Rakkauden ansa

1. muutto

Oli usvainen lauantai aamu. Kuulin kuinka vanhempani taas kerran riitelivät. Kuulin, kuinka äitini huusi "Häivy täältä!" -tai jotain sinne päin- ja isäni huusi jotain takaisin. He huusivat toisilleen usein "Haluan erota!", joten en pitänyt sitä tälläkään kertaa vakavana. En tietenkään arvannut, että he oikeasti tarkottaisivat sitä tällä kertaa...

Istuin pelkääjän paikalla tummanvihreässä toyota corollassa ja katsoin ohimeneviä maisemia ikkunasta. Katsoin kamalan väristä koulua, jossa tapasin parhaan ystäväni Julien, katsoin huonokuntoista kauppaa ja juuri rakennettua kerrostaloa. Katsoin kun jokuset puut -kitukasvuiset puut- sujahtivat ohi ja tipautin muutaman kyyneleen oranssille hupparilleni harmahtavista silmistäni. Isä yritti epätoivoisesti pyytää minulta anteeksi. "Luuletko, että tuo auttaa jotain?" minä tiuskaisin isälle. Hän vilkasi minua kysyvästi. (Kyllä katsoin tuollakin hetkellä ulos, mutta näin hänet ikkunan kautta.) Huokaisin ja jatkoin noin kymmenen sekunnin päästä. "Ei auta, että pyytelet minulta anteeksi. Erottu mikä erottu", sanoin ärtyneenä. Muuta emme tuona matkana puhuneetkaan. Laitoin pääni ikkunaa vasten ja nukahdin.

Heräsin siihen, kun isä pamautti kuskin puolimmaisen oven kiinni. Katsoin isää silmiin ja hän huomasi, että olen hereillä ja huomaan hänen ilmeestään, että hän pyytää anteeksi: pieni vahingoiniloinen hymy. Isäni oli kyllä paras, vaikka minua kyllä välillä ärsytti miten hän pystyi olemaan niin -kiltti-.

Jos jo ymmärsitte, muutin isäni kanssa Fountain Curuun.

Huoneeni oli valtava, ihan varmasti puolen hehtaarin metsä. Huoneeni oli yläkerrassa. Siinä oli suloinen pieni parveke ikkunalaudan kukkineen. Uudessa huoneessani oli melkein kaikki vaalean sävyt -valkoisesta beigeen ja beigestä vaalean harmaaseen- yhtä seinää lukuunottamatta. Yksi seinistä oli tummanharmaa. Siellä oli suuret kauniit kaapit ja edelliset asukkaat olivat jättäneet sinne kauniin parisängyn. Halusin heti aloittaa huoneen sisustamisen!

Lopputulos oli mahtava! Tummanharmaata seinää vasten oli sänky ja samalle seinälle ripustin myös yksinkertaisia valoja. Minulla oli oma tietokone pöytä jossa oli -minun- apple-pöytäkoneeni. Laitoin seinälle muutaman hyllyn, jossa ydessä oli sinertävä maljakko ja valkoisia tulppaaneja. Muilla seinillä oli tauluja ja yöpöydällä pari kaunista kynttilää. Tämä sisustaminen auttoi hetkeksi poistamaan ajatukseni erosta, mutta se saapui mieleeni takaisin. Lyyhistyin sängylleni makaamaan.

Isä koputti oveeni neljä kertaa ja astui sisään. Hänellä oli taas tuo pieni suloinen hymynsä. Hän yritti olla vahva -henkisesti- jotta minäkin olisin. "Moi..." isä sanoi hiljaa. "Moi", minä vastasin. "Miten menee?"  "Täs se..." "Tässä on jotain sun vaatteita ja muuta kamaa", isä sanoi vaisusti, joo meidän hetki ei ollut kauhean iloinen. "Haluutko käydä huomenna kaupassa?...Näkisit vähän mitä täällä on", isä kysyi. "Okei", vastasin. Jotakin me vielä isän kanssa juteltiin, kunnes hän meni katsomaan jonkun typerän jääkiekkomatsin.

----------------------------------

[Kirjailijan kommentti:] Moi! Alku ei ole niinkään kiinnostava mutta kyllä se sieltä tulee! Nelos kappaleessa löytyy jo hieman vauhtia! Jos ajattelitte lopettaa tähän niin olisi kiva, että antaisitte toisen mahdollisuuden, koska tämä käynnistyy vähän hitaasti. Te kuitenkin sen päätätte. Olette ihania! :)

Kastehelmi