Words 1115
****
Maanatai aamuna herätys soi, mutta minä en välittänyt siitä. Kuulen Connorin murahtavan vieressäni ja sulkevan sen. Tunnen hänen kummastuneen katseensa minussa, joten vedän peiton kokonaan päälleni.
Sänky painautuu hieman ja kuulen Connorin nousevan ylös. Tämä on todella ihmeellistä. Levittäydyn kumminkin sänkyyn kunnolla ja suljen silmäni tyytyväisenä.
Hetki ei kuitenkaan kestä pari minuuttia pidempään, kun Connor repii peiton päältäni. Ärähdän hänelle ja yritän saada peitto takaisin, tosin tuloksetta.
"Mikäs minun niin aurinkoisella Wikipedialla on?" Connor kysyy ja katson häntä nyt vasta kunnolla. Hänellähän on jo vaatteet päällä.
Minä kävelen hänen eteensä ja nostan käteni hänen otsalleen. Connor katsoo kummastuneena toimintaani.
"Ei sinulla ainakaan kuumetta ole." Sanon ja tutkailen häntä muuten. Connor pyöräyttää silmiä kommentilleni.
"Sinulla kyllä taitaa olla." Connor sanoo.
"En vaan halua mennä kouluun." Sanahdan ja se saa Connorin kohottamaan kulmakarvaa. "Tai siis haluan, mutta minun pitäisi tänään puhua Hannahille. Ja minä käskin häntä viimeksi pysymään minusta kaukana."
"Kyllä sinä saat vastauksesi." Connor sanoo ja taputtaa minua selkään. Ihan totta, taputtaa selkään? Minä käännyn kummastuneena katsomaan ensin häntä ja sitten selkääni ja siinä lepäävää kättä.
"Ihan tosi? Taputus selälle?" Kysyn ja Connor naurahtaa.
"Kävisikö tämä?" Hän kysyy ja vetää minut suudelmaan. Pian kuitenkin suudelma keskeytyy, kun huoneen ovi avautuu.
"Oho, anteeksi. Minun ei ollut tarkoitus keskeyttää mitään." Sally sanoo nolona. "Sitä minä vaan, että aamupala on pöydässä." Hän vielä ilmoittaa ja häviää korot kopisten.
"Täällähän saa hyvää kohtelua." Sanon ja kävelen laukulleni. Menen vessaan vaihtamaan vaatteet ja harjaamaan hampaat ja hiukset.
"Mennäänkö?" Kysyn tullessani ulos.
"Viimeinkin." Connor tuhahtaa ja nousee sängyllään ylös. "Anteeksi muuten, että mutsi on niin nolo."
"Mitä? Äitisi on oikeasti mukava." Sanon hymyilen ja lähden Connorin perässä alakertaan.
Sally on tehnyt meille vohveleita ja haistoin ne jo portaista asti. "Voisitteko te siivota sitten pöydän? Minun pitää mennä jo töihin." Sally sanoo kiireesti ja me nyökkäämme.
Syötyämme Connor nousee pöydästä ja lähtee eteiseen päin. "Connor! Meidän pitää siivota." Huudan hänelle.
"Vitut, me mitään siivota." Hän huutaa takaisin ja minä käyn raahaamassa hänet keittiöön.
"Sinä se jaksat kyllä olla rasittava." Connor tuhahtaa ja kerää lautaset pöydästä.
****
Matikantunnin jälkeen jään luokkaan ja viimein, kun viimeinen oppilas on lähtenyt astelen Hannahin pöydän eteen.
"Minä haluan puhua kanssasi. Tai siis minä haluan sinulta vastauksia." Vaadin häneltä ja Hannahin pää nousee. Hänen katseensa on täynnä iloa ja toivoa.
"Hyvä on. Istu alas. Mitä sinä haluat kuulla?" Hän kysyy ja yrittää piilottaa innostustaan.
"Miksi sinä hylkäsit minut? Miksi sinä et pitänyt minua?" Kysyn kysymyksen, jota olen halunnut kysyä häneltä siitä asti, kun sain tietää, että hän on äitini.
"Minä olin kuusitoista vuotias. Minua pelotti aivan kamalasti. Isäsi oli sellainen naistenmies. Tai te käytätte nykyään varmaan sanaa fuckboy." Hannah sanoo ja hänen kasvonsa oikein paistaa tuskaa ja katumusta.
"Kuka on isäni?"
"Hän on eräs menestynyt liikemies. Hän on vieläkin aivan samanlainen, kun lukiossa. Pyörittelee naisia ja leveilee rahoillaan." Hannah sanoo ja naurahtaa ilmeisesti jollekin muistolle.
"Mikä hänen nimensä on?" Kysyn.
"Jacob Smith." Hannah sanoo ja hän muuttuu hiukan hankalaksi. "Hän... hän ei oikeastaan tiedä sinusta...."
"Mitä? Eikö hän tiedä, että hänellä on lapsi?" Huudan ja nousen seisomaan.
"Ei. Kun sain tietää olevani raskaana, muutin muualle. En ole sen jälkeen pitänyt mitään yhteyttä häneen. Olen aina silloin tällöin lukenut Iltapäivälehdestä hänestä. Hän peri muutama vuosi sitten, jonkun maineikkaan sijoitusyhtiön."
"Et ole tosissasi. Totta helvetissä hänellä on oikeus tietää." Huudan ja rauhoittelen itseäni. "Ihan sama. Minä lähden." Sanon ja lähden vikkelästi luokasta pois.
****
Nojaan sohvalla Connorin kättä vasten. Olemme olleet pitkään hiljaan. Molemmat ovat miettineet omia juttujaan.
