~I Need To Open Up!~ |Joonas Porko & Joel Hokka|

18. mä en ole lapsi!

||Joonaksen pov||

Ruuat tuli. Tuijotan edessäni olevaa ateriaa. Katson sitä kauhulla. En halua syödä tuota. En todellakaan. "Syö Joonas mun vuoksi" Olli sanoi vieressäni hiljaa minulle. Pudistan päätäni. "Me ollaan kahdestaan taukotilas, sä voit syödä mun seuras" tuo rohkaisee. "Mut ku en haluu syödä tota..." Sanon hiljaa.

Olli ottaa edestäni kaksi Ranskalaista ja pakottaa minut syömään ne. "Mä en ole lapsi!" Tiuskaisen Ollille. "Et ookkaan, mut haluun et syöt, joten joudun pakottaa sut" tuo toteaa. Mumisen vastaukseksi jotain. Otan itse yhden ranskiksen ja syön sitä hitaasti. Tuohon hamppariin en koske pitkällä tikullakaan. "Riittääkö nyt" kysyn ollilta. "Ei" tuo vastaa. "Kiltti, mä lupaan syödä tänään viel jtn tai ainakin huomenna" anelen.

"En tiiä uskonko sua" tuo miettii ääneen.   "Usko usko" kehotan. "Okei" tuo vastaa huokaisten. Muut oli syönyt, ja päätimme lopetella treenit tältä päivältä. "Joonas sul ja nikol on sit huomenna haastis siin jossain 11 maissa, mä ilmoitan kyl sit paremmin" Aleksi huikkasee ennen kun lähden. "Joo" vastaan.

Lähdin autolleni. Istun kuskin paikalle ja lähden ajamaan kotiani kohti. Näpyttelen sormiani rattia vasten biisin tahtiin. Parkkeeraan autoni ja lähden kävelemään oveani kohti. Menen sisään ja potkin kenkäni pois jaloista. Heitän takkini lattialle ja lähden makkariin.

En jaksa tehdä mitään. Otan puhelimeni esille. Haluan pakoon tätä hirveää oloa. Tahdon pois. Tunnen kyynelten jälleen kohoavan silmiini. Menen igseen. Tajuan etten ole päivittänyt sinne mitään pitkään aikaan. Muut on kyllä, mutten minä. Päätän julkaista jotain kesältä otettuja keikka kuvia mitä en ole ennen julkaissut. Julkisen ne, ja samalla laitan kuvat stooriin.

Hymähdän ja menen netflixiin. Alan katsoa jotain sarjaa joka on jäänyt ilmeisesti kesken. Kuulen ovelta koputuksen. Vittu. Sitten kuuluu avainten kääntyvän. En jaksa ketään jätkistä nyt. Saan katsoa tarpeeksi heidän naamoja joka päivä.

Älkää käsittäkl väärin, enhän minä nyt niitä vihaa! En suinkaan, joskus vain alkaa vituttaa nähdä heidän naamat joka päivä. Aamusta iltaan. "Jooonaass" kuuluu huhuilu. Mitä jos esitän nukkuvaa? Entä jos en vastaa mitään? Entä jos esitän vaikka vittu kuollutta.

Mumisen vastaukseksi jotain. "Joonas" kuuluu Ollin ääni makkarin ovelta. "No?" Kysyn. "Kaikki ok?" Tuo kysyy. "Joo joo" vastaan. "Miks tulit" kysyn hieman töykeästi. "Muistaks mitä lupasit studiolla" Olli kysyy. "En" vastaan. Muistan kyllä. Erittäin hyvin.

"Että syöt tänään tai viimeistään huomenna kunnolla" Olli sanoo painottaen 'kunnolla' sanaa. "Nii, eli huomenna sitte" vastaan nostamatta katsetta häneen. "Eip, sä syöt nyt" tuo sanoo. "En" vastaan. "Kyllä" tuo jatkaa väittelyä. Väittelimme siinä tovin kunnes Tyydyin kohtalooni.

Olli antaa eteeni ruoka annoksen. "Olli en mä voi syödä noin paljon..." Sanon tuolle katsoen häntä silmiin. "Joonas rakas siinä ei oo paljoa, ja sun pitää syödä siinä ei oo mitään pahaa" Olli lohduttaa. "Kun sä et Olli ymmärrä! Sä et ymmärrä miltä musta tuntuu tällä hetkellä" parahdan. "Ymmärrän, mä Joonas ymmärrän" tuo vastaa.

