Mitä mä oon tehnyt väärin? Joel Hokka

13

Kaisla

''Haluutko sä tulla mun kyydissä kotii?'' Noora kysyy. ''Ootko sä tulossa meille?'' Kysyn. ''Joo'' Noora sanoo. ''Okei'' sanon. Pakkaan tavarani reppuun. ''Onko teidän tunneilla aina tämmöstä et heitellään kuminpalasilla ja on äänekästä?'' Noora kysyy. ''Joo. Jos tän luokan saa hiljaseks ni se on ihme'' sanon. ''Okei'' Noora sanoo. Lähdemme luokasta. ''Mun pitää käydä opettajien huoneessa vielä mut mul ei mee ku max 5 minuuttia. Oota tässä'' Noora sanoo.

Jään istumaan pääaulaan. Kaivan puhelimen taskustani. Hetki menee ja Noora tulee luokseni. Nousen ylös. ''Hienot kuoret'' Noora sanoo. ''Kiitos. Mä tykkään KUUMAAsta'' sanon. ''Näköjään. Mäki välillä kuuntelen niitä'' Noora sanoo. ''Mikä on sun lempikappale niiltä?'' Kysyn. ''Elokuva. Entä sun?'' Noora sanoo. ''Juna-asema ja Tuiki tuiki'' sanon. ''Molemmat on tosi hyviä kappaleita'' Noora sanoo.

Saavumme autolle. ''Ootko sä kuunnellu bc:tä?'' Noora kysyy. ''No välillä ja sit kans käyny välillä keikoilla'' sanon. ''Mikä on sun lemppari niiltä?'' Noora kysyy. ''Feel nothing, thank you for the pain ja left outside alone'' sanon. ''Kaikki on kyl hyviä'' Noora sanoo. ''Nii mut mä en oikee ymmärrä niitä ku mä oon aika paska englannissa ni sit Olli on suomentanut jotain niistä'' sanon. ''Onko Olli sulle läheinen?'' Noora kysyy. ''Joo. Sil on vaa ollu jotain kiireitä nyt ni ei olla nähty'' sanon. ''No kyl te varmaa näätte taas pian'' Noora sanoo. ''Nii. Toivottavasti'' sanon.

Noora pysäyttää autonsa vähän matkan päähän asunnostamme koska siinä pihassa ei ollut paikkaa. Lähdemme kävelemään kerrostaloa kohti. Kaivan avaimet repustani. Avaan alaoven. Päästän Nooran ensin sisään.

Lähdemme portaita pitkin oikeaan kerrokseen. Avaan kotioven avaimella ja menen sisälle. Noora tulee perässä. Näen Miljan kengät eteisessä. ''Mitä te muuten teitte tunnilla?'' Kysyn Nooralta. ''No kaivappa kirjat ni mä näytän'' Noora sanoo. Otan kirjat repusta ja penaalin myös. ''Me luettiin tää. Sit tehtiin tosta 1, 3 ja 4 tehtävät. Sit mentiin tehtäväkirjan sivulle 44 ja sieltä kaikki tehtävät'' Noora sanoo. ''Mä meen vaihtamaan vaatteet. Tuu sanomaan jos tarvit jossain apua. Mä autan mielelläni'' Noora sanoo hymyillen ystävällisesti. ''Okei'' sanon.

Teen tehtäviä pöydän ääressä. ''Älä ees yritä tehä noita tehtäviä. Et sä niitä kuitenkaan osaa'' Milja sanoo. Lasken kynän pöydälle. ''Sä oot niin vitun tyhmä ettet sä oppis noita vaikka kuinka yrittäisit'' Milja sanoo. ''Lopeta Milja'' Noora sanoo. Hän tulee luokseni. ''Älä puhu Kaislalle tollee'' sanon. ''Puhun jos mä haluun'' Milja sanoo. ''Etkä puhu. Toi loppuu samantien'' Noora sanoo. Milja lähtee jonnekin. ''Tarvitko sä apua?'' Noora kysyy. ''Joo. Mä en oikein ymmärrä tätä potentiaalia'' sanon. ''Okei'' Noora alkaa selittää minulle potentiaalia.

