Words 1070
****
"Tulitko sinä?" Kuulen isäni huutavan, jostain päin taloa samalla kun heitän kenkäni ja takkini pois.
"Joo." Huudan vastaukseksi ja lähden kävelemään keittiötä päin. Siellä isä on hellan ääressä tekemässä ruokaa. "Missä isä ja Jackson?" Kysyn samalla istuen jakkaralle.
"Jackson on olohuoneessa ja isäsi on työhuoneessaan. Kohta on ruoka." Isä sanoo ja sekoittaa ruokaa. Minua alkaa jännittää vaan entistä enemmän.
"Minä menen olohuoneeseen." Sanon ja nousen ylös. Kävelen olohuoneeseen ja istahdan sohvalle Jacksonin viereen.
Jackson kääntyy katsomaan minua ja tunnen hänen katseensa itsessäni hetken, kunnes hän avaa suunsa "Anteeksi Julia. En olisi saanut puhua niin."
"Ei se mitään. Koko juttu on jo unohdettu." Vakuutan ja käännyn itsekin katsomaan Jacksonia.
"Mutta.... minun mielestä sinun ei pitäisi olla Connorin kanssa."
Minä huokaisen. "Ja miksi? Osaan kyllä valita seurani."
"Hän käyttää huumeita. Kai sinä tiedät sen?" Jackson kysyy.
"Tiedän. Eikä hän käytä enää. Ainakaan paljoa."
"En voi uskoa. Sinä et voi olla sellaisen henkilön kanssa yhdessä." Jackson sanoo vihaisena. Ja nyt minäkin alan suuttua.
"Elä puutu elämääni." Tiuskaisen ja lähden olohuoneesta. Kävelen yläkertaan ja suuntaan isäni työhuoneeseen. Koputan ovea ja astun sisään. "Ruoka on kohta." Sanon ja isä heittää lukulasit päästään.
"Joo. Minä taidan tulla itseasiassa nyt alas." Isä sanoo ja sulkee läppärinsä ja laittaa jonkun kansion kiinni. Hän nousee tuolistaan ja minä alan myös tekemään lähtöä.
Kävelemme isän kanssa peräkkäin alakertaan ja näen isän laittavan jo ruokia pöytään. Jackson näyttää myös tuleen pois olohuoneesta.
"Nyt syömään." Isä sanoo ja kaikki istuvat pöytään.
"Minulla olisi teille tärkeää asiaa." Sanon ja käännyn katsomaan isejä, jotka katsovat minua kiinnostuneena. Jacksonkin katsoo minua.
"Mi-minä..." aloitan, mutta pala tarttuu kurkkuun. "Minä seurustelen." Saan sanottua ja pöytään laskeutuu hiljaisuus. Tuijotan isejäni ja odotan heidän sanovan jotain.
"Sanokaa nyt jotain." Kivahdan, kun kukaan ei sano yhtään mitään.
"Kuka hän on?" Isäni viimein kysyy.
"Yksi Connor. Hän on oikeasti tosi mukava, ihana ja välittävä." Sanon ja hymy nousee kasvoilleni, kun ajattelen häntä.
"Minähän sanoin Carl, että on huono idea hankkia sitä asuntoa vielä."
"Tämä ei johdu siitä helvetin asunnosta!" Huudan. "Olisin tutustunut Connoriin, joka tapauksessa." Sanon, vaikka en tiedä onko se totta.
"Kielenkäyttö." Isäni sanoo korottaen ääntäni.
"Te ette voi kieltää minua. Minä rakastan häntä." Huudan.
"Oletko sinä rakastunut häneen Julia?" Isäni kysyy ja minä tyydyn nyökkäämään. "No pitäisi kai meidän sitten nähdä poika, joka sekoittaa tyttäremme pään noin." Isä sanoo ja kasvoilleni nousee hymy.
"Oikeasti?"
"Joojoo. Tulette joku ilta tänne syömään?" Isäni kysyy ja pieni hymy nousee hänen kasvoilleen.
"Tullaan."
"Haluan kuitenkin kysyä yhtä asiaa. Onko hän ollut luonasi? Tai siis yötä?" Isäni kysyy epävarmasti ja katsoo kasvojani.
"Joo. Hän on siis käynyt, mutta ei ole ollut yötä." Sanon nopeasti ja toivon todella, että se menee läpi. Jackson tuhahtaa, mutta isät eivät kiinnitä siihen mitään huomiota.
"Okei."
****
Ovikelloni soi ja olen aika varma, että se on Connor. Pomppaan sohvalta pystyyn ja suunnilleen juoksen ovelle. Avaan oven ja vedän Connorin sisään. Hänen ilmeensä on hämmentynyt, mutta myös huvittunut. Syöksyn heti halaamaan häntä.
"Taisi mennä hyvin, vai?"
"Jep. Isät haluavat tavata sinut, eikä minun tarvitse muuttaa takaisin sinne. Ainakaan vielä." Sanon ilosena. "Me mennään sinne joku päivä syömään ja sinun pitää käyttäytyä kunnolla."
"Ainahan minä." Connor sanoo virnistäen ja ottaa takkinsa pois.