Mumisen vain jotain. "Syö ees puolet" Olli pyytää. Katson tuota jo 'hieman' itkuisilla silmillä. Otan yhden pienen haarukallisen. Tunnen silmieni kostuvan yhä enemmän. Miten olen vajonnut tähän pisteeseen. Paras ystäväni joutuu pakottamaan minut syömään. Tuntuu että olen lapsi. Että olen pettänyt kaikki.

Kaikki ovat minuun varmasti pettyneitä. Olen syönyt noin viisi haarukallista. "M-mä en oikeesti Olli pysty" sanon hiljaa, miltei kuiskaten. "Ei sun tarvi enempää, jos et oikeesti pysty" tuo toteaa. Katson tuota hymyillen. Olimme vain katsoneet jotain sarjaa olkkarissa. Nojaan päätäni Ollin olkapäähän, joka silittää ja leikkii hiuksillani.

Olli lähti hetki sitten. Itse olen vain istunut sohvalla ja selannut puhelinta. Päätän mennä lukemaan uuden ig kuvani kommentteja. Naurahdan hieman joillekin kommenteille. Alan jälleen näkemään muutamia inhottavia kommentteja. Luen niitä ei niin mukavia kommentteja. Niitä kommentteja joissa mua haukutaan. Niitä joissa mua vähätellään.

Yritän hengittää rauhassa. Alan heiluttelemaan käsiäni, jotta rauhoittuisin. Suljen silmäni. Mikään ei auta. Helvetti. Lasken puhelimeni viereeni, ja menen parempaan asentoon. Tunnen paniikkikohtauksen tulevan. Aloin laskemaan kymmeneen päässäni rauhallisesti.

Alan itkeä. Tärisen aivan helvetisti. Itken hillittömästi. En tiedä onko Joel kotona, jos on niin hän varmaan kuulee itkuni. Näkökenttäni on sumea, koska kyyneleet peittävät sitä. Alan näkemään mustia hahmoja. Nyt heillä on jo valmiiksi ahdistavat kasvot. Erittäin ahdistavat. He alkavat puhua. 'Ei sua tarvita täällä' 'ruma' 'Lara jätti sut ihan syystä, oot niin ruma' 'läski' 'sun pitäis vähän laihduttaa'

Tunnen ahdistuksen ja paniikin suurentuvan koko ajan. Lähden tärisevin ja huojuvin askelin keittiöön. Otan lähimmän puukon jonka käteeni saan. Tipun lattialle istumaan pieneen myttyyn. 'Pelkurin pakotie' kuuluu jälleen puhe. 'turha' 'oot heikko' haluan äänien loppuvan.

Nostan vasemman hihani ylös ja viillän puukolla. 'Sä pystyt parempaan' 'viillä syvempi' viillän muutaman syvemmän. 'heikko, sä pystyt viiltää syvempiäkin' en pysty kontrolloida itseäni. Äänet otti vallan. Viillon monia syviä viiltoja. "Sä pystyt parempaan!" Sanon itselleni ääneen. Viillän kaksi vitun syvää haavaa. Voisin veikata että noin 3-5cm syviä. Sitten näkökenttä alkoi pimentyä. Korvissa humista ja voimat lähteä.

___________
Sanoja: 767

Unohdin tän sovelluksen olemassa olon..... Mut saatte nyt hassun stoori Timen:D mul alko tänään 8:50 koulu, mut arvatkaa ketä tampio nukku pommiin? Minä:DD heräsin joskus 9:20, MUTTA luulin fr et mul ei oo mitään kiirettä ku olin ajasta jotenkin ihan sekasin ku luulin et kello olis ollut 8:20. Mut sit laitoin vaatteet päälle jne ja lähin PYÖRÄLLÄ kouluun. Ja kun fact tuol kaikki tiet on peilijäätä🥲 minä lähdin sitten erittäin iloisena kouluun eikä mikään vituttanut. Toi kaikki oli täyttä paskan jauhamista. Oikeesti mua vitutti ja väsytti. Mutta siis takas asiaan. Sitte otin mun takin taskusta mun puhelimen, ja arvatkaapa mitä. saatte 3sek aikaa. 1... 2... 3... VÄÄRIN! Se tippu mun kädestä asfaltille. Näytölleen. No minäpä nostin sen, ja vittu. Näyttö rikki. Tää on ollut mul ehk vuoden ilman pienintäkään naarmuu ni arvatkaa vaan paljoko vitutti. MUTTA mä en saanut mitään merkintää et olin tunnin myöhäs ku meil oli sijainen:)