38.En oo onnelinen

115 6 0
                                    

Joelin nk

Istuin sängylläni katsellen hyvin haaleita arpia käsissäni sekä reisissäni, teki mieli tehdä uusia vaikkei mikään ollutkaan vialla. Halusin vain muistaa miltä se tuntui enkä edes tiedä miksi. Kaikki on hyvin mutta en oo onnelinen, mul on rakastava poikaystävä ja paljo kavereita mutta jonku takia haluisin tuntea sen terän vielä kerran ihollani... Nousin ylös ja lähdin etsimään jotaim terävää, vessasta löytyi partaterä ja sehän kelpasi paremmin kuin tarpeeksi. Palasin huoneeseeni jonka jälkeen istuin sängylleni, vedin syvään henkeä jonka jälkeen painoin terän vasten kättäni ja vedin. Toistin tuon pari kertaa jonka jälkeen lopetin, kyllä mä ymmärrän miten tohon jää koukkuun mutta en silti aijo jatkaa. Testasin vaa ja tää jää tähän, mä lupaan. En haluu että kukaan huolestuu musta koska oon kunnossa, oon vaa tyhmä ja halusin testaa uuellee.

Aleksin nk

Makasin sängylläni yrittäen nukahtaa. Se oli kuitenkin hyvin vaikeaa, kun äänet päässä käskivät kuolla tai vähintää viiltää kädet verille. Kyllähän mä halusin tehä noi molemmat mutten voinut kun ei ollut mitään terävää, pitää siis odottaa huomiseen jotta pääsen kouluun ja voin viedä terottimen.

Time skip seuraavaan päivään

Istuin koulul käytävällä oottamassa muita jätkiä, pian näinkin Joelin kävelevän tänne päin. Hän istui viereeni ja näytti siltä että vitutti olla täällä, ei siis mitään uutta.

Aleksi: ootko nukkunu?

Joel: vähä, kui?

Aleksi: näytät tosi väsyneeltä, kannataisko sun lähtä kotiin lepäämään?

Joel: ei

Aleksi: Joel on tosi huonoksi olls täällä noin väsyneenä, mä voin kyl sanoo opelle että sul oli kipee olo

Joel: voitko?

Aleksi: joo tietenki, en halua että oot täällä tossa kunnossa. On sulle paremmaksi päästä lepäämää

Joel veti minut haliin, hän oli ihana mutta miksei hän ole nukkunut? Pian hän kuitenkin nousi ylös ja lähti kävelemään kohti koulun ovia.

Muut jätkät olivat saapuneet ja olin selittänyt heille tilanteen, he olivat huolissaan Joelista ja niin olin minäkin. Kellot kuitenkin soivat joten lähdimme kohti luokkiamme, mulla oli kuvista ja nii oli myös Nikol sekä Ollil. Joelillaki olis mut se lähti, kävelin suoraan open luokse ja sanoin että Joel lähti ku sille tuli huono olo. Sen jälkeen kävelin omalle paikalleni ja aloin tekemään työtäni.

Olin melkeen saanut tämän valmiiksi mutta kynästäni katkesi juuri terä... Nousin ylös ja lähdim teroittamaan sitä mutta jostain syystä terottimet vetivät minua liikas puoleensd joten katsoin ympärilleni ettei kukaan huomannut jonka jälkee laitoin terottimen taskuuni. Ei kukaan huomaisi jos yksi näistä monesta kymmenestä terottimista puuttuisi. Terotin kynäni jonka jälkeen palasin paikalleni ja jatkoim työtäni, oletan ainakin ettei kukaan huomannut että otin terottimen sillä kyllä minä olisin huonannut jos joku olisi minua katsonut. Muttakun kukaan täällä ei huomaa minua joten eivät he välitä vaikka kuolisin, he eivät huomas minua ihansama mitä teen. Koulussa käynti on turhaa kun ei saa opettajilta apua ja kaikki oppilaat vain vihaavat ilman syytä. Kaikki aina vain tuijottavat ilkeästi ja kuiskivat minun mennesäni ohi, olen kaikkien opettajien inhokki eivätkä he ikinä kuuntele minua. Aina kerrotaan kuinka koulu on kiusaamis vapaa paikka jossa kaikki otetaan huomioon ja kaikista välitetään samalla tavalla mutta paskat. Eivät he välitä kenestäkään jos he eivät ole täysiä kympin oppilaita tai muuten vaa täydellisiä, jos on niinku minä ni kukasn ei välitä. Jos et oo hyvä koulussa ni sua ei kohdella ku ihmistä täällä.

Sanat 524

Anteeks et näitä tulee nii harvoin ja vähän oon oikeesti tosi pahoillani

Ajat muuttuuTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon