Rakkauden ansa

5. halaus

[Kirjoittajan kommentti:] Pahoittelen, ettei tässä kappaleessa ole kuvaa, koska ihana koneeni (huomaa sarkasmi) ei suostunut laittamaan kuvaa takaisin, jonka olin vahingossa poistanut. 

Ootte ihania! :)

Kastehelmi

--------------------------

Tunsin lämmön hohkaavan kehoani. Haistoin ihanan tuoksun ja tunsin pienen rutistuksen ympärilläni. 

Päätäni särki. Avasin silmäni ja näin Chrisin katsovan eteenpäin. Makasin hänen lihaksikkaassa sylissään. Sydämmeni jätti yhden lyönnin väliin, kun hän pysähtyi ja katsoi minua suoraan silmiin. Hän on niin kaunis.

"Noniin. Suljeppas suusi ennen kuin kuola valuu", Hän sanoi minulle virnistellen. Hyvä minä! Tuijoitit sitten häntä kuin mikäkin pässi... mutta hän on niin komea. Hetkonen, keskity!  Päätin vain naurahtaa takaisin ja tönäistä pehmeästi kyynärpäälläni Chrisiä kylkeen. "Voisitko laskea minut alas?", kysyin Chrisiltä joka jatkoi jo matkaa, minä hänen sylissään. "En", hän sanoi vakavasti tuolla ihanalla äänellään. "Miksi et?" kysyin hieman kiusaantuneena. "Koska olet loukkaantunut", hän sanoi vastuullisesti. Mitä? Huolehtiko hän minusta? Ehkä hän välitti minusta. "Älä luule liikoja. Eerica tappaisi  minut, jos saisi tietää, että olen antanut sinun vuotaa kuiviin", Chris naurahti. Olinko noin läpinäkyvä? Olinpas minä tyhmä. Miksi hän minusta välittäisi? Olemme tunteneet vasta muutaman tunnin. "Paljonko kello on?" kysyin vaihtaen aihetta. "Kohta kahdeksan", hän totesi. "M-mitä? Kuinka kauan olet minua kantanut?" kysyin Chrisiltä aivan hämillään. "Muutaman tunnin", hän vastasi aivan ilmeettömänä. "Eli?" "Noin neljä tuntia", hän sanoi. Oho! Ja minun vuokseni. Oikeastaan itsensä vuoksi... Miksi edes unelmoin pojasta, jonka olin tuntenut vasta muutaman tunnin?  "Minne olemme menossa?" kysyin. "Tänne", hän sanoi lämpimästi ja asteli suuren talon ulko-oven eteen. Se oli varmasti Chrisin koti.

Painoin pääni Chrisin rintaa vasten ja kuulin, kuinka hänen sydämmensä löi samaa tahtia, kuin omani. Suljin silmäni. Tunsin lämmön, joka oli peräisin Chrisistä ja haistoin hänen ihanan tuoksunsa.

Chris laski minut hänen sängylleen makaamaan. Katsoin häntä syvälle silmiin ja näin hänen silmissään aivan pienen hetken jotain, jota en ollut missään ikinä nähnyt. Hymyilin hänelle ja hän hymyili takaisin.

Chris rikkoi hiljaisuuden sanoillaan. "Tiedän, ettet tule pitämään tästä, mutta sinun täytyy riisua housusi". "Älä luukekkaan!" sanoin nopeasti. "Sinun jalassasi oleva side täytyy vaihtaa", Chris sanoin huolehtivaisesti. "Oletko sinä riisunut minut ennenkin?", kysyin hieman järkyttyneenä. "Osaan riisua naisen katsomattakin",Chris tokaisi. "No hyvä". "Mutta en sanonut, että tein niin", Hän sanoi virnuillen. Puna levisi poskilleni. "Senkin...!" naurahdin ja löin Chrisiä leikkimielisesti tyynyllä. Se päätyi tyynysotaan, kunnes molemmat olimme aivan puhki. Me vain nauroimme. Vain minä ja Chris. "Osaan kyllä vaihtaa siteen jalkaani itsekkin", sanoin lopulta. Chris lähti huoneestaan yrittäen esittää surulista, mutta ei onnistunut siinä. Näytin hänelle kieltäni virnuillen.

Olin saanut taiteiltua jalkaani uuden side-käärön ja annoin Chrisille luvan tulla takaisin huoneeseensa. Ennen, kun hän ehti sanoa mitään nousin ylös ja halasin Chrisiä. Tunsin, kunka hän jännitti lihaksensa hetkeksi, mutta rentoutui ja vastasi -karhun haliini-. "Kiitos", kuiskasin hänelle ikionnellisena ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. "Kyllä se käy..." sanoin hiljaa tyytyväisenä. Chris astui askeleen kauemmaksi ja katsoi minua kysyvästi suoraan silmiini, mutta ei irroittanut otettaan minusta. "Voin lähteä kanssasi joskus syömään", sanoin iloisesti. Chris naurahti ja halasi minua.

Chris heitti minut kotiin veljensä autolla. Nousin ulos autosta ja vilkutin hänelle. Käännyin ympäri ja kävelin kotiovea kohti, mutta Chrisin ääni pysäytti minut. "Candy!" hän huusi ja juoksi luokseni. Hän katsoin minua hetken silmiin ja teki jotain, jota en osannut odottaa. Hän halasi minua. Ihan noin vain. Vastasin halaukseen. "Aja varovasti", sanoin hänelle ja painoin suukon hänen poskelleen ja kävelin ovelle. Chris hymyili tyytyväisenä ja kurvasi pois pihalta.

Illalla sain Eericalta viestin 'Miksi et tullut?'. Olin unohtanut Eerican!  Näppäilin hänelle viestin, jossa kerroin olevani kipeä. Tiedän, ettei valehteleminen ole mukavaa, mutta Chrisiä halaaminen oli sen arvoista.