Words 1181
****
"No, onko sinulla tunteita Connoria kohtaan?" Evelyn kysyy, kun saavumme minun luo. Päätimme, että jatkamme keskustelua vasta täällä.
"Ei....tai siis vaikka olisi hän ei koskaan saisi tietää niistä! Isät pakottaisivat muuttaa takaisin kotiin, lukitsisivat kotiin ja-"
"Hei Julia! Nyt se turpa kiinni." Evelyn sanoo ja katson häntä. Sanoiko hän juuri minulle turpa kiinni. "Sinä olet sen verran vanha, että saat itse päättää asioistasi. Sinun pitää sanoa iseillesi suorat sanat." Evelyn sanoo.
"Mutta minä lupasin itselleni, etten sekaantuisi Connoriin." Mutisen itsekseni ja toistamiseen painan pään käsiini. Miksi kaiken pitää olla näin vaikeaa? Miksi Connor ei voi vaan vihata minua?
"Et voi tunteillesi mitään. Ja sitäpaitsi sinun pitäisi kertoa Connorille tunteistasi." Evelyn sanoo ja katsoo minua, kun olisi äitini.
"Mutta minä lupasin itselleni, etten kertoisi hänelle ikinä tunteistani. Entä jos hän nauraisi minulle?" Kysyn ja nostan pääni vihdoin ylös.
"Ja paskat nauraa. Olen nähnyt miten hän 'salaa' aina katsoo sinua. En ole varmaan myös väärässä, kun sanon, että ette ole tainneet suudella vaan kerran. Pitäisikö sinun niellä ylpeytesi ja kertoa hänelle?"
"Et ole väärässä ja olet myös viimeisessä asiassa oikeassa." Huokaisen ja katson ikkunasta ulos kauas kaukaisuuteen. "Minä vaan en haluaisi salata isiltä mitään."
"Entä jos katsot aluksi eteneekö tämä juttu mihinkään? Jos joo, niin sitten isiesi pitää hyväksyä Connor." Evelyn sanoo ja hän on oikeassa. Miksi hänen pitää olla noin viisas?
****
Makaan selällään sängylläni. Evelyn lähti kotiin jo reilut tunti sitten. Ja tämän tunnin olen vaan maannut. Olen pyöritellyt päässäni kaikenlaisia skenaarioita mitä kaikkea voisi tapahtua. Minä ajattelen oikeasti ihan liikaa, mutta en voi lakata miettimistä.
Puhelimeni kilahtaa, mutta en tee elettäkään ottaakseni puhelinta. Suljen silmäni ja huokaisen syvään. Avaan silmäni kumminkin, kun puhelimeni rupeaa soimaan. Turhautuneena otan sen käteeni ja painan vihreää edes katsomatta soittajaa. "No?" Ärähdän, vaikka soittaja voi ihan hyvin olla jompikumpi iseistä.
"Oletpa sinä kireällä päällä. No asiasta toiseen tuletko meidän kanssa tänne kahvilaan?" Evelyn kysyy pirteällä äänellä.
"Ketä siellä on?" Kysyn ja nousen istumaan.
"Minä ja Ethan." Evelyn sanoo ja olen jo kysymässä siinäkö kaikki, mutta hän jatkaa. "Niin ja Connor."
"En oikein tiedä. Saatan vaan katsoa frendejä loppuillan."
"Muistatko sä Julia yhtään mistä me juteltiin tossa reilu tunti sitten? Sun pitää puhua Connorille." Evelyn neuvoo minua ja minua alkaa oikeasti ärsyttää hänen viisautensa. Miksi minun pitää olla näin neuvoton.
"Okei minä tulen." Sanon ja suljen puhelimen. Nousen sängyltä ja vaihdan vaatteet. Harjaan vielä hiukseni ja menen sitten kiskomaan kenkiä jalkaani.
Kahvilaan ei onneksi kävele hirveään pitkään ja saavun sinne nopeasti. Etsin heitä katseellani ja katseeni pysähtyy loosiin, jossa he istuvat. Kävelen pitkin askelin heidän luo ja istahdan loosiin Evelynin viereen. Connor istuu minua vastapäätä. "Moi"
"Moi. Te voitte varmaan nyt puhua." Evelyn sanoo ja pujottelee ohitseni loosista pois. Ethan tekee samalla tavoin.
"Mitä? Minne te menette?" Kysyn ja katson Evelyniä tuimasti.
"No tiedänhän pitää jutella kahdestaan. Me ei todellakaan olla jäämässä tähän pöytään. Me mennään tuohon." Evelyn sanoo ja osoittaa pöytää, joka on ihan kuuloetäisyydellä.
"Okei, mennään." Sanon ja nousen ylös.
"Täh? Mitä?" Evelyn sanoo.
"No ei me nyt täällä jutella. Mennään vaikka mun luo." Sanon ja Connor nousee ylös. Ethan taputtaa Connoria olkapäälle ja lampsimme kahvilasta ulos. Tiedän, että Evelyn haluaisi kuollakseen kuulla tämän keskustelun vaikka ei sitä suoraan sanokkaan.
Kävelemme hiljaisuudessa asunnolleni. Ilmassa oleva jännite on kepillä kosketeltavaa. Olen varma, että Connorkin miettii mitä sanoisi. Pakko sanoa, että en muista koska minua on viimeksi jännittänyt näin paljon.
Käännän avainta lukossa ja päästä Connorin sisään. Hän kävelee olohuoneeseen ja minä jään vielä eteiseen. Riisun kenkäni ja takkini ja tunnen kuinka sydämeni lyö todella kovaa rinnassani. Vedän syvään henkeä ja astun olohuoneeseen. Connor tuijottaa minua ja menen sohvalle istumaan. Tunnen Connorin polttavan katseen, mutta en uskalla kääntää katsettani.
