Mitä mä oon tehnyt väärin? Joel Hokka

33

Olli

Jenna tulee viereeni ja halaa minua. Halaan häntä. En tiedä mitä voisin sanoa helpottaakseni Jennan oloa. Tuskin mikään helpottaisi. Sen takia en viitsi sanoa kaikki järjestyy koska en voi olla varma siitä. Silittelen vain Jennan selkää. ''Mennäänkö istuu tohon hetkeks?'' Kysyn. Jenna nyökkää pienesti.

Menemme istumaan sohvalle. ''Mä en haluu menettää Kaislaa'' Jenna sanoo. ''En mäkään. Mut meidän pitää antaa Kaislan mennä'' sanon. Jenna nyökkää. Hän tulee ihan viereeni istumaan ja painaa päänsä olkapäälleni. Laitan käden Jennan selälle ja silitän pikkuisen. ''Kunpa sun tilalla olis Kaisla'' Jenna kuiskaa. ''Niin mäkin toivoisin'' sanon. ''Kunpa te voisitte vaihtaa paikkoja'' Hän sanoo. Vilkaisen Jennaa. ''Anteeks. Tottakai mä toivon et te molemmat oisitte kunnossa'' Jenna korjaa. Niin mäkin. Mut kyl mä toivoisin et Kaisla ois tässä ja mä makaisin tuolla huoneessa'' sanon. ''Kaisla ei kestäis et sä oisit poissa. Sil ei ois enää ketään'' Jenna sanoo. ''On sillä. Sut'' sanon. Jenna pudistaa päätään.

Istuskelemme hetken sohvalla. Rauhoittelen Jennaa parhaani mukaan. Pian kuitenkin huomaan lääkärin ja hoitajien menevän Kaislan huoneeseen. Miksi ihmeessä? No ihan sama. Menee jonkin aikaa ja lääkäri tulee luokseni. ''Kaisla on herännyt'' lääkäri sanoo. Jenna nostaa päänsä olkapäältäni. ''Mitä?'' Kysyn. ''Kaisla voi olosuhteisiin nähden hyvin. Kaislan muisti saattaa olla pikkuisen huono ja puhe sammaltaa. Samoin Kaisla saattaa olla todella väsynyt'' lääkäri kertoo. ''Ihanaa Kaisla selviää'' Jenna sanoo hymyillen. Hymyilen itsekin. ''Päästäänkö me kattomaan Kaislaa?'' Kysyn. ''Tottakai. Kaisla voi olla vielä hieman tokkurainen'' lääkäri sanoo. ''Okei kiitos'' sanon. Lähdemme Kaislan huoneeseen.

Jenna menee heti halaamaan Kaislaa. ''Moi rakas'' kuulen Jennan kuiskaavan. ''No moi'' Kaisla kuiskaa myös. Heidän halin jälkeen minä menen halaamaan Kaislaa. ''Ihana nähdä'' sanon. Irrottaudun halauksesta ja sitten Noora Tommi Joonas Aleksi ja Niko halaavat Kaislaa vuorotellen. ''Eikö Isi oo täällä?'' Kaisla kysyy. ''Ei'' sanon. Huomaan Kaislan olevan surullinen ettei Joel ole täällä mutta ei se Kaislan syy ole. Kaisla menee kyljelle makaamaan niin että hänen selkä on meihin päin. Huomaan hänen poskille valuvan kyyneleitä. Menen Kaislan eteen kyykkyyn. Silitän varovasti hänen poskea. ''Miks Isiä ei kiinnosta mun tilanne?'' Kaisla kysyy. ''Kiinnostaa'' sanon. ''Eikä kiinnosta. Miks Isi ei rakasta mua?'' Kaisla kysyy. ''Rakastaa'' sanon. En kuitenkaan ole siitä niin varma. Kaikki kuitenkin näyttää rakastamisen eri tavalla. ''Ei rakasta. Jos sitä kiinnostais yhtään mun tilanne ni se ois täällä'' Kiasla sanoo. Hänen poskille valuu vielä nopeammin kyyneliä. ''Älä mieti Joelia nyt'' sanon.

Tilanne eskaloituu ja pian Kaisla istuu sylissäni itkuhuutaen. Olemme kahdestaan huoneessa. Silittelen Kaislan hiuksia ja keinutan häntä pikkuisen. ''Mä en haluu elää enää'' Kaisla huutaa. ''Älä sano noin'' sanon. ''Muttaku se on totta. Mä haluun kuolla'' Kaisla sanoo. Tunnen omien silmieni kastuvan. ''Kaisla Älä tee itelles yhtään mitään. Nyt on vaikeeta mut mä lupaan et helpottaa. Mä lupaan auttaa sua enkä mä jätä sua yksin. Mä Lupaan hankkia sulle maailman parhaan terapeutin psykologin tai ihan minkä vaan. Mä lupaan maksaa kaiken et sulle tulee parempi mieli. Mä otan sut vaikka asumaan mun luo jos se helpottaa sun oloa. Mä en vaa haluu menettää sua'' sanon. ''Ei mikään helpota mun oloa'' Kaisla sanoo. ''Rakas'' sanon. Vedän Kaislan lähemmäs itseäni. ''Mä en jaksa enää'' Kaisla Sanoo. ''Kerro mulle miten mä voin helpottaa sun oloa'' sanon. ''Anna mun vaa tappaa itteni'' Kaisla sanoo. ''Sitä mä en sun anna tehdä'' kuiskaan. ''Mut sä sanoit et sä teet mitä vaan et mun olo helpottuu. Noin se helpottuu'' Kaisla sanoo. ''Mut se ei oo ratkaisu'' sanon.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Joo en jaksanu taaskaan lukee läpi. Nyt tuli pikku tauko ku siivosin mun huonetta ja nyt oon kipee. Sain kuitenki tän teille kirjotettua.

Sanoja: 576