Broken Inside [Young Channel] (4) [VALMIS] ✔️

17. Voimaton ⚠️ ⚠️

⚠️️️ Ehkä koko kirjan raskain luku! ⚠️

... ...

Joel:

Aleksi, Niko ja Joonas oli hävinny kun pieru Saharaan. Niitä ei saanu kiinni, ei soittamalla tai viesteillä.

Oltiin kävellen Tommin ja Ollin kanssa liikkeellä, oli pakko lähtee tarkistaa oliko ne edes elossa.

Oletus oli että Aleksi oli kotonaan, kun taas Niko ja Joonas jommankumman luona.

Olli lähti vauhdikkaammin Aleksille, me Nikolle. Kyllä ne Nikolla on, siellä Joonas oli suurinpiirtein asunu pari päivää, miks ei nytkin?

"Mulla on paha aavistus.." sanoin
"Jep, toivotaan että kaikki on kunnossa.." Tommi sanoi

Loppumatkasta melkein juostiin ja perillä juostiin Nikon huoneeseen. Siinä ne loju sylitysten, niinku ne nukkus.

"Hei jätkät, ootteks te elossa?" mun suusta pääsi, Tommi liikku lähemmäs ja tarkisti tilanteen
"Soita lanssi, nää on hengissä mut vetäneet jotaki.." Tommi sanoi

Voi vittu, ette oo tosissaan jätkät!

Olli:

Juoksin aikamoista vauhtia kohti Aleksin kotia, olin todella huolissani, enkä turhaan. Olin saanu Aleksin avaimet, joten pääsin heti sisään ja juoksin suoraan sen huoneeseen.

"Muru, onks kaikki okei?" kysyin hiljaisuuteen
"Ale?" kysyin ja kyykistyin tuon eteen, nyt ei ollu kaikki niinku piti
"Allu, herätys.." sanoin ja koskin tuon poskea, ei vittu!

Kaivoin puhelimen ja soitin hätäkeskukseen, nyt iski kunnon paniikki.

"Olli Matela täs terve, mun poikaystävä on vetäny jotakin ja on ihan kujalla, en saa sitä hereille.." sanoin

Vartti myöhemmin istuin Aleksin vieressä ambulanssissa, sä et jätä mua, sen jos teet mä tuun perässä!

Tommi:

"Mä laitan Ollille viestin.." Joel sanoi kun lopetti puhelun, vartti tästä ja oltiin ambulanssissa, minä Nikon kanssa, Joel puolestaan Joonaksen.

Kun oltiin ensiavussa järkytys oli suuri kun Olli istu käytävällä surkeena.

"Mitä sä täällä teet?" kysyin ja säikäytin Ollin
"Mitä helvettiä?" Joel kysyi
"Aleksi, se yritti.." Olli aloitti
"Ei saatana, ilmeisesti Niko ja Joonas kans.." sanoin

Kulu useempi tunti ennen kun kuultiin mitään, ei ollu yllätys että jätkät pääty suljetulle huilaamaan

"Kaikki on elossa, mut tarkkailussa.." sanoin kun kävelin Ollin ja Joelin luokse
"Mut kattomaan niitä ei pääse.." jatkoin
"No nyt ne saa hoitoa.." Joel sanoi, Olli oli selvässä shokissa ja vaan istu hiljaa.

a/n: vähän rajumpi lopetus tälle luvulle! Anteeks jo tässä kohtaa jos vedän tän överiks! :o

⚠️ TW, itsemurhasta puhuminen ⚠️

Viestiryhmä: [Niko, Joonas, Aleksi]

Niko: Ale ootsä ihan varma?
Aleksi: Joo, emmä jaksa enää tätä paskaa
Joonas: Eli tää oli tässä? Kiitti Ale! <3
Aleksi: Kiitos teille, kun meidät löydetään mitään ei oo enää tehtävissä
Joonas: Nähään sit tuolla ylhäällä <3
Niko: Kiitos ja anteeks <3

Joonas:

Eikai kukaan uskonu että me päädytään tämmöseen, mulla sentään oli Niko vieressä kun kaikki loppuu, Aleksi oli yksin.

"Pohjanmaan kautta.." sanoin kun vedin lääkkeillä terästetyn shotin alas kurkusta
"Mä rakastan sua.." Niko sanoi ja veti oman shottinsa
"Nii mäki sua.." vastasin, kävin Nikon viereen ja odotin kun päässä alkaa tuntua.

Kaikki ympärillä hiljeni, Niko puristi edelleen lujaa mutta sekin väheni kokoajan. Pimeys otti vallan, millään ei ollu väliä.

Kuitenkin tunsin kun joku ravisteli ja koitti herättää, myöhemmin heräsin sairaalassa. Me ei sitten onnistuttu kuitenkaan!

Aleksi:

"Anteeks Olli, mut en jaksa enää.." sanoin hiljaa

Niko ja Joonas oli samalla asialla Nikon luona, oltiin laitettu viimeset viestit ja sanottiin heipat.

"Nähdään toisella puolella.." sanoin ja vedin juoman missä oli joukossa tuhti määrä lääkkeitä, tää oli tässä!

Mulla oli rauhallinen olo, kroppa oli kevyt ja kipu oli poissa. Tuo ei vaan kestäny kun joku alko ravistella ja töniä mua, ei menkää pois. Antakaa mun olla, antakaa mun mennä!

Seuraava havainto oli sairaala. Mitä olin edelleen elossa, mutta miten? Tää ei oo enää tottakaan!

Niko:

Aloin olla väsyny tähän kaikeen, millään ei ollu väliä. Jotenkin hullua mutta ylipuhuin Joonaksen lopettamaan tän kaiken ja se suostu, kai sitäkin ahdisti liikaa.

"Pohjanmaan kautta.." Joonas sanoi kun veti lääkkeillä terästetyn shotin. Vielä tuo vilkas kysyvästi kerran

"Mä rakastan sua.." sanoin ja vedin oman shottini ja tuijotin Joonasta ja hymyilin

"Nii mäki sua.." Joonas sanoi, vedin tuon mun viereen ja alettiin odottaa, kauan tässä kestää, ei hajua. Mutta me lähdetään yhdessä!

Kroppa alko olla kevyt, oli hyvä olla jotenkin rauhallista.

Joku kuitenkin pisti vastaan, joku päätti toisin.

Avasin ihan hetkeks silmät ja katoin mitä tapahtu, Joel ja Tommi seiso huoneessa ja näytti huolestuneelle, hetki kun olin taas pihalla kaikesta.

Seuraava havainto oli sairaala. Mitä, mä en onnistunu? Voi vittu, älkää viittikö!

... ... ...

Hupsista, älkää ees kysykö! :o

700 sanaa!

Mennään eteenpäin! Ei mulla muuta! :o