Words 1054
****
Aamulla herään, kun tunnen liikettä pääni alla. Avaan silmäni varovasti ja huomaan edelleen nojaavani Jacksoniin. Hän näyttää edelleen nukkuvan, enkä viitsi herättää häntä.
Kömmin sohvalta ylös ja nappaan käteeni tyhjän kulhon. Kävelen keittiön ja katson seinällä olevaa kelloa. 10.27.
Laitan kulhon tiskikoneeseen ja etsin taskustani puhelintani. En kuitenkaan löydä sitä ja kävelen takaisin olohuoneeseen. Etsin sohvan välistä ja sieltä se löytyykin. Iseiltä on tullut pari viestiä ja vastaan nopeasti niihin. Connorkin on yrittänyt soittaa, joten päätän nyt soittaa takaisin.
Kävelen yläkertaan entiseen huoneeseeni. Joka on nykyään sisustettu vierashuoneeksi. Puhelin tuuttaa pari kertaa ja sitten Connor vastaa.
"Moi. Nukuitko sä?" Connor kysyy.
"Joo. Heräsin just äsken." Sanon haukotellen ja pyöritän kipeää niskaani.
"Hmmm..onko ollu kivaa Jacksonin kanssa?" Connor kysyy ja voin kuvitella, että hänen naamallaan lepää pirullinen virne.
"Todella. Mitäs sä oot tehny?"
"Vittu." Kuulen Connorin huutavan ja kurtistan kulmiani. "Sori, puhelin tippu." Connor mutisee toisessa päässä.
"Menikö rikki?" Kysyn ja nyt on minun vuoro virnuilla.
"No ei menny." Connor sanoo. "Joten turhaan virnuilet siellä."
"En mä virnuillu." Väitän ja etsin samalla laukustani itselleni vaatteita.
"Etpä joo." Connor sanoo ja puhelimeen tulee vähäksi aikaa hiljaisuus. "Voitko sä nähä?"
Mietin hetken ja vastaan "joo."
****
Sovimme Connorin kanssa näkevämme samassa kahvilassa missä eilen kävimme Jacksonin kanssa. Enkä usko, että tänne tuttuja tulee ja vaikka tulisi olemme täällä kavereina. Jackson kuulema oli nukahtanut siihen viereeni vasta aamuyöllä ja meni omaan huoneeseeni nukkumaan, kun herätin hänet. Onneksi hän ei yrittänyt tulla mukaan.
Puhelimeni kilahtaa viestin merkiksi ja katson viestin "Kohta siellä."
Lasken puhelimeni pöydälle ja katselen kahvilaa. Täällä ei hirveämmin ole ketään. Joku peruskoululaisporukka toisella puolella kahvilaa huutaa todella kovaäänisesti ja tiskillä istuu joku vanha mies lukemassa lehteä.
Kello kilahtaa ja käännyn nopeasti oven suuntaan. Tulija ei ole Connor, vaan Hannah. Hän kävelee tiskille ja tilaa jotain. Hän pälyilee ympärilleen ja näkee minut. Hannahin kasvoille nousee hymy ja hän harppoo minun luokse. "Voinko istua?" Hän kysyy ja osoittaa vastapäätä olevaa paikkaa.
"Joo." Vastaan ja Hannah istahtaa siihen.
"No mites sinulla menee? Siis koulussa näin yleisesti? Matikassa sinulla ainakin menee aika vahvasti." Hannah sanoo ja nostaa olkalaukkunsa hihnaa.
"Ihan jees. Ei mitään ihmeempiä." Vastaan ja vilkuilen ovea.
"Hmmm... entäs kotipuolessa?" Hän kysyy ja katsoo minua hymyillen.
Kurtistan kulmiani ja mietin pitäisikö minun vastata tuohon mitään. "Ihan jees sielläkin." Vastaan hetken päästä epävarmasti.
Tarjoilija tulee pöytää kohti ja ojentaa Hannahille ilmeiseti jonkun kahvin. "Kiitos." Hän kiittää ja nousee ylös. "No nähdään sitten maanataina oppitunnilla." Hannah sanoo aurinkoisesti ja lähtee kävelemään ulko-ovelle. Samalla oven avauksella Connor tulee kahvilaan ja bongaa minut nopeasti.
"Olitko sä eilen kotona vai?" Kysyn kun Connor istahtaa minua vastapäätä.
"En ku olin Ethanilla. Ei huvittanu olla kotona." Connor vastaa.
"Ai siis eikö Evelyn ollu Ethanin kanssa? Tämäpä ihme." Sanon sarkastisesti.
"No siis oishan se ollu, mut rupesin syyllistämään sitä, siitä miten paska frendi se on." Connor sanoo virnistäen.
"Just." Sanon naurahtaen.
"Saanko tulla sun luo huomenna?"
"Joo, mut eikö sun tee mieli koskaan olla kotona?" Kysyn ja katson puhelimeeni tullutta viestiä
"Sun vieressä on kivempi nukkuu, ku yksin himassa." Connor vastaa ja vilkaisen häntä hymyillen ja avaan sitten viestin.
Jackson:
"Tilaan pitsaa. Haluut sä?"
Kerkiän aloittaa viestin kirjoittamisen, mutta sitten Jackson soittaa.
"Ota mulle vaikka sama, ku sulle." Vastaan ennenkuin Jackson kerkiää sanoa sanaakaan.
"Okei. Tilaan ne nytten, niin tuutko tänne kohta?"
