Until I die//IN FINNISH

1. - welcome australia

Oon joskus tän tarinan aikaiseminkin julkaissut, mutta nyt julkaisen teille uudestaan nää luvut muokattuina. Joitakin asioita voi ja tulee lisää tähän ja saattaa myös edetä hieman erilaisessa tapahtumajärjestyksessä, kun aikaisemmin. Suosittelen siis lukemaan ihan alusta, vaikka olisitte aikaisemmin lukenut tätä jo! 

Haluun myös mainita sen verran, että tarina tulee sisältämään muun muassa seksuaalisia kohtauksia, joista en aio joka kerralla kertoa ennen. Lukeminen on siis alusta asti omalla vastuullasi. Jos koet muun muassa seksikohtaukset, sukupuolielimiin viittaavat kuvaukset tai muutenkin seksuaaliset kohtaukset/viittaukset epämiellyttäviksi, en suosittele lukemaan kirjaani.

Mutta ei mulla muuta! Toivottavasti nautitte <3

***

"Tämä on asuntosi ja tässä avaimesi" uuden kouluni rehtori Miller sanoo ja ojentaa avaimet käteeni. Hän oli lentokentällä jo vastassa ja päätti myös näyttää tulevan asuntoni. Asunhan täällä ollessani kuitenkin koulun asuntoloissa, joten varmasti kuuluu rehtorin työhön toivottaa uudet vaihto-oppilaat tervetulleiksi. Totta puhuen, en olisi kyllä tänne edes osannut.

Ennen kuin pääsen eroon tuosta harmaa hiuksisesta naisesta, hän käskee vielä tulla huomenna ennen koulun alkua hakemaan lukujärjestykseni tämän huoneesta ja toivottaa minut vielä tervetulleeksi Sydneyhin.

"Toivottavasti viihdyt täällä" Hän sanoo vielä hymyillen ja lähtee kävelemään autolle päin, jolla minutkin oli kentältä hakenut.

"Uskon niin" sanon tekopirteästi ennen kuin hän paiskaa auton oven kiinni.

Käännyn ympäri kohti ulko-ovea ja avaan uusilla avaimilla kerrostalon oven. Sen saatua auki nappaan kiinni aivan liian monesta laukustani ja menen nopeasti sisälle ennen kuin ovi kerkeää sulkeutumaan.

Suuntaan matkani kohti rappukäytävän hissiä. Painan sen nappia, sillä en näiden matkalaukkujen kanssa pääsisi portaita viidenteen kerrokseen. Hissi ei kuitenkaan tee elettäkään, että olisi tulossa alaspäin. Kokeilen avata hissin ovea mutta se ei aukea. Kiva. Pitäisi siis kävellä portaat ylös. Voi helvetin helvetti.

Huokaisen turhaantuneena ja nappaan yhden neljästä laukusta jalkojeni väliin. Kaksi tungen molempiin käsiini. Yritän vielä napata viimeisen -onneksi pienimmän- laukun vatsani eteen yrittäen kahdella kädessäni olevala laukulla pitää sitä paikallaan.

Lähden hyvin vaivalloisesti kävelemään portaita ylös. Kerkeän vain muutaman portaan menemään ylös, kun tunnen, että laukku jalkojeni välissä alkaa tippumaan. Äkkiä otan käsilläni siitä kiinni ja siinä samassa kuulen kauheaa ryminää. Totta kai kolme muuta laukkua oli kierinyt portaat alas, kun olin ottanut kiinni jalkojen välissä olevasta laukusta.

"Voi vittu" huudahdan tympääntyneenä ja samalla tiputan myös jalkojen välissä olevan laukkuni. Se ei onneksi lähde kierimään portaita alas, niin kuin nuo muut.

Tämä päivä on muutenkin ollut täysi katastrofi, enkä olisi kaivannut siihen vielä lisäksi rikkinäistä hissiä tai laukkujen tippumista maahan.

Koko yli kahdenkymmenen tunnin lennon ajan joku lapsi vieressäni vain itki ja itki. En ymmärä, miksi hänen äitinsä ei tehnyt asialle mitään. Taisi vain nauttia muiden kidutuksesta, olihan naisella itse korvatulpat ja niiden päällä kuulokkeet.

Ajatukseni kuitenkin keskeyttää selkäni takaa kuuluva nauru. Käännyn salamana ympäri ja näen takanani pojan. Pojalla on mustat surffari-tyyliset hiukset sekä kirkkaan siniset silmät. En voi olla huomaamatta kuinka tuon kaulaa koristaa tatuointi. Siinä on siro ruusu, jonka vieressä on tekstiä, josta en saa selvää.