Milja laittaa telkkarin todella kovalle enkä enää kuule edes omia ajatuksiani. ''Mentäiskö mun huoneeseen?'' Kysyn. ''Joo mennää vaan'' Noora sanoo. Otan tavarani ja menemme minun huoneeseeni. Noora laittaa oven kiinni muttei se mitään auta.

Noora menee olohuoneeseen. Sitten telkkari hiljenee ja lopulta sammuu kokonaan. Noora palaa huoneeseeni. Hän laskee kaukosäätimen pöydälle kirjani viereen. ''Jatketaanko?'' Hän kysyy. ''Joo'' Noora jatkaa selittämistä ja minä yritän pysyä mahdollisimman hyvin kärryillä.

Teen tehtäviä huoneessani. Noora lähti hetki sitten pois täältä. En ymmärrä asiaa. Tunnen pahaa oloa sisälläni. Otan puhelimen kuorista terän ja viillän käteen viillon. Se auttaa pikkuisen.

Jatkan tehtävien tekoa. Ne ovat todella vaikeita. Alkaa ahdistaa. Tuntuu että jonkun kädet olisi kurkullani enkä saisi henkeä. Kyyneleitä alkaa valumaan poskilleni tiuhaa tahtia. Ahdistus kasvaa sisälläni. Tuntuu kuin olisin jonkun labyrintin keskellä eikä ole minkään laista pakokeinoa näkökentässä. En tiedä minne mennä. Otan terän käteeni ja viillän käteeni monta uutta viiltoa. Viiltoja toisen perään.

Lasken hihani. Käteni tärisevät todella paljon. Joku koputtaa oveeni. En saa sanottua mitään. Ovi aukeaa. ''Kaisla kaikki on hyvin. Hengitä rauhallisesti'' Noora sanoo. ''Olli'' kuiskaan. ''Haluutko sä Ollin tänne?'' Noora kysyy. Nyökkään. ''Oota ihan pikkunen hetki'' Noora sanoo ja lähtee huoneestani jättäen oven auki.

Pian Noora tulee takaisin. ''Olli tulee ihan kohta. Hengitä ihan rauhassa'' Noora sanoo. En pysty kuitenkaan rauhoittumaan. Summeri soi aika pian varmaan mutta aika on tuntunut todella pitkälle ja Noora menee painamaan sitä nappulaa joka avaa alaoven.

Hän palaa luokseni. Pian myös ovikello soi ja Noora menee avaamaan oven. ''Kaisla ihan rauhassa. Kaikki järjestyy'' Olli sanoo viereltäni. Hyökkään halaamaan häntä. ''Ihan rauhassa vaan. Kaikki järjestyy. Nyt vaa hengittelet rauhassa sisään ja ulos'' Olli sanoo. Olli auttaa minut sängylle istumaan. ''Pärjäätkö sä ilman mua?'' Noora kysyy. ''Joo'' Olli sanoo. Noora ilmeisesti poistuu.

Olli

Noora poistui juuri. Kaislalla on todella paha paniikkikohtaus. Kaadan hänet makuulle sänkyyn. Alan silitellä häntä. Tiedän sen aiemmin rauhoittaneen häntä. En kylläkään ole aiemmin nähnyt Kaislalla ollenkaan paniikkikohtausta. ''Voitko sä tulla mun viereen?'' Kaisla kysyy. ''Joo'' Menen makaamaan sängylle Kaislan viereen. Kaisla takertuu minuun kiinni. Alan silitellä hänen selkää. Tunnen kuinka paitani alkaa kastumaan. ''Itke vaan. Se helpottaa'' sanon. Menee hetki ja Kaisla itkuhuutaa vieressäni.

Time skip

Kaisla nukkuu nyt. Hän itki kiinni minussa yli tunnin. Varmaan ihan hyvä että nyt nukkuu. Paniikkikohtaus vie voimia. Varsinkin noin paha.

Kaisla on kietoutuneena minuun enkä pysty liikkua joten silittelen hänen päätä. Voi pikkuinen. Kukaan ei saa satuttaa häntä enää. Ei koskaan.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Sanoja: 800