Words 1064
****
Katson järkyttyneenä Jacksonia ja muita kolmea poikaa. Viimein saan sanat suustani ja lähden juoksemaan heidän suuntaansa. "Mitä helvettiä? Lopettakaa!" Huudan heille. He ovat kerääntyneet piirin jonkun työtön ympärille ja eivät missään hyvässä mielessä.
Saavun heidän luo ja nään tytön katseessa pelkoa. Paljon pelkoa. Rynnin hämmentyneiden poikien läpi tytön luo.
"Mikä helvetti teitä vaivaa? Ettekö te näe että hän pelkää teitä!" Huudan heille ja käännyn katsomaan tyttöä, jonka poskilla on pari kyyneltä. En tosiaan tiedä mistä sain kaiken itsevarmuuden ja ruveta huutavan minua vanhemmille pojille. He nimittäin näyttävät aivan kiusaajilta. Minulla on tunne, että saan tuntea tämän nahoissani vielä.
"Onko sinulla kaikki hyvin?" Kysyn tytöltä pienesti hymyillen ja tyttö nyökkää minulle. "Mennään." Sanon tytölle päättäväisesti ja lähden kuljettamaan häntä vessoille päin.
Vihdoin joku pojista saa suunsa auki ja kuulen hänen huutavan "panisin." Minä nostan keskarini pystyyn ja kuulen takaa nauruani.
Astumme naistenvessaan ja katson ettei kopeissa ole ketään. "Mikä sinun nimesi on?" Kysyn ruskeahiuksiselta tytöltä.
"Caroline." Hän vastaa arasti ja katsoo itseään peilistä. Tytön silmät ovat vähän punaiset ja hänen siniset silmät näyttävät olevan täynnä surua.
"Minä olen Julia. Olen pahoillani heistä. Miten pitkään he ovat kiusanneet sinua?"
"Jo jonkin aikaa." Caroline vastaa ja huuhtelee vedellä kasvojaan.
"Sinun pitäisi kertoa jollekin." Sanon ja samalla koulun kello soi. Tyttö kerkiää livistää nopeasti käytävään ja häviää ihmispaljouteen.
Lähden itsekin omaa luokkaani, mutta kesken matkan törmään johonkin. "Anteeksi." Sanon välittömästi ja nostan katseeni aurinkoisen oloiseen Hannahiin.
"Hei Julia. Et ollut tunnilla maanantaina."
"Joo. Mulla oli muuta." Sanon ja pakotan naamalleni pienen hymyn. "Minun pitää nyt mennä." Sanon pikaisesti ja jatkan matkaani.
****
"Mitä minun pitäisi pukea sinne päälle?" Connor kysyy meidän istuessa sohvalla.
"Älä nyt sitä mieti. Tai siis älä laita mitään reikäisiä tai haisevia vaatteita. Se ei anna hirveän hyvää kuvaa." Sanon naurahtaen.
"Eli jotain ihan vaan tavallista?" Connor kysyy ja en kerkiä vastaamaan, kun kuulen avaimen kääntyvän lukossa. Kauhu valtaa kehoni. Ei se voi olla kumpikaan iseistä. Tosin isät ovat ainoat joilla on avaimet tänne. En kerkiä edes kissaa sanoa, kun isä seisoo eteisessä ja katsoo suoraan minuun ja Connoriin.
Nousen rivakasti ylös ja katson isääni, jolla on kauppakassi kädessä. "Mitä sinä teet täällä? Olisit voinut soittaa ovikelloa."
"Kävin kaupassa ja toin sinulle ruokaa." Isä toteaa ja heiluttaa kauppakassia kädessään.
"Minä kävin vasta kaupassa." Sanon huokaisten ja Connor nousee sohvalta ylös. Hän kävelee isän luo ja ojentaa kättään. "Connor."
"Minä olen Carl. Hauska tavata." Isäni sanoo ja kättelee Connoria.
"Kuin myös." Connor sanoo ja hymyilee.
"En ole kerinnyt vielä ilmoittaa teille, mutta me tultaisiin huomenna syömään." Sanon ja saan Connorin palaamaan takaisin sohvalle.
"Joo. Jacksonkin taitaa olla huomenna jossain kavereidensa kanssa, joten olemme neljästään." Isäni ilmoittaa ja vie kassin keittiöön. Pian hän palaa takaisin ja vilkuilee meitä hetken. "No minä tästä menen. Sinä Connor varmaan lähdet myös kohta kotiin?"
"Joo hän lähtee. Meidän pitää ensin tehdä yksi koulujuttu loppuun." Sanon nopeasti, ennekuin Connor kerkiää vastata.
Isä nyökkää hyväksyvästi. "No minä tästä lähdenkin. Nähdään huomenna." Isäni sanoo ja lähtee. Odotan, että ovi paukahtaa kiinni.
"Entäs jos sun isäs tulee tänne joskus illalla tai vaikka yöllä kattoo oonko mä vielä täällä? Sit ne varmastikki tykkää musta." Connor toteaa sarkastisesti.
"Ei kyllä tule." Sanon naurahtaen, mutta Connorin ilme näyttää vakavalta, joten vedän itselleni vakavan ilmeen. "Isät luottaa muhun sen verran." Connor huokaa ja tulee ihan kiinni muhun.
