Hope we'll meet again / Olli Matela /

46. Kolme yötä yksin

Joonas

Olli on käyttäytynyt kummallisesti koko aamun. Yleensä tämä on täysillä mukana kaikessa ja ehdottelee uusia ideoita, mutta nyt tähän ei saa mitään yhteyttä. Hän vain nököttää yksin sohvan nurkassa. Tai itse asiassa juuri valtasi koko sohvan siirtymällä makuuasentoon. Toivottavasti kaikki on hyvin. Päätän vähän piristää parasta ystävääni hyppäämällä tämän päälle. Jään Ollin päälle makoilemaan, eikä tämä reagoi siihenkään juuri millään tavalla. Yleensä saisin juosta kyllä aika lujaa karkuun tässä vaiheessa, mutta nyt Olli vain ärähti hieman ja antoi sitten olla. Erikoista. "Onko kaikki hyvin?" kysyn, vaikka voin huomata, ettei ole. Olli ei vastaa. "Olli?" sanon. Hän todellakin on ajatuksissaan, sillä ei vieläkään kovin kummoista reaktiota, vaikka makaan yhä tämän päällä. "Olli. Onko sulla ikävä?" Aleksi kysyy. "Häh?" Olli hätkähtää. "Sulla taitaa olla sitä ikävä", Aleksi toteaa. "Mulla on ihan käsittämätön ikävä", Olli myöntää. "Ketä?" kysyn ihmeissäni. "No Emilyä tietenki", basisti vastaa ja pörröttää alakuloisen näköisenä hiuksiani. Ai niin. Unohin ihan täysin, et Emily lähti käymään sen vanhemmilla. Tietenkin Ollilla on ikävä.

Aleksi

Olli on ihan maassa, kun ei ole nähnyt Emilyä pariin päivään. Raukka on joutunut nukkumaan jo kaksi yötä yksin ja kolmas edessä. Kyllä mullakin on ikävä Emilyä. Onhan tämä sentään yks mun parhaista kavereista. En kuitenkaan voi edes kuvitella, kuinka paha ikävä Ollilla on. "Eikö Emily tuu jo huomena takas kotiin?" varmistan. Olli nyökkää. "Noni, kyllä sä vielä yhen yön pärjäät", totean. "Jos haluut unikaverin niin Joonas on varmasti vapaaehtonen", Niko naurahtaa. "Sori Niko, mut en mä haluu sun unikaveria varastaa", Olli vastaa ja pörröttää päällään makaavan hattarapään hiuksia. Niko menee vähän vaikean näköiseksi. Samoin myös Joonas. Taisi Olli osua oikeaan ja paljastaa tuon kaksikon pienen salaisuuden.

Illalla:

Olli

Yritettiin vielä keskittyä töihin studiolla, mutta ei siitä tullu oikeen mitään. Mun ajatukset pyöri vaan ja ainoastaan Emilyn ympärillä. Myös Niko ja Joonas alko käyttäytyä jollain tapaa kummallisesti sen jälkeen, ku sanoin jotain Nikon unikaverista. Onkohan niillä kahella jotain muutakin ku pelkkä bromance?

"Moi rakas", Emily vastaa videopuheluun. "Moi. Miten päivä on menny?" vastaan ja kysyn. "Ihan kivasti, mut koko ajan kauhee ikävä. Mites sulla?" Emily vastaa. "Mikään ei oikeen onnistunu tänään ja studiollaki vaan makasin sohvalla ja mietin sua. Mulla on ihan käsittämätön ikävä", kerron rehellisesti. "Heiii. Mä tuun jo huomena takas kotiin ja, jos haluut niin voit tulla mua vastaan", Emily sanoo lohduttavasti. "Totta kai mä tuun sua vastaan. Joudun vaan kattoon, et mua ei kauheesti tunnistettais", vastaan. "Ei se haittaa. Riittää, et mä tunnistan sut", Emily hymyilee söpösti. "Oot sulonen", totean. "Mitä jos sä ootki sulosempi?" "Me ei voida väitellä tästä ku sä oot maailman sulosin", sanon. "Eipäs, ku sä oot", Emily väittää. "Eiiiipäs."

--

Harmittaa aina lopettaa puhelu Emilyn kans. Varsinki nyt, ku toinen on niin kaukana. Onneksi nähään kuitenki jo huomenna. Kauhee ikävä, mutta onneksi Emily unohti yhen hupparin tänne. Voin siis hyödyntää sitä unikaverina. Jo pelkästään Emilyn tuoksusta tulee rauhallinen ja jotenkin lämmin olo. Huomasin tämän käyvän myös hupparivarkaissa, ennen kuin lähti kotiinsa. Esitin kuitenkin, etten huomaa, sillä olin siinä vaiheessa jo itse tavallaan varastanut tämän hupparin. Saatoin piilottaa sen peittoni alle, jotta Emily luulisi jo pakanneensa kaiken. Hups. En vain yksinkertaisesti osaa enää nukkua yksin, mutta ehkä pärjään tämän hupparin kanssa vielä yhden yön, jos on ihan pakko. 

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 526
🖤