"Minä menen käymään isien luona." Sanon ja nousen ylös.
"Haluatko, että tulen mukaan?" Connor kysyy ja nousee myös ylös.
"Ei tarvitse." Vastaan ja Connor lähtee lampsimaan eteiseen.
"Mitä sä teet?" Kysyn ihmetellen ja kävelen itsekin eteiseen.
"No enhän mä nyt tänne voi jäädä." Hän sanoo kiskoen kenkiä jalkaan.
Minä huokaisen ja revin toisen kengän hänen jalastaan. "Jäätpäs. Kuhan et vaan saa tätä kämppää samanlaiseen kuntoon, kun huoneesi." Sanon ja Connor naurahtaa.
"Yritetään." Hän sanoo ja kävelee olohuoneeseen.
"Nähdään." Huikkaan vielä ovelta.
****
"Te olisitte kyllä voineet kertoa minulle." Sanon heille huokaisten, kun istumme olohuoneessa.
"Tiedän. Olen pahoillani, kulta." Isäni pahoittelee pienesti hymyillen. Minun on vaikea olla heille enää vihainen. Tai minun on ylipäätänsä vaikea olla kellekään pitkään vihainen.
"Olen jutellut hänen kanssaan." Sanon ja odotan heidän reaktiotaan.
"Ai Hannahin?" Isäni viimein kysyy ja minä nyökkään.
"No? Mistäs te juttelitte?"
"No, mistä tälläisessä tilanteessa yleensä jutellaan? Kysyin miksi hän hylkäsi minut. Kysyin isästäni."
"Onko hän mukava?"
"Hän on hyvä opettaja, mutta ei hänestä ikinä minulle mitään äitiä tule." Vastaan ja olen varma, että kuulen isän huokaisevan.
"Sinä ole ollut koko ajan hiljaa, Andrew." Isäni kommentoi ja meidän molempien päät kääntyvät isäni suuntaan.
"Joo, anteeksi. Minusta vaan tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta, että se nainen tuli ja sanoi sinua tyttärekseen, vaikka me ollaan kasvatettu sinut. Me ollaan Carlin kanssa kohta seitsämäntoista vuotta hoivattu ja rakastettu sinua ja hän vaan tulee ja sanoo sinua tyttärekseen." Isäni sanoo.
"Hän on synnyttänyt minut, mutta minä olen teidän tytär." Sanon ja menen halaamaan heitä. He ovat minun vanhempani. He ovat ne jotka ovat minut kasvattaneet ja rakastaneet.
"Minä rakastan teitä." Sanon, halimme yhteydessä.
"Voi, niin mekin sinua, kulta." Kuulen isäni sanovan.
****
Kävellessäni kotiin saan päähänpiston ja käännyn ympäri. Lähden kävelemään kohti keskustaa ja googletan 'Jacob Smith'. Hän tosiaan on jonkun suuren sijoitusyhtiön johtaja ja vaikka isäni onkin niin pakkoa sanoa, että on komea. Ei näytä yhtään kolmekymppiseltä.
Otan yhtiön osoitteen ja laitan sen mapsiin. Lähden tallustamaan kohti keskustaa ja yritän samalla miettiä mitä helvettiä minä sanon hänelle.
Pian saavun keskustaan ja suuren rakennuksen eteen. Astelen huterin askelin aulaan ja vilkuilen ympärilleni. Aula on täynnä hienosti pukeutuneita naisia ja miehiä.
Kävelen tiskille, jossa varmaan päälle viisikymppinen nainen istuu näpyttämässä tietokonettaan. Hän nostaa katseensa minuun ja kurtistaa kulmiaan.
"Miten voisin olla avuksi?" Hän kysyy.
Olen hetken hiljaa ja mietin mitä oikein olen tekemässä. "Tulin tapaamaan Jacob Smithiä."
"Onko teillä varattu aika?" Nainen kysyy ja siirtyy katselemaan konettaan.
"Ei, mutta haluan tavata hänet." Vaadin ja nainen näyttää vähän hämmentyneeltä.
"Kuules neiti, teidän-" hän aloittaa, mutta minä keskeytän hänet. "Minä haluan tavata hänet! Nyt!"
Nainen vähän säpsähtää ja pudistaa päätään. Hän painaa puhelimessa olevaa nappia. "Herra Smit, joku kipakka nainen haluaa tavata teidät."
Kipakka nainen? Haista kuule, mummeli paska! "Miksi? Ei minulla ole sovittu tapaamisia." Kuulen karhean mies äänen vastaavan.
"Hänellä ei mene pitkään." Nainen sanoo ja katsoo minua. Minä nyökkään hänelle.
"No lähetä hänet sitten!"hän murahtaa.
"Menkää kymmenenteen kerrokseen. Herra Smith ottaa teidät siellä vastaan." Nainen sanoo ja osoittaa hissille.
Minä kävelen hissille ja painan kymmenentä kerrosta. Hissi tuntuu liikkuvan tuskallisen hitaasti, mutta viimein se kilahtaa ja ovet avautuvat ja astelen hissistä ulos.
Kävelen ikkunoiden luokse, joista avautuu aivan järjettömän ihana maisema. Ihastelen sitä hetken, kunnes päätän mennä istumaan ja odottamaan Jacobia.
Hetken odoteltuani kuulen kenkien kopisevan lattiaa vasten ja nostan katseeni. Edessä seisoo isäni.
****
Jälellä on enää yks luku + epilogi.😏
Huomenna Deadly Shotsiin tulossa myös uus osa!😉
💋Kiitos kun luit!💋
XOXO Oona