Palanen taivasta ripauksella hulluutta

Aikuinen

Se lapsuuden kaveriporukan henkilö, joka huolehti aina muista

Että he tulevat toimeen

Että tilanteisiin löytyy aina kompromissi, johon kaikki tyytyvät

Että heillä on mukavaa hänen kanssaan

Joka oli valmis "koti" -leikissä olemaan isä, jotta muut saivat olla ne kahdeksan lasta ja vauvaa

Joka antoi lelujaan muille, muttei pyytänyt niistä mitään takaisin

Joka pelleili, jotta muut voisivat nauraa

Joka lohdutti, ettei kenenkään tarvinnut pilata päiväänsä surun kyynelillä

Joka auttoi, ettei kenenkään tarvinnut uhrautua mihinkään vaaralliseen

Joka pelasti, ettei kukaan olisi joutunut pelkäämään

Se lapsi, joka halusi ensimmäisenä prioriteettinaan auttaa ja tukea muita, ettei muiden lasten tarvinnut kokea samaa mitä hän

Vähättelyä, yksinäisyyttä, väliinpitämättömyyttä, lannistamista, pelottelua

Se lapsi, joka ei koskaan saanut olla lapsi

Vaan lapsi, jonka piti jo nuorena olla aikuinen

Siksi en ole ikinä tullut ikäisteni kanssa toimeen, vaan ainoat säilyneet ihmissuhteeni ovat itseäni vanhempien kanssa

Sillä heidän kanssaan olen samalla viivalla, olen samassa henkisessä iässä

Mutta nyt, kun viimein lähestyy se kauan pelkäämäni raja

Raja, joka määrittelee minut lapsen sijaan aikuiseksi

Mitä silloin tapahtuu?

Sillä kasvoin aikuiseksi jo kauan sitten

Hylkäsin sen pienen lapsen sisälläni jo kymmenen vuotta sitten

Mutta mitä tapahtuu, kun asiasta tulee virallista?

Katoavatko ne viimeisetkin pienet jäljet tuosta lapsen viattomuudesta ja uteliaisuudesta?

Vanheneeko sisäinen aikuiseni entistä enemmän?

Vai pyörähtääkö koko tarkkaan laadittu järjestys aivan uudeksi labyrintiksi?

Mitä tapahtuu minulle?

Mitä jos kadotan sen itseni, jonka tähän mennessä olen oppinut tuntemaan?

Mitä jos kadotan aivan kaiken sen taakse jäävän lapsen mukana?

Niin, etten muista edes omaa nimeäni enää