R.A.B

Luku 2 - Kihlaus (kesä 1972)

Aamu koitti pikemmin kuin Regulus oli kuvitellut. Hän heräsi kovaan nälkään, sillä hän ei ollut syönyt mitään ainakaan 12 tuntiin. Sirius nukkui yhä ja hänen hiuksensa olivat sotkeentuneet. Hänen kätensä olivat edelleen tiukasti Reguluksen ympärillä, mutta se sai tuon pienen pojan tuskaiseksi. Aurinko oli nimittäin paistanut kauan aikaa, joten huoneessa oli jo valmiiksi lämmintä. Tiukka ote vain pahensi tilannetta. 

"Minulla on kuuma", Regulus valitti yrittäessään luikerrella pois veljensä otteesta. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä. "MINULLA ON KUUMA!" hän toisti kovemmalla äänellä, mikä sai prinsessa Ruususen heräämään ikuisesta unestaan.

"Anteeksi, Reggie", Sirius mumisi unisena, päästäen sitten veljensä vapaaksi.

Nälkäinen pikku poika säntäsi omaan huoneeseensa ja siellä vaatekomerolleen. Komeron ovessa oli peili, josta hän nyt tarkkaili peilikuvaansa (hänen täytyi kurottautua varpailleen nähdäkseen sen). Hän tuumasi olevansa komea nuori mies, vaikka olikin vasta lapsi. Hän täyttäisi muutaman päivän päästä 11 vuotta, eikä hän millään malttanut odottaa Tylypahkan kirjettään. 

Regulus vaihtoi ylleen valkoisen kauluspaidan, jonka päälle hän veti pitkän ruudullisen takin. Jaloissaan hänellä oli tiukat mustat housut. Hän tunsi itsensä herrasmieheksi, joka miellytti naisia kaikenlaisissa iltamissa. Hän kuvitteli itsensä flirttailemassa siron ja kauniin neidon kanssa, jonka hän oli joskus nähnyt eräässä maalauksessa. Narcissa oli viime kesänä opettanut hänelle hieman iskurepliikkejä, kun poika oli sitä niin kovasti kinunnut. Tuossa iässä hänen ei olisi ollut soveliasta edes tietää moista.

Vaatteiden vaihdon jälkeen pikku mies vaelsi ruokasaliin, jonne kotitonttu Oljo oli kattanut aamiaisen. Oljo tervehti häntä kunnioittavasti ja kutsui häntä oikein sir Regulukseksi, mikä sai Reguluksen mainiolle tuulelle. Poika kiitti kotitonttua aamupalan valmistamisesta ja istahti sitten yksin pitkän ruokapöydän ääreen. Hän kasasi lautaselleen viinirypäleitä, paahtoleivän ja herneitä. Taskuunsa hän tunki avaamattoman hillopurnukan, jota voisi myöhemmin maistella Siriuksen kanssa. Lisäksi hän pakkasi mukaansa vielä pari täytettyä voileipää siltä varalta, ettei hänen veljensä ilmaantuisi aamiaiselle. Näin kävi. 

"Toin sinulle aamiaista", Regulus ilmoitti palatessaan veljensä huoneeseen.

Sirius oli sillä hetkellä kirjoituspöytänsä ääressä kirjoittamassa sulkakynällään jotain pergamentille. 

"Kiitos, olet kultainen", poika kääntyi pikku miehen puoleen ja tarttui tämän tuomaan voileipään. "Haluaisitko kirjoittaa jotakin ystävilleni? Olen juuri lähettämässä nämä kirjeet heille, mutta niihin mahtuu vielä tekstiä."

"Sopiihan se..." 

Regulus kastoi sulkakynän musteeseen ja alkoi kirjoittamaan kaunolla jokaiseen kirjeeseen saman tekstin: 

Hei Siriuksen ystävä! Minä olen Regulus Musta...ja olen tosi mukava. Toivottavasti voisit olla myös minun ystäväni. 

Sirius nauroi seuratessaan vierestä veljensä touhua. Hän sanoi, että he varmasti voisivat olla myös Reguluksen ystäviä, jos hän vain käyttäytyisi hyvin heitä kohtaan. Harmillisesti näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, sillä Regulus muuttui Tylypahkaan mentyään.

***

"Sirius ja Regulus, vauhdilla alakertaan! Teekutsut alkavat", Walburga ilmoitti avatessaan Siriuksen huoneen oven. Hän pysähtyi ja tuijotti kaksikkoa, joka naureskeli kirjoittaessaan lisää asioita kirjeisiin.

"Ja mitähän te oikein kuvittelette tekevänne, nuoret herrat?" nainen tivasi kiukustuneena ja riuhtaisi pergamentit vanhemman poikansa käsistä. Hän sytytti kirjeet samantien tuleen sauvallaan. "Tälläistä roskaa eivät minun poikani kirjoita", hän sihahti.