Disney Magic Kingdom

Luku 8: Kauhu ajossa

"Totta. Nykyään vain Orlandon puiston laitteessa peili on kyydin alussa. Täällä tulet ensin seitsemän kääpiön mökkiin." Dawson selitti.

"Tarkoitatko, että se on jossain muualla?" Amelia kysyi peläten pahinta mahdollista vastausta.

"Itse asiassa keskellä reittiä" Lumiére sanoi. "Tulet ensin tänne, missä pitäisi olla Lumikki ja kääpiöitä, sitten pääset mökin ulkopuolelle, sitten seitsemän kääpiön kaivokseen ja sitten valtaistuin huoneeseen."

"Okei.. onko mitään pelottavaa?" Amelia kysyi hermostuneena.

"No, rehellisesti sanoen, jos peili on täällä, niin hänen on mahdollisesti myös olla täällä." Dawson sanoi huolestuneena.

"Kuka?"

"Se paha kuningatar." Olivia sanoi.

"Todennäköisesti." Elizabeth sanoi.

"Onko hän muuttumassa noidaksi?" Amelia kysyi enemmän peloissaan.

"Amelia." Elizabeth huokaisi. "Voimme vain kurkistaa, jos peiliä ei ole siellä, niin voimme kääntyä takaisin ja lähteä."

"Okei ... voin tehdä tämän ..." Amelia sanoi ja meni eteenpäin, mutta kun hän seisoi ovien edessä, jotka johtivat seuraavaan kohtaukseen "En voi tehdä tätä." hän sanoi ja oli aikeissa kääntyä pois.

"Amelia!"

"Jos se auttaisi sinua, voit sulkea silmäsi ja me opastamme sinua." Elizabeth ehdotti.

Amelia nyökkäsi ehdotuksesta, joten hän sulki silmänsä ja meni ovien läpi.

Heti mökin ulkopuolella Amelia piti Lumiérea edessä molemmilla käsillä kuin asetta, kun taas Elizabeth, Olivia ja Dawson katselivat ympärilleen.

"Excuse moi, Mademoiselle. Olen kynttilänjalka, en soihtu." Lumiére muistutti.

"Plus, kaikki on hyvin. Ei mitään pelättävää." Elizabeth sanoi.

"Outoa." Dawson mietti. "Yleensä täällä pitäisi olla kuningattaren figuriini"

"Mitä?" Amelia kysyi huolestuneena.

"No, parempi se kuin noita."

"MITÄ?!"

"Se on osa todellista ajoa." Elizabeth rauhoitteli häntä. "Kuten tohtori sanoi, jos peili on täällä, siellä ei pitäisi olla mitään outoa, paitsi noita."

"Kiitos lohdutuksesta." Amelia mumisi.

"Muista, että vain kääpiöiden kaivokselle ja sieltä pääsemme valtaistuimelle." Lumiére muistutti.

"Eikä ole mitään pelättävää?"

"Paisti jos pelkää hehkuvia kiteitä ja timantteja." Olivia kikatti. Toiset naurahtivat myös. Se jotenkin piristi kaikkia, jopa vähän Ameliaa.

Mutta kohta jostain kaukaa Amelia kuuli hiljaista ääntä. Ihan kuin jonkun hyräilevän jotain laulua. Se ei kuulostanut​​ noidalta tai paha kuningattarelta. Se kuulosti enemmän miehen hyräämiseltä, mutta ei kenenkään jonka hän muistaisi mistään elokuvasta. Jopa hyräily oli jotain, mitä hän ei tunnistanut. Mutta se kuulosti rauhalliselta ja lohduttavalta, aivan kuin,... kuin hänen isänsä. No rehellisesti sanottuna, Allan ei ollut sellainen tyyppi, joka hyräilee, hän on enemmän sellainen, joka laulaa milloin haluaa. Mutta silti ääni tuntui niin lohduttavalta kuin isän hellyys.

Amelia alkoi seurata ääntä. Hän ei ollut varma miksi, mutta hän oli utelias ja halusi tietää kuka oli sen lempeän äänen takana.

"Amelia, minne sinä...?" Elizabeth yritti kysyi.

"Ettekö kuule tuota? Joku on täällä. "Amelia sanoi.

"Hän on oikeassa." Lumiére sanoi. "Minäkin kuulen sen myös."

Hiiret tarkensivat korviaan ja hekin alkoivat kuulla hyräilyä myös.

"Kuulostaa niin mukavalta." Olivia sanoi.

"Kuka se mahtaa olla?" Dawson ihmetteli.

"Mennään ottamaan selvää" Amelia sanoi ja jatkoi matkaa.

"Hei, entä peili?" Elizabeth kysyi ennen kuin hän huomasi heidän olevan menossa kääpiöiden kaivokseen niin kuin pitäisi.

Kaivoksen sisällä hyräily kaikui kristallien läpi saaden sen kuulostamaan majesteettiselta. Amelia seurasi sitä edelleen kaivoksen läpi, kunnes he saapuivat valtaistuimeen johtaviin oviin.

"Olenko se minä vai onko teilläkin sama tunne, että joku yritti johtaa meidät tänne?" Amelia kysyi.

"Hmm..." Elizabeth mietiskeli.

"No, mitä odotat, Mademoiselle. Peili." Lumiére sanoi.

"Okei..." Amelia sanoi ennen kuin veti syvää henkeä ja kulki ovien läpi.

Siellä meni suora käytävä, josta voi nähdä selvästi valtaistuimen ja suuren peilin.

"Siellä se on. Taikapeili." Dawson sanoi osoittaen isoa peiliä.

"Oletko varma?"

"No, ei se mikään käsipeili ole." Elizabeth vitsaili.

Amelia kävelee peilin luo. Kyllä, se oli se taikapeili, aivan kuten elokuvassakin. Mutta..., jokin ei ollut oikein. Kyydin aikana kuningatar seisoi peilin edessä. Yhtäkkiä kääntyy ja paljastaa olevansa... Juuri silloin hän tunsi jonkun läsnäolon hänen takanaan.

"Kaverit...?"

"Amelia, sulje silmäsi nyt!!" Elizabeth huusi.