Korkeella kahestaan

Luku 9 - Jäljellä jotain hyvää

Olo oli helvetin darrainen, päähän koski, mutta suihku oli auttanut vähän. Olisipa ollut aamusavut – mä kelasin, että olikohan Roopella yhtään dullaa.

Juulista ei ollut kuulunut mitään eilisen jälkeen, mä olin laittanut sille viestiä päästyäni putkasta. Mä kelasin, että toivottavasti se oli ihan okei. Olin koodannut myös Veronikalle, mutta sekään ei ollut vastannut mitään. Mä pohdin, että pitiköhän se mua jonain väkivaltaisena idioottina. Harmitti, jos se piti. Me ei tunnettu kovin hyvin, mutta mä taisin digata siitä aika paljon. Olin ehkä vähän jopa kiinnostunut, tai jotain, en mä tiennyt.

Ajatuksissani kiskoin löysät farkut jalkoihini ja päälleni Roopen mulle auliisti lainaaman harmaan t-paidan. Jumalauta se oli jalo ihminen.

Hymähdin itsekseni, kunnes nakkasin pyyhkeen takaisin naulaan ja kävelin suihkun ovesta Roopen pieneen yksiöön. Sillä oli tummat verhot ikkunoidensa edessä, joten aurinko ei päässyt asuntoon juuri lainkaan.

Roope oli käynyt vaihtamassa vaatteet, se makasi mustassa t-paidassa ja collegehousuissa sohvalla silmät kiinni, kun mä kävelin keittiöön. Pöydällä oli puolillaan oleva liuska kymmenen milligramman Diapameja. Mä mietin, käyttikö Roope niitä itse, tai sitten se myi niitäkin – kai niistäkin katukaupassa sai rahaa. Jengi veti päätä sekaisin ihan millä vaan.

Roope ei sitten ollut vahtinut pizzoja, joten mä pelastin ne äkkiä uunista mustumiselta. Jäätävä nälkäkin. Laskin pellit pöydälle, kunnes otin lähes tyhjästä astiakaapista lasin ja valutin siihen vettä.

"Onks sulla savuja?" kysyin ja katsoin sohvalla retkottavaa miestä.

Se hätkähti vähän, oli kai ajatuksissaan, ja irvisti sitten kivusta. Jumalauta se oli hajalla, mun omatuntoa kolkutti aika paljon, vaikkei olisikaan kai oikeasti tarvinnut. Roope avasi silmänsä ja katsoi mua. Mä kulautin vettä alas kurkustani ja kohotin kulmiani kysymykseni jatkeeksi.

"No ei oo."

"Jo on paskat tarjoilut", pohdin ja tyrkkäsin lasin sotkuiselle tiskipöydälle.

"Haista vittu hippi, just maksoin sun darraruuat", Roope vastasi ääni käheänä ja mä virnistin. Roope yski taas sanojensa perään, se könysi vaivalloisesti istumaan ja sen hengitys rohisi. "Saatana", se kiroili ja saatuaan yskän laantumaan piteli tuskastuneena kylkeään.

Mun teki mieli sanoa sille, että lähtisi käymään päivystyksessä, mutta koska tiesin vastauksen, en alkanut jauhaa asiasta.

"Oot ihan romuna", kerroin kuitenkin.

Roope hymähti ontosti. Se nousi hitaasti ylös ja käveli vaivalloisen näköisesti keittiöön. Mä katsoin sitä hetken ja se näytti levottomalta, vilkuili ympärilleen. Sen otsalla kiilteli hikeä ja mä mietin, että oliko se oikeasti noin kivuissa.

"Tiiätkö missä Kulmala on? Henkka?" se kysyi multa ja otti samassa tukea tiskipöydästä.

Mä nielaisin.

Mietin, kuinka olin nähnyt Henkkaa ihan vähän aikaa sitten, kuinka se oli eilen kysellyt viestitse, olisiko mulla myydä sille pilveä. En mä Roopelle sanoisi tietenkään. Henkka oli ongelmissa, se oli velkaa, kyllä mä tiesin.

"Eipä oo näkyny pitkään aikaan", valehtelin sujuvasti ja otin kaapista kaksi lautasta. "Oisko se laitoksessa taas."

Vilkaisin vieressäni seisovaa Roopea, joka katsoi mua tuimasti. Yritin näyttää rennolta, enkä siltä, että en puhunut totta.

Ojensin toisen lautasen Roopelle. Se hengitti tosi vaikeasti, kuin ilma ei kulkisi keuhkoihin kunnolla, ja katsoi mua vielä hetken, mutta ei sitten alkanut jankata Henkasta pidempään, vaan otti lautasen.