Words 1139
****
Connor pysähtyy ja kääntyy katsomaan minua. Hänen kasvoilleen leviää virne ja en voi mitään sille, että punastun. "Okei." Connor sanoo ja menee takaisin olohuoneeseen. Tämä on noloa, mutta tosin nolompaa olisi ollut, jos Connor olisi kieltäytynyt. Minä jään hetkeksi seisomaan eteiseen ja odotan, että puna häviää kasvoiltani.
"Katsotaanko joku leffa?" Kysyn, kun pääsen istumaan sohvalle.
"Joo." Connor vastaa ja etsin netflixistä kauhuleffat.
"Katotaanko me kauhuu?" Connor kysyy ja käännyn katsomaan häntä. "Ei meidän oo pakko, jos sua pelottaa." Sanon piruillen. Connor näyttää minulle keskaria ja minä siirryn takaisin seuraamaan leffoja.
Valitsimme jonkun Netflixin kaunan ja odotan Connorin tuovan popparit. Hän lähti tekemään niitä, koska minä yleensä poltan ne. En ikinä osaa laittaa oikeaa aikaa.
Pian Connor saapuu poppari kulhon kanssa takaisin ja istahtaa paljon lähemmäs minua. Meidän käsivarret hipovat toisiaan, mutta yritän olla välittämättä siitä. Laitan leffan pyörimään ja keskityn siihen.
Kun leffaa oli mennyt semmoisen puolisen tuntia siinä alkoi tapahtua. Yhtäkkiä mustahiuksinen akka ilmestyy näytölle ja Connor hätkähtää kunnolla, joka samalla säikyttää minut melkein kuoliaaksi. Käännyn katsomaan häntä "Oliko sinun pakko? Tiedätkö paljon itsekin säikähdin?" Kysyn sydän edelleen takoen rinnassa.
"Toi akka on oikeesti karmiva." Connor sanoo huokaisen ja voin kuvitella miten hänen sydämensä myös jyskyttää.
****
Leffan loputtua sammutan telkkarin, mutta en jaksa nousta vielä. Käännän katseeni vieressä istuvan Connoriin, joka tuijottaa minua takaisin. Käsivartemme yhä koskevat toisiaan ja tunnen kuinka henkeni takertuu kurkkuun. En pysty enää hillitsemään itseäni vaan suutelen Connoria. Connor vastaa suudelmaan ja vetää minut hajareisin hänen syliinsä. Hänen kätensä vaeltavat alaselälläni ja minun käteni hänen hiuksissaan.
Hetki on kumminkin poissa.
Ovikello soi pari kertaa ja otan huuleni vastahakoisesti pois. "Vittu" kiroamme yhteen ääneen ja nouse pois Connorin sylistä. "Menen huoneeseeni äkkiä." Sanon ja lähden ovelle. Odotan, että Connor on huoneessani ja avaan oven. Evelyn syöksyy innokkaana sisään. Olen juuri avaamassa suutani, mutta hän on nopeampi.
"Arvaa mitä?" Hän kysyy innoissaan.
"No en kuule tiedä, mutta mitä teet täällä tähän aikaan?" Kysyn ja katson samalla kello puhelimestani. Kello on jo yli yksitoista.
"Ethan kutsui minut sinne yöksi. Hänen porukkansa on jossain muualla, joten olemme kahdestaan." Evelyn kilju riemuissaan ja joudun hyssyttelmemään häntä. En halua, että naapurit saavasta minusta aivan paskan kuvan.
"Miksi sinun piti tulla täältä asti kiertämään? Oisit voinut soittaa tai laittaa viestiä." Sanon naurahtaen.
"No tämä on tärkeä juttu. Sitäpaitsi en minä ihan hirveästi kiertänyt." Evelyn sanoo ja katson häntä 'älä valehtele'- ilmeellä. "Okei, ehkä vähän saan ylimääräisiä metrejä."
"En edes ymmärrä miten uskallat liikkua tuolla metsässä yksin." Sanon ja tulee kylmät väreet pelkästä ajattelusta.
"No ei se nyt niin pelottavaa ole. Sama kun päiväällä, mutta vaan pimeää."
"Ihan miten vaan." Sanon ja olemme hetken hiljaa Evelynin katsellessa ympärilleen. "No jos sinulla ei ollut muuta, nii hyvää yötä."
"Täällä voisi oikeasti pitää bileet." Evelyn sanoo, kun avaamassa ulko-ovea. Minä pudistan hänelle huvittuneena päätäni ja Evelynin katse osuu naulakkoon. Katson sinne itsekin ja huomaan Connorin takin roikkuvan. Voi helvetti. Ole kiltti ja elä huomaa sitä. "No öitä." Evelyn sanoo ja sulkee oven mennessään. Huokaisten nojaan ulko-ovea vasten ja huoneeni ovi aukeaa. Connor astuu käytävällä ja katsoo minua. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Tai siis olemmehan me ennenkin suudelleet.
Kävelen Connorin ohi hakemaan hänelle petivaatteet. Viskaan ne hänen päälleen ja Connor on kävelemässä sohvalle, kun päästän suustani tämän saman illan aikana toisen järjettömän asian. "Haluatko nukkua vieressäni?" Kysyn ja Connor katsoo minua kulmat koholla. "Toki." Hän vastaa ja kävelee ohitseni huoneeseen. Minä sammuttelen valot ja käyn vaihtamassa yövaatteet vessassa. Kävelen huoneeseeni ja Connor seisoo sängyn vieressä pelkät bokserit jalassa. Voi luoja. Käännä katseeni nopeasti pois ja kuulen Connorin menevän sänkyyn peiton alle. Sammutan kattolampun ja menen itsekin sänkyyn, tosin omaan peittoon. Käännyn kyljelleni Connoriin päin ja huomaan hänen tuijottavan minua. Se ei toki pitäisi enää tulla yllätyksenä. Katsomme toisiamme silmiin ja jossain vaiheessa minä nukahdan.