"Joo." Vastaan ja otan puhelimen korvaltani. "Minun pitää mennä."
"Mutta minähän tulin vasta." Connor sanoo ja katsoo minua hölmistyneenä.
"Tiedän. Anteeksi." Sanon ja nousen pystyyn. Annan Connorille nopeasti pusun ja lähden kahvilan ovesta nopeasti harppomaan kohti entistä kotiani.
****
"Eikö ole vähän tylsää istua yksin kahvilassa?" Jackson kysyy minun tullessa kotiin.
"Miksi sinä olet jo hereillä? Luulin, että nukut." Sanon ohittaen äskeisen kysymyksen.
"En saanut enää unta vaikka kuinka yritin. Päätin sitten nousta ja tilata pitsaa." Jackson sanoo lusmuaa sohvalla. Istahdan sohvalle itsekin ja rupean selaamaan kanavia. Päädyn johonkin visailuohjelmaan ja lasken kaukosäätimen viereeni.
Tunnen Jacksonin katseen naamassani, joten käännyn katsomaan häntä. "Mitä?"
"Ei mitää." Jackson vastaa ja samalla kuuluu ovikellon pimputus. Jackson hyppää sohvan selkänojan yli ja kiirehtii eteiseen.
Hetken päästä hän kävelee ohitseni keittiöön ja seuraan häntä. "Otin meille perhepitsan." Jackson sanoo ja laskee laatikon pöydälle. Minä istahdan tuolille ja Jackson hakee meille lautaset.
"Ovatko isäsi ottaneet yhteyttä?"
"Joo. Laittoi ne viestiä." Vastaan ja otan laatikosta palasen lautaselleni.
"Hmmm... mitäs me vielä tehtäisiin?" Jackson kysyy ja tunkee pitsaa suuhunsa.
"Otin matikankirjan mukaan nii voin auttaa sua."
Jacksonin hymy häviää ja hän näyttää tylsistyneeltä. "Et viitsisi rääkätä minua viikonloppuna. Koko hommassa sitäpaitsi kuolee tylsyyteen."
"Ja paskanmarjat. Syödään ja sitten opiskellaan." Sanon päättäväisenä ja saan vastaukseksi muminaa.
"Ei sitten lueta sitä helvetin hepreaa pitkään." Jackson sanoo hetken päästä ja minä naurahdan hänen lauselleen. "Se ei ole hepreaa. Se on matikkaa ja sen kyllä osaa jos opettelee."
"No sinä ehkä. Mieti nyt, sinä joudut auttamaan minua ykkösten jutuissa vaikka olen kakkosella." Jackson sanoo ja tunkee viimeisen pitsan murun suuhunsa.
"Kyllä sinä vielä opit. Ole kärsivällinen." Sanon ja vien lautasen tiskikoneeseen. Käyn hakemassa laukustani matikankirjan ja kävelen takaisin keittiöön. Jacksonia ei näy ja minä kävelen olohuoneeseen. Jackson istuu sohvalla katsomassa telkkaria. Siis istuuko hän aina tuossa katsomassa telkkaria?
"Aloitetaanko?" Kysyn vilauttaen matikankirjaa. Jackson katsoo minua tuskastuneena.
****
"Tiedäthän ettei tuo ole terveydelle hyödyllistä? Sinä tapatat itsesi." Sanon Jacksonille, joka vetää tupakkaa keuhkoihinsa.
"No joskus sitten vanhana ja ryppyisenä." Hän vastaa ja tumppaa tupakkansa tuhkakuppiin.
"Mitä isät ovat sanoneet?" Kysyn kävellessämme takaisin sisälle
"Eipä mitään erikoista. Tota samaa jauhanu mitä sä äsken sanoit." Jackson sanoo ja vetää takaoven kiinni. "No mitä tehdään?" Hän kysy lyöden kädet yhteen.
"Mä taidan soittaa Evelynille." Sanon ja olen jo lähdössä yläkertaan, mutta Jackson sanoo. "Äläpäs nyt kiirehdi. Minä luin kanssasi sitä hepreaa monta tuntia. Nyt tehdään jotain."
Minä huokaisen ja käännyn takaisin. Tämähän tuntuu, kun vahtisi lasta. Tässä väsyy todella nopeasti. "No mitä haluat tehdä?"
"Pelataanko kymmenen kysymystä?" Jackson kysyy ja minä nyökkään. "Jos ei vastaa rehellisesti, niin tulee joku rangaistus."
"Okei, aloitetaan." Sanon ja anna Jacksonin aloittaa.
Peli alkaa ihan normi kysymyksillä. Lempi ruoka? Lempi näyttelijä? Noloin muisto? Jne.. Kumpikaan ei ole saanut rangaistusta vielä ja minua pelottaa Jacksonin viimeinen kysymys?
"Tiedätkö, että Connor taitaa olla ihastunut sinuun?" No joo enpä tainnut. Vastaan itselleni sarkastisesti pääni sisällä.
"En." Vastaan mahdollisimman uskottavasti ja se näyttää menevän läpi.
"Hyvä. Ei kannata hengata sellaisetkin kanssa." Jackson sanoo. Ja minä hämmästyn. Anteeksi mitä? Herra täydellinen ei ole yhtään sen parempi.
"Minä en jaksa enää kysyä. Menen nukkumaan." Sanon ja lähden yläkertaan ennekuin Jackson kerkeää sanoa mitään.
****
Illemmalla tulossa vielä uus luku!
💋Kiitos kun luit!💋
XOXO Oona