Words 1019
****
Minä idiootti, jostain syystä vastasin Jacksonin suudelmaan ja siitähän hän vasta innostui. Hän työnsi minut vessan seinään ja siitä mieleeni tulee, kuinka Connor aina työntää minut seinään.
Rimpuilen itseni nopeasti pois ja katson järkyttyneenä lattiaa. Mitä helvettiä minä olen tehnyt? Nostan katseeni Jacksoniin, joka näyttää vähän hämmentyneeltä, mutta myös huvittuneelta.
Sanakaan sanomatta lähden vessasta pois ja suunnistan kohti ruokalaa. Huomaan Jacksonin lähtevän myös vessasta ja tulevan luokseni juoksujalkaa. Onneksi käytävällä on kumminkin aika paljon ihmisiä, joten selviän ehjin nahoin ruokailuun.
Istahdan tarjottimen kanssa Evelyniä vastapäätä ja Connorin viereen. "Mikäs sinulla kesti?" Evelyn kysyi.
"Opettajalla oli vielä jotain asiaa tunnin jälkeen." Valehtelen ja tunnen Evelynin katseen itsessäni.
"Minun pitää käydä lainaamassa yksi kirja kirjastosta, nii tulisitko mukaan Julia?" Evelyn kysyy ja minä nostaan päätäni, jotta näen hänen katseensa.
"Minä voin lähteä." Ethan sanoo, mutta Evelyn pudistaa päätään.
"Minulla on Julialle yksi tyttöjen juttu."
"Ei minulla ollutkaan nälkä." Sanon ja juon vesilasiin loppuun.. "Ainakaan enää." Mutisen vielä itselleni ja nousen pöydästä. Annan nopean pusun Connorille ja seuraan Evelyniä ruokalasta pois.
Käytävällä hän yhtäkkiä vetää minut perässään vessaan. Ei kai hänkin aio suudella minua. On se kyllä hienoa, että minulla on vielä huumori tallella.
"Mitä sinä olet tehnyt?" Evelyn kysyy, kun hän on saanut oven lukkoon. Välttelen hänen katsettaan. Miksi minä edes yritän. En ole ikinä pystynyt valehtelemaan Evelynille.
"Tulisitko käymään vaikka koulun jälkeen?" Kysyn, koska en todellakaan halua ruveta selittelemään mitään täällä vessassa. "Sinä olet nykyään niin paljon Ethanin kanssa ja minä Connorin. Meillä ei ole ollut aikaa puhua kunnolla."
"Tiedän. Siihen asiaan pitää saada muutos. Tämä on varmaan jotain hirveää. Ruokalaan tullessasi näytit siltä, että rupeat hetkellä minä hyvänsä itkemään." Evelyn sanoo ja aukaisee samalla oven lukosta. Lähdemme omia luokkiamme kohti ja yritän vaan vältellä Jacksonia ja hänen kavereitaan.
****
"Oliko Connor tulossa luoksesi?" Evelyn kysyy meidän kävellessä kapeaa metsäpolkua pitkin luokseni.
"Joo. Laitoin hänelle viestiä, että sinä tulet koulun jälkeen." Sanon ja kävelen mahdollisimman nopeasti. Haluan päästä kertomaan Evelynille. Hän osaa aina neuvoa minua. Tilanteessa kun tilanteessa.
Pian onneksi saavumme meille ja minä heittäydyn sohvalle. "No kerropas." Evelyn sanoo ja istahtaa viereeni.
"No otappa mukava asento." Kehotan häntä ja aloitan siitä miten me oltiin eilen Connorin kanssa syömässä isieni luona. Miten sain tietää, että opettajani on minun biologinen äitini. Sen jälkeen kerroin miten menin juuri ennen ruokailua puhumaan hänelle ja sitten viimeisenä sen vessa jutun.
"Huhhuh. Olipas tuossa paljon informaatiota. Onko vielä jotain, vai?"
"Itseasiassa... ne Jacksonin kaverit, jotka kiusaavat joitakin. Olen huutanut heille ja yksi William on yrittänyt saada puhelinnumeroani." Sanon huokaisten.
"Otetaanpas yksi asia kerrallaan. Mitä aiot tehdä Hannahin tai siis äitisi suhteen? Aiotko puhua vielä hänelle?" Evelyn kysyy ja en tosiaan kertonut hänelle mitä kaikkea minä ja hän puhuimme.
"En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Ja tein sen hänelle selväksi. Voitko uskoa, että hän kehotti minua pysymään kaukana Connorista." Sanon, enkä vieläkään ymmärrä miten hänellä oli pokkaa sanoa niin.
"Etkö sinä kumminkaan halua kysyä häneltä mitään? Vaikka isästäsi tai miksi hän ei kuusitoista vuotta sitten pitänyt sinua." Evelyn sanoo ja helvetti vie hän on oikeassa. Haluan kysyä noita asioita ja monia muitakin.
"Haluan." Myönnyn.
"Sitten seuraavaan asiaan. Mitä helvettiä, Julia?" Evelyn melkein huutaa ja minun ilmeeni muuttuu surulliseksi.
