~I Need To Open Up!~ |Joonas Porko & Joel Hokka|

28. s-se mies...

||Joonaksen pov||

Pääsin vihdoin kotiin. Potkin kenkäni pois jaloista ja kävelen suoraan makkariin. Väsyttää ja ahdistaa. Otan taskustani puhelimeni ja menen netflixiin. Alan katsomaan jotain elokuvaa joka tuli ekana vastaan.

En ole ikinä kuullut tästä elokuvasta. Varmaan niin huono niin kukaan ei puhu tästä tai jotain. Olen katsonut elokuvaa hetken. Oikeastaan se on aika hyvä. Hetken päästä tulee kohta missä seksuaalisestiahdistellaan jotain tyyppiä. Sammutan heti puhelimeni. Tunnen ahdistuksen leviävän pahasti.

Huomaan hengitykseni nopeutuvan. Tunnen kuinka silmistäni alkaa valua kyyneliä paljon. Nousen istumaan paremmin sängylle, niin että nojaan seinään. En saa happea. Tuntuu ettei itkulle tuli loppua. Tuntuu että en tule selviämään tästä. Tuntuu että kuolen.

Nousen tärisevin jaloin ylös ja kävelen varovasti keittiöön. Otan laatikosta puukon. Menen istumaan maahan. Nään mustien hahmojen alkavan kiertää minua ympäri haukkuen minua. Heillä on todella ahdistavat kasvot. Hahmoilla ei ole koskaan ollut noin ahdistavat. Ei koskaan. Nostan tärisevin käsin hihojani ylöspäin, ja nostan puukon vierestäni.

Vedän kevyen viillon aluksi. Vedän toisen viillon, mutta painan puukkoa ihoa vasten enemmän. Vaivun omaan maailmaan. En tajua yhtään mitä teen. Herään takaisin todellisuuteen, ja nään kummatkin ranteeni vuodattamassa paljon verta. Ahdistus tai muukaan ei ole kadonnut minnekään. Oikeastaan ahdistus, stressi ja paniikki vain kasvoi.

Meillä on alle kahden viikon päästä keikka. Ja nyt on kesä. En halua fanien näkevän ranteitani... Tai nilkkojani.... Tai muutenkaan kroppaani... Kyynelille ei näy loppua. Niitä tulee loputtomiin. Nousen voimattomasti ylös. Lasken hihani veristen ranteideni päälle ja lähden kävelemään varovasti olkkariin.

Istuudun sohvalle sikiö asentoon. Itken pian kuiviin. En saa happea. En vaikka kuinka yrittäisin. Hahmot seuraavat minua ihan sama minne menisin. Alkaa tuntua, että heidän sanat on totta. Ehkä en riitä kenellekään oikeasti. Ehkä olenkin ruma eikä ketään ikinä ole välittänyt minusta. Ehkä kaikki vain aina valehteli ja väitti niin....

||Joelin pov||

Olen ollut koko päivän huolissani Joonaksesta. Hänessä on jokin vikana. Ei siis todellakaan niin että hänessä itsessään olisi jotain vikaa! Ei todellakaan. Päin vastoin. Mutta hänen käyttäytymisessä on jotain outoa. Epätavallista.

Voisin käydä hänen luona. Hyvä idea. Menen eteiseen ja vedän kengät jalkaan. En sinänsä tarvisi kun Joonaksen kämppä on viereinen kämppä mutta nuo lattiat on aika likaisia... Otan puhelimeni ja avaimet taskuun. Koputan joonaksen oveen. Kukaan ei tule avaamaan. Koputan uusiksi. Ei vieläkään. Olen juuri avaamassa avaimilla hänen ovea kunnes tuo avaa oven. Hänellä on huppari päällä ja huppu syvällä päässä.

Ikään kuin peittääkseen naamansa. "Moi" sanon joonakselle. Tuo mumisee vastaukseksi jotain tervehtimisen tapaista. "Sul ei oo kaikki hyvin, ooksä itkenyt?" Kysyn heti, kun huomaan tuon itkuiset kasvot. "Olen olen" tuo vakuuttelee. Tuo vakuuttelu ei mene minulle ikinä läpi.

"Älä Joonas valehtele, voit kertoo mulle" totean. Tuo on vain hiljaa otan kenkäni pois ja vedän Joonaksen mukanani hänen olkkariin. Istutan hänet viereeni. "Kerro mulle mikä sulla on, sä et ollut studiollakaan normaali, ja käyttäydyit oudosti" sanon tuolle. Joonas menee minusta kauvemmas ja näyttää siltä että alkaa pian itkeä.

