kaiken pahan. Kun keskityn vain yhteen tärkeään yksityiskohtaan..." Hän oli lumonnut minut noilla upeilla sanoillaan. Tuijotin häntä kuin transsissa. " Drawen..oletko kunnossa?" Hän kääntyi kohti minua ja kysyi. Nyökkäsin.
"Jep.....saanko kokeilla. Löysin yhden upean jutun jonka haluan ikuistaa kuvaksi." Hän nyökkäsi ja antoi puhelimensa minulle. " Mikä se upea juttu on?" Katsoin häntä ja hymyilin. " Sinä.." Hän punastui ja yritti piilottaa kasvonsa. " Älä! Älä ota minusta kuvaa! Olen ruma! En ole kuvauksen arvoinen..." katsoin häntä kysyvästi. " Miksi..olet kaunis." Hän nosti kasvonsa esiin ja ehdin napata kuvan. Hihkuin ilosta ja pompin puhelimen kanssa nurmella. " Hei! Tänne se! Näytä edes millainen kuva siitä tuli!" Hän repi puhelimen käsistäni. "Katso sitä..se on upea." Sanoin hänelle kun hän katseli kuvaa. " Ei..eikä ole...."Hän laski katseensa maahan. Nostin hänen kasvonsa kohti minua. " Se on.." Sitten me suutelimme. Siinä hetkessä olisin halunnut jonkun ottavan kuvan, sillä se hetki jos mikä..oli kaunein kaikista. Ulkoovi avautui ja ulos astelivat Josh, Andrew ja Anna. "Oooeee! Drawen on kova jätkä ku iski Wendyn." Andrew huudahti. Suudelma loppui ja Wendy katseli minua ja suuteli vielä poskelle. " Nähdäänkö huomenna?" Nyökkäsin ja hipaisin vielä hänen kylkeään ennen kuin hän käveli sisään. Vilkutin hänelle ja katselimme vielä toisiamme kun istuin autossa. Yhtäkkiä sain viestin. Annalta. Hän oli ehtinyt ottaa kuvan suudelmastamme. Katselin kuvaa hymy huulillani. Olin ensi kertaa elämässäni oikeasti onnellinen.