"Mun pitäs ajaa tää pois." Hän sanoo osoittaen pienen pientä parransänkeä.
"Etkä aja! Ainakaan vielä. Mä pidän siitä." Sanon ja kosketan hänen leukansa. "Tosin on tässä huonokin puoli." Lisään mutristaen suutani.
"No?"
"Ensinnäkin näytät entistä komeammalta, mutta se ei ole se huono puoli." Suljen suuni ja yritän pitää pokkani. "Osa varmasti ihmettelee miksi seurustelen vanhan papparaisen kanssa"
Katson hetken Connorin ilmettä ja purskahdan sitten nauruun. "Okei, tämä lähtee." Hän sanoo ja on nousemassa ylös, mutta vedän hänet takaisin.
"Se oli vitsi." Sanon ja Connor rupeaa hymyilemään. "Heille ei kuulu vaikka seurustelisin papparaisen kanssa." Enkä voi mitään, että purskahdan taas nauruun.
Connor huokaisee raskaasti ja nousee sohvalta ylös. Tällä kertaa hän saa otettu pari askeltaa, ennekuin saan hänet takaisin. "Et tasan leikkaa sitä. En enää vitsaile." Sanon nostaen kädet ilmaan.
****
Paukautan lokeroni kiinni ja huomaan tutut kasvot parin lokeron päässä. Lähden kävelemään Carolinea kohti. Hän laittaa itsekin lokeronsa kiinni ja säikähtää vähän minua. "Moi."
"Moi." Hän vastaa hiljaisesti ja katselee ympärilleen. "Sinun ei pitäisi olla kanssani. He voivat ruveta kiusaamaan sinuakin."
"Ei rupea. Ei eivätkä he kiusaa enää sinunkaan." Sanon napakasti ja huomaan heidän juuri kävelevän ulko-ovesta sisään. "Minä puhun heille." Sanon ja Caroline katsoo minua, kuin olisin juuri sanonut tekeväni itsemurhan.
"Et todellakaan."
"En halua, että sinua tai ketään muutakaan kiusataan, okei?" Sanon ja käänny ympäri. Olen lähdössä jo, mutta käännyn vielä Carolinen puoleen. "Ole sinä ihan huoleti tämä loppupäivä." Sanon, vaikka en tosiaan tiedä kannattaako hänen. Pakko myöntää, että minulla ei varmasti riittäisi rohkeus mennä puhumaan heille, ellei Jackson olisi heidän kanssaan. Toivotaan, että saan puhuttua heidän tyhjiin kalloihinsa jotain järkeä.
Lähden ripein askelin heidän luo ja yksi heistä virnuilee nähdessään minut. Hän sanoo muille jotain ja kaikkien kääntyy katsomaan minua. Kävelen aivan heidän neniensä eteen ja joudun kohottamaan vähän katsettani.
"Miten sinä kehtaat? En olisi sinusta uskonut! Sinun piti tulla tänne rauhoittumaan tai jotain sinne päin. Mutta ei, sinä tulit hankkimaan itsellesi lisää vaikeuksia. Onko sinusta niin hirveän kiva kiusata muita?" Huudan Jacksonille päin naamaa ja melkein kaikki käytävällä ollee katsovat meitä.
Jackson näyttää hämmentyneeltä. Ei varmasti odottanut, että tulen huutamaan hänelle kaveriensa edessä. Käännyn katsomaan muita poikia, jotka virnuilevat. "Mitä te siinä virnuilette? Te kävelette täällä käytävällä, kuin jotkut maailmanvaltiaat. Ihmisiä ei pitäisi pelottaa tulla kouluun, mutta te teette tästä paikalle joillekin helvetin. Haistakaa oikeasti kaikki vittu!" Huudan ja osoitan viimeisen lauseen myös Jacksonille. Naamani on varmasti kiukusta punainen.
"Tunnet sä tän Jackson? Nyt on kyllä kipakka tapaus. Kukaan ei oo koskaan tullu huutaa meille näin." Mustat hiukset ja siniset silmät omaava poika sanoo, eikä virne ole hävinnyt hänen naamaltaan. Pakko myöntää, että jos en olisi Connorin kanssa ja hän ei olisi tällainen mulkku kiusaaja, niin lähtisi jalat alta.
"Joo." Jackson vastaa ja katsoo minua.
"No saanko mä sun puhelinnumeron?" Poika kysyy ja minä katson häntä silmät lautasen kokoisina. On hänellä pokkaa!
"No vittu mietipä kaks kertaa." Sanon hänellä ja tunnen kiukkuni pikku hiljaa jo häviävän.
"C'moon. En jaksas ruveta leikkii mitään salapoliisi. Mun nimi on muutes William." Hän esittäytyy ja tarjoaa kättään. Minä läppäisen hänen kätensä pois nenäni edestä.
"Haista vittu." Sanon toistamiseen ja mulkaisen vielä nopeasti heitä kaikkia. Sen jälkeen käännän selkäni ja lähden kävelemään luokkaa kohti.
****
Yritän saaha tänään vielä yhen luvun ulos! Saa nähä.😉
💋Kiitos kun luit!💋
XOXO Oona