Menen häntä lähemmäs mutta työ säikähtää ja menee vielä kauvemmas, niin että on sohvan kulmassa niin kiinni kun pystyy. "Joonas?" Sanon hiljaa hieman ihmetellen. Jos joku on tehnyt joonakselle jotain pahaa, hän saa kärsiä ja pahasti. "sun ei Joonas tarvi pelätä mua" sanon tuolle. Hän katsoo minua pelokkaana, ja pidättäen itkua. Joonas tulee lähemmäksi minua.

"Haluuksä kertoo mikä sulla on?" Kysyn varovasti. Tuo kohauttaa olkia. Katson nopeasti tuon käsiä jotka tärisee. Ja hänen kummankin käden hihoissa on verta aika paljon. "Saanks mä kattoo sun ranteita?" Kysyn todella varovasti. Tuo kääntää heti paniikkisen katseen minuun. Ilmeisesti tajusi, että näin hänen kädet.

Hän katsoo minua pelokkaana ja paniikkisena hetken kunnes ojentaa toisen kätensä varovasti minulle samalla katsoen pois päin. Nostan tuon hihaa varovasti ja katson tuon todella tuoreita viiltoja. Näyttää ainakin siltä, että ne on juuri tehty. En aijo sanoa hänelle mitään. Lasken tuon hihan ja käden.

Joonas tulee vähän lähemmäs mua, ja laskee päänsä olkapäälleni. Laitan varovasti käteni tuon hiuksiin ja silitän niitä. Hän hätkähtää aluksi hieman. Minusta alkaa tuntua että tuolle viattomalle ja kiltille pojalle on tehty jotain ja todella pahasti.

Voisin kysyä asiasta jotain. "Joonas" päätän aloittaa hetken pohdinnan jälkeen. "Mm?" Tuo mumisee vastaukseksi jotta tiedän että hän kuuntelee. "Onks joku tehnyt sulle jotain?" Kysyn varovasti. Hän jäätyy aivan täysin eikä saa sanoja suustan.

Tuo yrittää vastata, mutta sanat ei tule ulos suusta. Huomaan hänen alkavan ahdistua. "E-ei..." Tuo vastaa hiljaa. "puhuksä nyt totta?" Kysyn. Tuo puhdistaa päätään. "sä voit Joonas kertoo mulle kaiken, lupaan kuunnella" sanon tuolle yhä silittäen varovasti hänen hiuksia.

"S-se..." Tuo sanoo hiljaa. Kuulen hänen äänestä pelon, ahdistuksen, itkun ja paniikin. "ei mitään hätää" rauhoittelen.  "Sillon baarissa...." Tuo aloittaa hiljaa. Nyökkään sen merkiksi että kuuntelen.

"S-se mies..." Tuo sanoo ahdistuneena. Joonas menee nopeasti minusta kauemmas ja kietoo kätensä jalkojensa ympärille. Kuulen tuon yrittävän tasata hengitystä. "Sä oot Joonas mun kaa turvassa, ei mitään hätää" rauhoittelen tuota. Hän saa hengityksensä tasaiseksi mutta jää paikoilleen.

"Pystyksä jatkaa? Sun ei tarvi josset haluu" sanon tuolle. "se... H-huumas mut....." Tuo sanoo erittäin hiljaa. Kuulen juuri ja juuri tuon. Katson joonasta järkyttyneenä. "S-se vei mut sen luo ja..... R-raisk....." Tuo jatkaa mutta lopettaa lopuksi puhumisen. Joonaksen hengitys alkaa tihenemään erittäin nopeasti.

Tiedän mitä tuo oli sanomassa. Ihan kamalaa. En voisi kuvitella kenenkään tekevän niin. En voi kuvitella kenenkään tekevän niin. "mä oon pahoillani Joonas, sä et olis ansainnut sitä" sanon järkyttyneenä. "Voiksä halaa mua..?" Tuo kysyy hiljaa. "tietty" vastaan ja halaa tuota. Joonas kietoo kätensä ympärilleni.

"Sun pitäis tehä rikosilmotus" sanon hetken päästä rauhallisesti. "ei" tuo vastaa heti. "mut Joonas toi on rikos" sanon vastaan. "en aijo.... En ees muista mikä sen nimi oli niin miten voisin.." tuo sanoo hiljaa. "Muistaksä yhtään esim että millä se alko?" Kysyn. Tuo näyttää miettivän hetken aikaa kunnes avaa suunsa. "se alko Kai J:llä tai K:llä" hän toteaa.

"Okei" vastaan silitellen tuon hiuksia. "Nyt mä muistan! Sen nimi oli Kasper" tuo toteaa nopeasti. Hymähdän.

________________
Sanoja: 959

Uus luku✌🏻