Connor yskäisee ja minä käännyn katsomaan häntä "meidän pitää varmaan jutella."
"Joo varmaan." Sanon ja olohuoneeseen laskeutuu jälleen kiusallinen hiljaisuus. Minulla oli aikaa miettiä mitä sanon, mutta en keksinyt yhtään mitään. Pitäisikö minun rikkoa lupaukseni ja sanoa yhtäkkiä, että 'Connor minä pidän sinusta.' No enpä usko.
"Minä en ole-" Connor aloittaa, mutta selvittelee kurkkuaan. "Minä en ole koskaan tuntenut mitään tälläistä. En ole koskaan tuntenut mitään sellaista, kun suutelen. En ole koskaan kaivannut ketään, kun menen nukkumaan. En ole koskaan miettinyt mitä sanon jollekulle. En ole koskaan ollut ihastunut. Enkä vittu todellakaan ole koskaan avautunut kenellekään tällä tavalla."
Suljen silmäni ja yritän sisäistää kaiken mitä Connor juuri kertoi. Hän myönsi, että pitää minusta? Mahani heittää kuperkeikkaa ja sisälläni on käynnissä kunnon juhlat.
Avaan vihdoin silmäni ja huomaan Connorin tuijottavan minua intensiivisesti. Nielaisen äänekkäästi ja nyt on minun vuoro selvittää kurkkua. "Sinä tykkäät minusta?" Kysyn, kun en keksi mitään muutakaan. Olisin tosin hyvin voinut sanoa 'minäkin pidän sinusta.'
"No eikö se ole selvää. Ja kaiken jälkeen olen varma ettei tunteet ole yksipuolisia, vai?" Connor kysyy ja katsoo minua odottavasti.
"Ei ole. Minäkin pidän sinusta." Sanon katsoen Connoria silmiin ja käännän katseeni nopeasti pois. Puren huultani ja kuulen Connorin nousevan ylös. Hän kävelee viereeni ja istahtaa. "Älä helvetti tee noin." Connor sanoo ja koskettaa peukalollaan huultani.
"Mitä?" Kysyn ja lopetan huuleni puremisen.
"Elä pure huultasi. Se tekee minut hulluksi." Hän sanoo ja minä katson häntä lamaantuneena. Hänen peukalonsa on edelleen alahuulellani, mutta hän siirtää sen pian pois ja suutelee minua. Vastaan suudelman heti ja tunnen Connorin hymyilevän huuliani vasten. Hymy nousee väkisi minunkin huulilleni. Suutelusta ei tule mitään ja irtoudumme parin sentin päähän toisistamme. Toinen käteni on Connorin niskassa ja toinen hiuksissa. "Elä karkaa nyt minnekään." Sanon ja Connor kuiskaa. "En."
****
"Eikö sinun pitäisi soittaa äidillesi? Tai edes laittaa viestiä?" Kysyn ja käännyn kyljelleni Connorin suuntaan.
"Laitoin sille jo viestii." Connor sanoo ja upottaa kätensä hiuksiini. Minua häiritsee, että mitä me ollaan. En halua kysyä. Tai sitten en uskalla. Entä jos Connor ei millään tavalla halua sitoutua ja ei siksi halua olla kanssani minkäänlaisissa tekemisissä.
"Mitä sinä mietit?" Connor kysyy ja kohotan katseeni häneen. En kerkeä vastata mitään, kun puhelimeni värisee taskussani. Kaivan sen sieltä ja sanon. "Isä. Pitää vastata." Painan vihreää nappia ja vastaan. "Moi."
"No moi. Me laitettiin isäs kanssa vähän sulle rahaa tilille, mutta se ei kumminkaan ole asia jonka takia soitan." Isä aloittaa.
"Minkä takia?" Kysyn ja nousen istumaan.
"Me lähdetään isäsi kanssa pienelle lomalle yhdessä viikonloppuna, kun kummallakaan ei kerrallaan ole mitään. Ja emme voi jättää Jacksonia tänne yksin, joten haluaisitko tulla kotiin viikonlopuksi?"
"Ai niinkuin joksikin lapsenvahdiksi?" Kysyn tympääntyneenä, mutta isäni ei ilmeisesti kuule sitä.
"No tavallaan joo. Vai haluatko, että Jackson tulisi sinne?"
"No voisinhan minä tulla sinne. Oisi varmaan ihan kiva vaikka ette olekaan siellä." Sanon.
"Eli tämä on ihan ok?" Isä varmistelee.
"Joo on." Vastaan.
"Hyvä. Jutellaan myöhemmin lisää. Päästän sinut nyt nukkumaan. Hyvää yötä."
"Hyvää yötä. Ootte rakkaita." Sanon ja isäni vastaa "niin sinäkin." Laitan puhelimeni yöpöydälle ja menen takaisin makuulle.
"Menetkö sinä lapsenvahdiksi?" Connor kysyy ja käännyn takaisin kyljelleen.
"Periaatteessa." Sanon ja suljen silmäni. Minuun iski hirveä väsymys. "Käyn tuolla." Sanon ja menen vaihtamaan yökkärin ja sammuttamaan valot. Kävellessäni huoneeseen huomaan Connorin jo makaavaan silmät kiinni sängyllä.
"Nukutko sinä?" Kysyn ja menen hänen viereensä. Vastausta ei kuulu ja sammutan yövalon. Pussaan Connoria poskelle. Hän kietoo kädet ympärilleni ja vetää minut kunnolla kiinni itseensä. "Tiesin ettet nuku."
"Nyt voin ruveta nukkumaan." Hän sanoo silmiään avaamatta ja suljen itsekin silmäni.