Korkeella kahestaan

Luku 10 - Mutsi

"Joo joo, mä haen sen, relaa", se totesi ja käveli sängyltä ikkunalaudalle nappaamaan siellä nököttävän kaukosäätimen. "Joskus vois vaan nätisti pyytää", se sitten valisti ja ojensi mulle säädintä.

"No kiitos", irvailin sille ja se naurahti vähän, kunnes lysähti istumaan tuolille takaisin. "Sä voit nyt häipyä siitä aukomasta päätäs", virkoin sille koleasti ja painoin telkkarin äänenvoimakkuutta hiljaisemmalle.

"Ei oo muutakaan tekemistä", Aatu vastasi kohauttaen olkiaan ja nojautui polviaan vasten.

"No mulla on", kerroin laiskasti ja nojasin istuma-asentoon säädettyä sängynpäätyä vasten.

"Niin näyttäs", Aatu pohti sarkasmia äänessään ja katsoi mua."Voitko hei lainata mulle parikymppiä?" se sitten kysyi heti perään kuin ohimennen ja mä käänsin katseeni siihen. Sen kysymys ei tavallaan yhtään yllättänyt mua, tietysti se oli jotain vailla. Kaikki olivat aina, sellaisia ihmiset vaan olivat, ihan kaikki, halusivat hyötyä muista. Niin mäkin.

"Miks?" kysyin siirtäen katseeni televisioon, jossa pyöri joku ulkomainen saippuasarja.

"Koska oon köyhä."

"Haluut ostaa savua."

"No sitäkin", Aatu myönsi ja mä hymähdin. "Lainaatko? Maksan viikon päästä takas kun saan rahaa."

Teki mieli sanoa, että en, koska olisi helpompi olla vaan kusipää avuliaan sijasta, mutta lopulta mä kuitenkin vaan huokaisin.

"Tän kerran", vastasin ja vilkaisin Aatua, joka näytti melkein yllättyneeltä. "Ja saanko sen mun lompakon?" kysyin perään ja avasin kämmeneni. Aatu oli hetken aloillaan, niin kuin ei olisi rekisteröinyt mun sanojani, kunnes otti hupparinsa taskusta mun lompakon ja laski mun käteeni.

Hassua tavallaan, mutta mua ei edes kuumottanut se, että Aatulla oli ollut mun rahat hallussaan. Kai mä jollain tosi oudolla tavalla sitten vähän kuitenkin luotin siihen. Tai sitten mä vaan kelasin, ettei se uskaltaisi varastaa multa.

Mä kuitenkin tarkastin, että mun lompakossa oli se kaksisataakolmekymppiä, niin kuin piti, kunnes annoin Aatulle kaksikymppisen.  Se laittoi setelin farkkujen taskuun ja sanoi kiitos.

Mä kohautin olkiani.

Otin puhelimeni pöydältä ja katsoin siihen tulleita viestejä. Ei niissä ollut mitään ihmeellistä, faija kysyi olinko mä Harjulla ja voisinko kuskata sitä. Renny oli laittanut viestin, jossa se kirjoitti tappavansa mut.

Cool.

Mua ei jaksanut kiinnostaa sen uhoaminen.

Mä kelasin, että missä se Kulmalan pentu oli. Henkka oli pöllinyt multa nappeja – ei paljon, mutta silti pöllinyt. Mua vitutti kaikki ne alaikäiset pikkugangsterit, jotka kuvittelivat voivansa tehdä mitä vaan ilman seurauksia. Se Kulmalan nulikka oli juuri sellainen.

"Juuli soitti mulle aiemmin tänään", Aatun ääni herätti mut ajatuksistani ja nostin katseeni puhelimestani.

"Täh?"

"Niin se soitti, kerroin, että olin putkassa ja että sun piti mennä päivystykseen", Aatu puhui. Sen ääni oli varautuneempi, ehkä sitä kuumotti kertoa. Syystäkin.

Mua alkoi ärsyttää – sekä se, että Aatu meni jauhamaan musta mitään kuin myös se, että Juuli ylipäänsä soitteli Aatulle.

"Mitä vittua sä sille tollasta kerrot?" mä kysyin  hermostuneemmin ja Aatu hätkähti. "Ja mitä se ees sulle soittelee?" jatkoin katsoen Aatua.

Se suoristautui, niin kuin olisi valmistautunut johonkin tappeluun.

"Miksei soittas? Mä oon sen frendi", Aatu vastasi edelleen varautuneesti. "Turhaan sä siitä vihottelet."