"Joo niin varmaan." Sanon naurahtaen ja kävelen olohuoneeseen. Istahdan sohvalle ja otan frendit pois pauselta.
"Ei kai taas frendejä?" Connor kysyy suu mutrussa, kun istahtaa viereeni.
"Joo. Eikö olekin kivaa?" Kysyn ja nojaan pääni Connorin olkapäähän.
"Todella."
"Isät muuten luulevat, että et ole ollut täällä yötä." Sanon, kun asia tulee mieleeni. Connor ei sano mitään nyökkää vaan nopeasti.
****
"Ylös." Kailotan Connorille.
"Ei jaksa vielä." Hän mutisee unisena ja vetää peiton korviinsa.
"Koulu alkaa 45min päästä, joten ylös nyt." Sanon ja repäisen peiton pois Connorin päältä. Tartun hänen käteensä ja saan hänet istuma-asentoon.
"Minulla on kymmenen syytä miksi välttää koulu." Connor sanoo ja hieroo silmiään. "
1. Samana päivänä on 3. koetta joihin et ole lukenut. 2. Nukuit viime yönä vaan tunnin.
3. Typerät koulun järjestämät tapahtumat, jotka eivät kiinnosta ollenkaan. 4. Sinulla on 4 unohdusta ja "unohdit" tehdä läksyt. 5. Päivän aiheet ovat vaan niin tylsiä. 6. Luulit, että tänään on vapaapäivä.
7. Olet kesälomafiiliksissä vaikka on syyskuu.
8. Testasit uutta peliä eilen etkä muista, että on aamu. 9. Luokkasi on liian jääräpäinen, mutta et itse ole. 10. Ei vain yksinkertaisesti huvita."
"No mikäs noista on sinulla?" Kysyn huvittuneena ja istahdan sängylle Connorin viereen.
"Aika moni. Sen lisäksi minulla on epek."
"Ja se on?"
"Ei pysty, ei kykene." Connor sanoo ja lösähtää taas makuulle. Minä kumarrun hiukan ja lasken huulet Connorin omille. Connor näyttää innostuvan ja yrittää vetää minut makuulle. Minä kuitenkin pomppaan seisomaan.
"Nyt kouluun." Sanon pirteänä ja Connor hiljalleen nousee ylös. "Jos kouluun lähteminen on noin vaikeaa, miksi olet ollut koulussa?"
"Enhän minä alku vuonna ollutkaan, mutta sitten kun tapasin sinut minun oli aina pakko nähdä sinut." Connor sanoo ja hymyilee pienesti. Minun naamalle nousee leveä hymy. "Ja sehän tarkoitti sitä, että raahaan perseeni sinne helvettiin."
"Ei se nyt niin kamalaa ole." Sanon kannustavasti, mutta se ei näytä uppoavan Connoriin. "Minä menen tekemään jotain aamuapalaa. Sillä aikaa sinä voit valmistautua."
****
"Mitä? Oletko sinä aivan tosissasi Connor?" Jasmine kysy ja sörkkii haarukalla ruokaansa.
"Olen." Connor vastaa varmasti ja rennosti Jasminelle.
"Kyllä sinä saat jossain vaiheessa tarpeeksi tuosta lapsesta ja palaat takaisin minun luokse." Jasmine sanoo itsevarmasti ja minua alkaa ällöttää.
"Julia ei ole mikään lapsi! Äläkä enää puhu hänestä noin. Enkä ole koskaan ollut luonasi." Connor sanoo Jasminelle kireästi ja Jasmine säikähtää hänen äänensävyään. Ethan ja Evelyn seuraa meidän keskustelua tai siis Jasminen ja Connorin keskustelua kiinnostuneina.
Käännän hieman katsettani ja huomaan Jacksonin istuvan parin pöydän päässä meistä. Hän istuu kolmen muun jätkän kanssa. Nuo eivät varmasti ole ykkösiä, ei kyllä ole Jacksonkaan.
Käännän katseeni takaisin meidän pöytään ja huomaan Evelynin ja Ethanin juttelevan jotain keskenään. Jasmine on hiljaa ja katselee vaan tarjotintaan.
"Millon me voidaan mennä?" Connor kysyy ja käännän kysyvän katseeni häneen. "Siis isiesi luo."
"Öömm...milloin vain." Vastaan.
"Käykö jo huomenna?"
"Käy. Laitan jommallekummalle vaan viestiä." Sanon ja minua alkaa nyt jo hermostuttaa ajatus, että Connor tapaa isäni. Minua myös ahdistaa olla riidoissa Jacksonin kanssa. Vihaan olla riidoissa, oli sitten kenen kanssa tahansa.
Käännyn katsomaan pöytään ja huomaan Jacksonin ja muiden poikien juuri nousevan ylös. Taidan puhua hänelle ennen seuraava tuntia. "Minä menen jo. Minulla on asiaa äikänopelle." Sanon ja nousen nopeasti ylös. Miksi minun piti valehdella? Oisin vaan voinut kertoa totuuden.
Ruokalasta tultuani huomaan Jacksonin ja muiden kävelevän käytävällä ja olen jo huutamassa hänen nimeään, mutta suuni pysyy kiinni, kun huomaan mitä he tekevät.
****
💋Kiitos kun luit!💋
XOXO Oona