Taivaan Tyttö

Osa 1

Herätyskelloni soi. Se oli soinut jo kauan, olin liian väsynyt tekemään mitään.
"Ethan jos et kohta paina sitä hemmetin nappia, heitän koko kellon naamaasi!" huusi aina yhtä iloinen kaksoisveljeni Evan sängystään.
Nousin hitaasti ja painoin nappulaa, puin hitaasti päälleni. Raajani oli jäykät ja siinä meni kauan, silti yritin kolistella mahdollisimman paljon Evanin kiusaksi. Kun olin saanut siistit vaatteet päälle menin vessaan ja aloin kammata tukkaani. Ensin kampasin tummanruskean melkein mustan hiuspehkoni matalaksi ja sitten pörrötin sen uudelleen. Ashley tykkäsi siitä sellaisena, siis tyttöystäväni, ihanin ja hauskin tyttö jonka olen koskaan tuntenut.
Söin aamupalan isossa keittiössämme nopeasti, olin käyttänyt liikaa aikaa vaatteiden valitsemiseen. Äiti oli juuri lähdössä viemään Josephia ja Janea kouluun. Joseph oli vasta ensimmäisellä luokalla ja Jane oli 8-vuotias. Meidän perheemme oli iso, Josephin, Janen, minun ja Evanin lisäksi oli vielä Peter joka oli 13 ja Grace ja Gavin jotka olivat myös kaksosia, he olivat jo 20 vuotiaita, ja olivat jo muuttaneet pois.
Välillä en käsitä miten äiti ja isä jaksaa, meitä on seitsemän heidän lisäksi. Varsinkin kun minut ja Evan on adoptoitu. Äiti aina sanoi että hänen oli pakko ottaa meidät, koska häntä säälitti jos olisimme joutuneet jonnekkin orpokotiin 5 vuotiaina. Varsinkin sen takia että saimme pysyviä traumoja äidin ja isän kuolemasta, tai no enimmäkseen minä. Nyt olemme Evanin kanssa jo 17 v. ja pystyneet pääsemään kaikesta ainakin osittain yli.
Seuraavaksi kun pääsin ajatuksistani olin jo koulun pihalla. Outoa. Tein monia asioita yhtä hyvin ajatuksissanikin, tai ainakin luulen niin enhän minä oikeasti tiedä mitä minä teen kun en mieti yhtään.
Menin kouluun ja kävelin suoraan kaapilleni jonne aloin tunkea tavaroitani.
"Hei Ethan, sinähän et ollut eilisissä juhlissa?" kysyi yksi parhaista kavereistani. Hän oli tullut luokseni huomaamattani ja hätkähdin.
"Luoja Josh, pidä enemmän meteliä kun liikut jooko? Ja ei, en ollut juhlissa. Miten niin?"
"Ei mitenkään, kysyinpähän vaan." Hän sanoi muka kepeästi, mutta näin hänen ilmeestään että hän oli saanut toivomansa vastauksen.
Josh osasi olla outo. Hyvin outo. Mutta kun toinen kaverini tuli, tiesin että kaikki ei ollut kohdallaan.
"Oletko nähnyt Ashleyta tänään?" Hän kysyi. Jim oli yleensä hyvin kiertelevä kaikessa ja nyt hän meni suoraan asiaan. Se alkoi suoranaisesti pelottaa.
"Mitä nämä kaikki kysymykset on? Mitä teitä kiinnostaa olinko juhlissa tai olenko nähnyt Ashleyta?" sanoin minua alkoi jo hermostuttaa. Jim katsoi minua vihreillä silmillään vaaleat hiukset pystyssä punniten mitä kertoisi. Josh katsoi minu myös, hänen harmaissa silmissään oli kärsivä ilme ja hänen maantien väriset hiukset olivat pystyssä kuin sähköiskusta.
"Hei haloo, kertokaa jo!" katsoin heitä ihmettelevästi ja he kääntyivät toistensa suuntaan ja alkoivat kuiskia. Heidän kuiskinnassaan oli vain yksi vika, minä kuulin kaiken.
"Pitäisikö hänelle kertoa?"
"Hän saa joka tapauksessa tietää."
"Mutta jos Ashley ei kerro. Sinä tiedät minkälainen hän osaa olla."
"Hänen on pakko kertoa"
"Jos hän saa itse päättää niin ei ole." En jaksanut enää esittää.
"Kuiskimisesta ei ole apua jos ette oikeasti edes kuiski, minä kuulen kaiken. Nyt kertokaa mitä Ashleyn pitäisi kertoa? Ja Josh minkälainen hän muka osaa olla?" katsoin heitä vihaisena, tämä päivä ei todellakaan alkanut hyvin. Ja pahempaa oli tulossa.
------------------------------------------------------
Tää on siis eka osa mun tarinasta, ja tää on aika pitkä ja oisin tehny pitemmänki jos jaksais yheltä yöllä😂 mut mä varmaa jatkan tätä huomenna tokalla osalla. Toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa ja äänestäkää jooko😃