****
Herään aamulla omia aikojani ja päätän mennä jo syömään. Kävelen keittiöön ja teen itselleni pari leipää. Syödessäni katson samalla yhden frendit jakson. Herätys soisi kymmenen minuutin kuluttua ja päätän olla sen verran ihana ihminen, että vien Connorille aamupalaa. Teen hänelle kaksi leipää ja keitän kahvia.
Kävelen lautasen ja kahvikupin kanssa huoneeseeni ja lasken ne yöpöydälle. Yritän tökkiä Connoria hereille, mutta hän ei virkone. Kokeilen varmuuden vuoksi pulssia ja hän on onneksi elossa. Teen tempun josta saan vielä varmaan kuulla. Kapuan sänkyyn ja tönäisen Connorin lattialle. "Ai helvetti." Hän äräisee ja alkaa pikku hiljaa nousta lattialta. Hänen katseensa pehmenee, kun hän huomaa leivät ja kahvin. "Aamupalaa?" Connor kysyy nousten sängylle viereeni.
"Sinulle." Vastaan ja Connor hymyilee. Hän oikeasti hymyilee. Olen nähnyt hänen vaan virnistävän. Tai sitten se hänen yleinen ilme, jossa hän näyttää pelottavalta tappajalta.
Connor lähestyy huuliani ja antaa niille pienen pusun. "Kiitos." Hän kuiskaa vilpittömästi korvaani ja minä nousen sängyltä pois, ennenkuin nolaan itseni. Kävelen ripein askelin huoneesta ja menen vaihtamaan vaatteet.
Kun tulen vessasta, näen Connorin vetävän kenkiä jalkaan. "Minun pitää käydä kodin kautta, vaihtamassa vaatteet."
"Juu. No nähdään." Sanon ja häviän keittiöön. Kuulen oven käyvän, joten ilmeisesti Connor lähti.
****
"No kuka se on?" Evelyn kysyy, enkä tiedä yhtään mistä hän puhuu.
"Mistä sinä oikein puhut?" Kysyn ja mietin mistä helvetistä hän voisi oikein puhua.
"Älä viitsi Julia! Minä näin eilen ne kengät ja takin siinä. Kuka se on?" Evelyn kysyy innoissaan. Hups. Hän taisi sittenkin nähdä. Hyvä asia, ettei hän tunnistanut niitä Connorin vaatteiksi.
"Puhutaanko jostain muusta? Kerron sinulle joskus." Vastaan ja tungen ruokaa suuhuni. "No kerro miten sinun ja Ethanin yö meni?" Kysyn.
"En voi kertoa oikein nyt." Evelyn mumisee ja nyökkää vaivihkaa taakseni. Käännyn katsomaan ja näen hänen ja Connorin kävelevän pöytään. Missä Jasmine? Tai oikeastaan eihän se minua kiinnosta. Parempi vain, että ei tule syömään kanssamme.
Connor istahtaa viereeni ja Ethan Evelynin viereen. Minun toinen käteni on penkillä vieressäni ja Connor vaivihkaa tarttuu siihen. Minä puristaa hänen kättään ja Connor puristaa takaisin. "Mitä sinä hymyilet? Hetkinen onko tuo aito hymy?" Ethan kysyy oikeasti hämmentyneenä.
Minä käännyn katsomaan nopeasti Connoria ja huomaan hetken hänen hymyään, mutta sitten hän ottaa takaisin sen entisen kovettuneen ilmeensä. "Ei." Hän murahtaa ja tunkee ruokaa suuhunsa.
****
Lähdemme Evelynin kanssa juuri koulusta meille päin, mutta Evelyn pysähtyy, kun näkee kauempana Ethanin ja Connorin. Hän vilkuttaa Ethanille ja hänen ilmeensä muuttuu mietteliääksi. Hän nappaa puhelimen taskustaan ja rupeaa ilmeisesti kirjoittamaan viestiä. "Mitä sinä kirjoitat?" Kysyn ja Evelyn tunkee puhelimensa takaisin taskuun. "En mitään." Hän vastaa ja lähtee vetämään minua metsään. Näen Ethanin kaivavan puhelimen taskustaan ja päättelen Evelynin laittaneen hänelle jotain.
"Minä tiedän." Evelyn sanoo, kun olisi selvittänyt isonkin asian.
"Mitä sinä tiedät?" Kysyn ja meinaan kompastua juureen.
"Connor oli eilen luonasi. Takki ja kengät olivat hänen."
"Hmmm..." mumisen ja törmään melkein Evelynin selkään, kun tämä pysähtyy.
"En tiennyt, että teillä on jotain meneillään. Tai siis näinhän minä teidän suutelevan bileissä, mutta ajattelin, että se johtui alkoholista"
"No siis...vittu! En tiedä mitä sanoa." Mutisen ja hautaan kädet kasvoihin. Nyt, kun Evelyn sanoi tuon rupean oikeasti miettimään. Minä lupasin itselleni etten ikinä myöntäisi tunteitani Connorille. Eli mitä helvettiä minä teen?