Yhdestoista luku: Paljastus

270 6 0
                                    

Katsoin vain haltioissani Williä enkä tajunnut Karan ja Olivian olleen järkyttyneitä.

Will oli niin hyvännäköinen.

"Hei huhuu! Emaline!!", Kara huusi naamaani.
Se havahdutti minut ja tajusin mitä olin tehnyt. Olin sanonut Willin olevan jätkäni, mieheni...
Ja Will oli opettaja! Opettaja, aikuinen...

"Nyt ymmärrän miks oot aina nii innoissas suomen kielen tunneist...", Olivia sanoi, yhä järkyttyneenä.

Räpytin silmiäni järkytyksestä ja olin hermostunut. "E-ei. Tykkään vain siitä aineena...", sanoin.

"Mikset ole kertonut meille Emaline?!", Olivia jatkoi.
"Emaline, Will Tomeson on opettaja!!!! Ja hän on sinun opettajasi!!!", Kara huusi yhä järkytyksestä.

Will oli nyt heidän takanaan.

Katsoin Williä enkä tiennyt mitä tehdä tai sanoa.

Ainoa mitä suustani pääsi oli vain: "Niin?"

Olivia ja Kara katsoivat minua pettyneinä mutta ei enää niin järkyttyneinä. Will näytti olevan shokissa ja minäkin olin.

Hetken päästä jatkoin: "Olen 16. Tämä ei ole niin paha..."

Will tuli viereeni seisomaan ja sydämen sykkeeni nousi. Hän näytti siltä, kuin olisi halunnut sanoa jotain mutta pysyi hiljaa.

Kara ja Olivia molemmat näyttivät mietteliäiltä hetken. Keskuudessamme oli syvä hiljaisuus. Vilkaisin Williin ja tökin kättäni jalkaan hermostuneena. Olin myös laskuhumalassa.

"Toki se on vähän outoa mutta...olimme enimmäkseen loukkaantuneita siitä ettet kertonut meille", Kara aloitti.

Käteni rauhottui ja rauhotuin itsekin hieman.

"Me oltais haluttu kuulla tää jo eikä sun humalahöpinöides joukost", Olivia jatkoi.

Nyökkäsin ymmärrykseksi.
"Anteeksi. Tämä on vain uutta enkä tien-", aloitin kunnes tunsin Willin tarttuvan käteeni ja sanovan: "Hei. Anteeksi, et saitte tietää tällä tavalla. Mä ja Emaline olemme yhdessä ja lupaan kohdella häntä hyvin."

Sanoiko hän juuri, että olemme yhdessä?

Tunsin kasan perhosia vatsassani ja sykkeeni kiihtyvän. Painoin hänen kädestään kovemmin ja sen seurauksena hän katsoi minua ja hymyili.

"Okei", Olivia sanoi.
"Me ei kerrota kellekään jos mietitte, voin vaiks vannoa äitini nimeen", Kara sanoi.
"Sun äitis on...rehtori", Olivia sanoi.
"Sen takii just. Se ei saa tietää täst todellakaa, en haluu et Emaline tai Will kärsii", Kara sanoi.

Kara ja Olivia vaikuttivat aika cooleilta tämän asian suhteen. Se tuntui hyvin oudolta.

Tämän päivän tapahtumat olivat erittäin oudot muutenkin. Kello oli nyt 23.59 ja tämä päivä olisi onneksi pian ohi.

Vääränlaista kemiaaWhere stories live. Discover now