Mitä mä oon tehnyt väärin? Joel Hokka

32

Olli

''Ei'' sanon tiukasti. ''Selviämismahdollisuudet alkaa olemaan todella pienet. Muutenkaan ei tiedetä kuinka laajat vammat ovat'' lääkäri sanoo. ''Ei silti'' sanon. ''Me soitimme jo isälle. Hän sanoi että koneet voi sammuttaa'' lääkäri sanoo. ''Ei'' sanon. ''No mutta huoltajalta on tullut jo lupa'' lääkäri sanoo. ''Mutta ei silti. Mä en anna Kaislan vielä mennä'' sanon. ''Okei. Me tullaan hetkenpäästä takaisin. Nyt kuitenkin kannattaa pyytää myös muut läheiset paikalle'' lääkäri sanoo. Sitten lääkäri ja hoitajat poistuvat.

Alan heti soittamaan Jennalle. Sen jälkeen soitan Nooralle. Joelille laitan viestillä vaan että nyt on viimeiset hetket olla paikalla tyttärensä luona. Hän luki viestin muttei vastannut. Laitoin myös muille bändin jäsenille viestillä että Kaislan koneet sammutetaan. Olihan hekin Kaislan elämässä pienestä pitäen muttei Kaisla heidän kanssaan nyt viimeisen vuoden aikana erityisen paljoa ole ollut. Ainakaan minun tietääkseni.

Menee jonkin aikaa ja Jenna ryntää huoneeseen itkien. ''Kaisla. Herää. Mä en pärjää ilman sua'' Jenna sanoo ja menee halaamaan Kaislaa. Harmittaa nähdä Jenna tuollaisena. Hän oikeasti välittää Kaislasta. Kaisla sai elämäänsä ihmisen josta hän välittää ja hän välittää Kaislasta myös. Onneksi hän löysi mutta tässä tilanteessa sillä ei oikeastaan ole väliä. ''Mä jätän teidät hetkeks kahdestaan'' sanon. Lähden huoneen ulkopuolelle ja istun jollekin sohvalle. Hetki menee ja Noora seisoo edessäni. ''Mikset sä oo Kaislan luona?'' Noora kysyy. ''Jenna on siellä'' sanon. ''Okei'' Noora sanoo ja istuu viereeni. Alan miettimään että kohta Kaislaa ei enää ole. Minun rakas kummityttö kuolee. Ajatuksieni takia kyyneliä vierii poskilleni. Noora laittaa kätensä selälleni ja silittää pikkuisen. ''Kaisla välitti susta tosi paljon. Sussa ei oo mitään vikaa. Älä ainakaan syyllisyyttä itteäs tästä'' Noora kuiskaa. Pian meidän viereen ilmestyy ensin Tommi sitten Joonas sitten Niko ja viimeisenä Aleksi.

Pian Jenna tulee huoneesta ulos ja änkeää itsensä minun ja Nooran väliin. Hänestä huomaa että hän on itkenyt paljon. ''Ootko sä valmis?'' Kysyn. Jenna nyökkää. ''Mä kysyn vielä Joelilta tuleeko se'' ilmoitan. 'Nyt on viimeinen hetki nähdä tyttäres elossa. Sinuna tulisin tänne heti' kirjoitin ja sitten lähetin. Joel luki viestin. Ei vastausta. 'Tuutko sä tänne?' Kysyn vielä. Joel Pian vastaa 'en' siihen päättyi se keskustelu. ''Mennään'' sanon. ''Eikö Joel tuu?'' Jenna kysyy. ''Ei se nyt päässyt'' sanon. ''Ihme'' Jenna sanoo.

Lähdemme huoneeseen lääkärin ja hoitajien kanssa. Siellä Kaisla lepää. Hän näyttää niin levolliselta. Kasvot ovat vain pikkuisen kalpeat. Kohta hän on kuollut. Kohta en saa enää koskaan jutella Kaislalle. Olisin halunnut näyttää hänelle tyttöystäväni. En kerennyt. Kaisla olisi ollut ensimmäinen jolle hänet esittelen.

Seisomme Kaislan sängyn vieressä. Jennan poskille valuu kyyneliä joten ojennan hänelle paperia. Hän ei ota paperia vaan halaa minua. Alan silittää hänen selkää. Paitani alkaa kastumaan muttei se haittaa. ''Ootteko valmiita?'' Lääkäri kysyy. Nyökkään. Jenna kietoo kädet tiukemmin ympärilleni. Otan kiinni Kaislan kädestä. Se on todella kylmä. ''Nyt me aloitetaan'' lääkäri sanoo. ''Ei'' Jenna sanoo ja irrottautuu minusta. ''Ei vielä'' Jenna sanoo. ''Mut nyt olis varmaan oikee aika'' sanon. ''Mulla on semmonen tunne et Kaisla selvii vielä'' Jenna sanoo. ''Koneita ei saa sammuttaa'' Jenna sanoo tiukasti. Lääkärit katsovat minua. Jenna katsoo minua toiveikkaana. ''Voidaanko me oottaa vielä hetki?'' Kysyn. Lääkäri nyökkää. ''Haluutko sä olla vielä Kaislan kanssa kahdestaan?'' Kysyn. Jenna nyökkää. Lähdemme kaikki huoneen ulkopuolelle.

''Tuntuu pahalta nähä Jenna tommosena'' sanon. ''Niin näyttääkin. Mut Jenna varmasti ymmärtää et tää on parempi näin'' Noora sanoo. Nyökkään. En kuitenkaan ole siitä niin varma.

Menee jonkin aikaa ja Jenna tulee ulos huoneesta. ''Ootko sä nyt valmis?'' Kysyn. Jenna nyökkää. En tiedä olenko itsekään valmis mutta nyt on pakko olla.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Mun piti maanantaina pitää mielipidepuhe. Tein sen yhen mun luokkalaisen kanssa. Muut oli esittänyt ne sillee etten mä ollu paikalla ni oltii sit ainoita jotka silloin sen teki. Mua aluks ei jännittänyt ollenkaa mut sit se mun pari aloitti sen puheen. Sit tuntu et sen höpinä oli tosi pitkä ja mun taas oli tosi lyhyt. Mut meidän puhe oli yli 4 minuuttia ja minimi tais olla 2 minuuttia. Ja se oli kuulemma reilusti pidempi ku muut meidän luokkalaisten jutut. No sit alko mun puhevuoro ja No meni alku ihan hyvin mut sit rupesin sönköttää useamman kerran tai meidän opettajan mielestä mietin vaan sanoja. No sit se loppu ja mul oli aika paska mieli ja sit viel meidän luokan äänekkäimmät arvosteli sen ja yks sit kommentoi sitä mun puhetta. No sit se opettaja kuitenki sano et se meni hyvin ja ettei sitä meidän luokkalaista kannata kuunnella. Ja saatiin mun parin kanssa siitä 10.

Tänää yöllä tulee mummon kuolemasta vuosi. Ärsyttää. En pysty kuvittelemaan että siitä on jo niin pitkä aika.

Sanoja: 733