"Minä en todellakaan tiedä miksi minä vastasin siihen. Minä rakastan Connoria. Ihan oikeasti rakastan. Enkä halua ketään muuta."
"Onkos sinulla tunteita Jacksonia kohtaan?" Evelyn kysyy ymmärtäväisesti.
"Tuohan on ihan typerää..." aloitan, mutta jään miettimään miltä tuntui, kun Jackson suuteli minua. Sen tuntui oikeastaan hyvältä, mutta kun suutelen Connoria vatsani täyttyy perhosista, koko kroppaani kihelmöi ja tuntuu kun joku syttyisi sisälläni tuleen. Mitään noista ei tapahtunut, kun suutelin Jacksonin kanssa. "En tiedä."
"Voi sinua, Julia. Heti tuli ongelmia, kun lukio alkoi." Evelyn sanoo pienesti naurahtaen.
"Vaikka minulla olisi jotain pienen pieniä tunteita Jacksonia kohtaan, en välittäisi niistä. En halua olla hänen kanssaan." Totean ja pyörittelen päätäni. "Pitääkö minun kertoa Connorille?"
"Kyllä sinun kannattaisi. Parisuhde perustuu luottamukseen. Sitäpaitsi et sinä Jacksonia suudellut."
"En niin. Mutta minä vastasin siihen! Miten tyhmä minä oikein olen?" Huudan ja osoitan viimeisen kysymyksen itselleni.
"Et sinä ole tyhmä, Julia. Jokainen tekee virheitä. Ja niitä pitää tehdä." Evelyn sanoo minulle lohduttavasti.
"Mutta tälläsiä virheitä ei pitäisi tehdä." Sanon ja mieleni tekisi todella itkeä. Minun pitää kertoa Connorille ja toivon, että hän antaa anteeksi.
****
Ovikello soi kuuden aikaan ja pomppaan sohvalta ylös. Laitoin Connorille viestiä voiko hän tulla ja hän sanoi tulevansa pian.
Kävelen epävarmoin askelin ovelle ja vedän syvään henkeä. Avaan oven, mutta yllätyksekseni siellä ei ole Connor vaan Jackson. Jäädyn hetkeksi paikalleni ja jään tuijottamaan Jacksonia.
Viimein saan raajani toimimaan ja olen vetämässä ovea kiinni, mutta Jackson vetää sen auki ja lampsii sisään. "Voisitko lähteä? Connor tulee ihan kohta." Sanon närkästyneenä, enkä vedä ovea kiinni.
"En. Me puhutaan." Jackson sanoo ja minä luovutan. Vedän oven kiinni ja kävelen olohuoneeseen.
"Nopeasti. Connor tulee ihan kohta." Sanon ja odotan, että Jackson rupeaisi puhumaan jotain.
"Yllättyisitkö siitä, että suutelisin sinua?" Jackson kysyy, enkä todellakaan uskonut hänen kysyvän tuollaista.
"En." Vastaan ja Jackson katsoo minua kulmiaan kohotellen. "Yllättyisin siitä, jos luulet minun suutelevan takaisin."
"Nyt olen loukkaantunut." Jackson sanoo virnuillen. "Etkö sinä muista?"
"Mitä?" Kysyn.
"Mitä minä sanoin silloin siellä kahvilassa? Etkö silloin jo tajunnut, että olen kiinnostunut sinusta?" Jackson kysyy ja koko juttu palaa mieleeni. Olin miettinyt pitääkö Jackson minusta. Olin kumminkin jättänyt pohdiskelut vähemmälle.
"Kuule, olen pahoillani että vastasin suudelmaan." Sanon ja uskallan katsoa Jacksonia.
"Eikös se merkinnyt sinulle mitään?"
"Ei. Minä rakastan Connoria. Okei?" Ilmoitan.
"Älä valehtele, Julia." Jackson sanoi ja minä katson häntä yllättyneenä. En olisi odottanut, että hän vielä jatkaa tätä.
"Okei, minä puhun nyt ihan rehellisesti." Sanon ja korjaan asentoani ja mietin miten tämän asian kertoisin. "Voi olla, että minä tunnen jotain. Jotain aivan pientä ja melkein olematonta. Siksi haluan unohtaa sen. Minä sanoin tämän jo kerran ja sanon nyt toisen kerran. Minä rakastan Connoria. Ja minä haluan olla hänen kanssaan."
Jackson ei vastaa minulle mitään, joten päätän vielä avata suuni. "Jackson, sinä varmasti löydät jonkun-"
"Älä vaan sano, että löydän jonkun todella upean tytön tai jotain muuta sellaista paskaa. Minä olen löytänyt jo." Jackson sanoo keskeyttäen minut ja sanat satuttavat, koska en halua, että kenelläkään on mitään sydänsuruja takiani.
"Jackson-" aloitan, mutta minut keskeytetään. Tällä kertaa se ei ole Jackson, vaan ovikello.
****
💋Kiitos kun luit!💋
XOXO Oona