Muuttumaton | Louis Tomlinson FanFiction in Finnish |

perfect to me

Sandra;

Makasin tyytyväisenä sängylläni. Tai tämä oli meidän yhteinen petimme. Tuntui oudolta jättää köyhä opiskelijaelämä taakse ja hypätä tänne. Ikkunasta avautui kaunis näkymä alas kaupunkiin. Oli vasta aikainen aamu.
Ihmiset kiiruhtivat töihin ja kouluun. Koulusta olin saanut tarpeekseni. Vilkaisin vieressäni olevaa kirjapinoa. Fysiikan, biologian ja kemian kirjat muodostivat suuren pinon. Olin vasta puolessa matkassa. Olin laatinut kaiken valmiiksi, tarkan lukusuunnitelmankin. Noh, sitten tuo höppänä tuli ja se oli sitten menoa.
Käänsin kylkeä. Jokin kova painoi sitä. Mielenkiinnosta nousin ylös ja nykäisin ryppyisen lakanan lattialle. Patjan välissä oli piilossa vihreä kirja.
Vilkuilin ympärilleni. Kukaan ei ollut näkemässä. Vetäisin kirjan patjan välistä pois ja istahdin lakanan päälle.
Pinnassa oli muutama naarmu. Näytti päiväkirjalta. Olisiko tämä Louisin ?

Arvasin oiken. Ensimmäisellä sivulla luki hyvin tutulla käsialla "päiväkirja"

Olisiko tämä väärin ? Ei, ei hän tulisi koskaan tietämään. Tuskin täällä olisi mitään kovinkaan tärkeää.

2. toukokuuta 2012

Tuona päivänä me tapasimme !

Mä tapasin tänään hyvin mielenkiintoisen tapauksen, tytön siis. Vaihdoin koulua ja pääsin heti sen viereen ! Jotenkin kaikki se mun menneisyys vaan katosi kun näin sen... heh, mä ihan punastun ! Mutta !!! Mä heitin mun tupakat roskiin, mä muutun nyt....sillä mä aijon saada sen mulle, ihanaa :D !

Tekstiä oli monta kymmentä sivua. En tiedä uskaltaisinko edes lukea pidemmälle. Mitä jos täältä paljastuisi jotakin ?

6 toukokuuta 2012

Heeeei ! Sen nimi on Sandra ! Sandra & Louis kuulostaa aika kivalta :3 ! Mutta se takapulpetin blondi tuijottelee sitä koko ajan, niillä on jotain....mutta mä en luovuta !

Punastuin. Nyt tämä siis selvensi asioita.
Louis halusi suojella minua Nialilta, tai siis ettei meidän välillemme syntyisi mitään. Ja nyt he ovat sitten samassa bändissä ! Ouch !

1 kesäkuuta 2012

Mä tein aika tyhmän tempun. Ei siitä nyt enempää. MUTTA MÄ OLEN YHDESSÄ SANDRAN KANSSA ! heh, siis oikeesti ! Mä en pysty olemaan hymyilemättä ! :))

Hymyilin itsekkin. Aina kun ajattelen Louisia, hymy nousee kasvoilleni.
Tekstiä oli paljon jäljellä. Päätin kuitenkin olla lukematta. Parempi niin. Sujautin kirjan takaisin ja petasin sängyn. Illalla meillä olisi taas menoa.

Louis;

- Sieltä ne tulloopi ! Liam huudahti.

Niall ja Harry kääntyivät katsomaan meitä. He hymyilivät ja huotoivat käsillään. Huidoin heille takaisin ja mätkäytin samalla vahingossa Sandraa takaraivoon kädelläni. Siinä samassa olin jo selälläni maassa. Tästä tulisi tappelu. Naurahdin ja nousin ylös.

- Mitkä jaot ? Liam kysyi ja pompotteli samalla palloa käsissään.

He olivat saanet koottua yllättävän hyvän kentän. Muutama ämpäri, narua ja verkkoa, ei paljoa tarvittu.

- Teidät laitetaan erilleen, okei ? Harry sanoi ja ohjasi minut ja Sandran eri puolille.

- Liam mene Louisin kanssa ja me menemme Sandran kanssa, Niall tokaisi ja veti Harryn mukaansa.

- Meitä on vain kaksi ! huusimme Liamin kanssa kuorossa.

- Seli seli, nyt lähtee ! Niall huudahti ja lähti kuljettamaan palloa.

Juoksin häntä vastaan, mutta hän potkaisin pallon Sandralle. Hän näytti niin eksyneeltä pallon kanssa. Naurahdin ja otin hänestä otteen. Nostin Sandran ilmaan ja nappasin pallon itselleni. Kuulin takaani valitusta ja Sandran kiroamista, mutta jatkoin kohti maalia. Naurahdin ja potkaisin palloa. Se lensi komeassa kaaressa suoraan maaliin. Vanhat taitoni olivat siis vielä tallella. Nappasin pallon itselleni. Liam hyppelehti luokseni. Olemme voitolla !

Annoin pallon Nialille ja juoksinme omalle puolellemme. Harry aloitti pelin uudestaan. Hän potkaisi pallon meidän maalin edustallemme. Sandra kipitti Nialin kanssa kohti palloa.

- Mä kostan sulle kun söit mun pähkinät ! Niall karjui ja nauroi.

Niall koppasi minut otteeseensa, joten Sandralla oli vapaa tie. Liam ei edes yrittänyt. Ja sehän oli maali.

Parin tunnin kuluttua

Sandra nk:

- Olihan se aikamoista menoa, naurahdin ja tarrauduin Louisiin kiinni.

Olin saanut muutaman mustelman, muttei se menoa haitannut. Pitää ottaa joskus uusiksi.

- Olihan se kieltämättä, Louis sanoi.

Hymyilimme toisillemme. Istuimme molemmat sängyllä ja katsoimme yöistä maisemaa joka avautui eteemme. Pilvenpiirtääjiin oli ilmestynyt valot, radiotorni kohosi myöskin korkeuksiin. Siltaankin oli ilmestynyt myöskin värikkäät valot. Tähtiä pullahteli tasaisesti esille, niin teki kuukin joka sentti sentiltä nousi kohti taivasta.

- Mun on pakko ottaa tää asia esille....

Minut valtasi pelko. Oliko tämä tässä ? Apua....

- Mitä me tehdään kun kiertue jatkuu kohta ? Parin päivän päästä pitäisi olla jo Pariisissa.

- En mä ole tullut ajatelleeksi...

- Lähdetkö sä mun mukaan ? Louis kysyi.

Tuota jo hieman odotinkin. Ehdinhän mä lukea pääsykokeisiin sitten matkallakin.

- Voin mä lähteäkkin, en ole ennen edes nähnyt lentokonetta, sanoin ja otin Louisia kädestä kiinni.

Louis selvästi helpottui. Minulla oli kuitenkin ongelma, niistä suurin.

- Mulla ei ole sitten kunnon vaatteita.

- Tilataan sulle, mä haen mun läppärin, Louis hihkaisi ja oli jo nousemassa ylös.

- Nyt et nouse mihinkään, sanoin ja painoin itseni Lousiin kiinni.

Meitä odotti uusi tulevaisuus.