48.Kiitos että oot siinä

101 4 2
                                    

Ollin nk

Itkien puristin käsiäni Aleksin ympärille, kaikki ne muistot palasivat päähäni enkä vain pystynyt enää pidättämään itkua. Annoin kyyneleiden virrata silmistäni enkä edes yrittänyt estää, Aleksin käsi silitti selkääni ja samalla hän yritti rauhoitella minua. Itkettyäni tarpeeksi kauan päästin irti Aleksista jolla ei varmaan edes kulkenut happi kun puristin häntä niin kovaa, hän katsoi minua hyvin säälivästi.

Aleksi: Olli tuutko meille? En halua päästää sua yksin kotiin

Nyökkäsin vain, olisi todella mukavaa päästä Aleksin viereen nukkumaan ja vaikka olinkin päivällä nukkunut olin edelleen aika väsynyt. Voi toki johtua kaikista tunteista mitä juuri hetki sitten koin sisälläni. Lähdimme kävelemään kohti Aleksin taloa ja epäilin että meidän pitää kiivetä ne tutut tikkaat ylös. En usko että Aleksin vanhemmat suuttuisivat siitä että hän oli ulkona sillä hän oli kanssani, Aleksi ei tekisi mitään sopimatonta kanssani tai siis tekee... Mutta nyt tarkoitan ettei hän satuta itseään tai mitään semmoista. Hän osasi käyttäytyä seurassani ainakin hänen vanhempiensa meielestä, juuri hetki sitten hän kyllä veti jotain turpaa ni en sit tiiä kuinka kunnolista se on mutta toisaalta hänellä oli hyvä syy. Ei hän pystyisi oikeasti ikinä satuttamaan ketään ilman syytä paitsi itseään... Se on kyllä pahempi kuin kenenkään muun satuttaminen mutta nyt hänellä menee paremmin ainakin hänen kertomuksien perusteella, jos hänellä on asiat huonosti Helsinkiin lähtiessä en päästä häntä lähtemään tai lähden itse mukaan. En voi ottaa riskiä että hänelle sattuisi jotain enkä olisi siellä.

Istuin Aleksin sängyllä katsellen tuon puuhia, hän käveli ympäri huonetta tekemässä eri asioita. Eka hän kävi vaatekaapilla ja otti sieltä vaatteet jonka jälkeen hän käveli pöytänsä luokse tekemään jotain jonka jälkeen vaihtoi vaatteensa sitten hän katsoi peiliin ja tuli viimein luokseni.

Aleksi: säki voit ottaa multa vaatteet jos et haluu nukkuu noilla

Nyökkäsin vain jonka jälkeen nousin ylös ja kävelin tuon kaapille, otin sieltä jotku shortist ja vaihdoin ne päälleni jonka jälkee riisuin vielä paitani. Palasin Allun luokse ja istuin tuon viereen, hän nousi vielä sammutamaan valot jonka jälkeen tuli sänkyyn. Menimme molemmat makaamaan eikä mennyt kauaakaan kun tunsin pojan pään paljaalla rintakehälläni, vaikkei minua niin paljoa väsyttänyt silmäni valuivat kiinni ja pian olinkin jo unessa. Olin kiitollinen siitä mitä Allu teki vuokseni.

Olli: Aleksi

Aleksi: nii?

Olli: kiitos että oot siinä

Aleksi: tietenki oon

Hymyilin vain, en tiedä mitä tekisin ilman häntä. Olemme toistemme suojelusenkeleitä mutta minä olen se vähän huonompi siinä, en pysty suojelemaan Aleksia itseltään kun hän taas pystyy suojelemaan minua keneltä vain. Hän ei epäröinyt hetkeäkään Iidan lyömistä, en itse olisi ikinä pystynyt siihen.

Sanat 410

💪💪

Ajat muuttuuWhere stories live. Discover now