Ihan huikeaa että niin moni on jo löytänyt tarinani! (: Kiitos kun luet Ethelin ja Nicholaksen tarinaa. Tähtien jättäminen piristää päivääni aina, ja olisi kiva saada joltakulta myös ensimmäinen kommentti liittyen mihin vaan tarinassa, risuja tai ruusuja - olisin siitä kovin otettu!
***
"Odota autossa. Tulen kohta takaisin. Käyn vain nopeasti puhumassa Carlyn kanssa, tämä asia on tärkeä." "Oletko varma että se puhelu ei ollut vakava? Kertoisit kuka soittaja oli." "Ei sillä ole väliä, haluan vain jutella Carlyn kanssa asiasta." "No, jos sanot niin, niin kai minun on vain uskottava sinua", Nicholas vastasi ja nousin samalla autosta kävellen ovelle koputtamaan. Pian Carly avasi oven ja rutisti minut tiukkaan halaukseen. "Eth! Ihana nähdä sinua", Carly intoili ja veti minut kädestä huoneeseensa. "Minun on puhuttava kanssasi yhdestä asiasta", aloitin ja vääntelin käsiäni, en tiennyt ollenkaan mistä aloittaisin. "Mitä asia koskee?" Carly tuijotti minua suoraan silmiin. "Tai, anna minä arvaan", hän jatkoi. "Olet raskaana", Carly töksäytti. "Mitä?" Haukoin henkeäni tuon veikkauksesta. "Olet ihan sen näköinen, enkä keksi muutakaan vaihtoehtoa mistä haluaisit puhua." "No se ei ollut asiani, enkä todellakaan ole raskaana." Ajatus moisesta puistatti minua suuresti. "Tulin puhumaan siitä pojasta johon tutustuit New Yorkissa." "Niin, mitä siitä?" "Sitä, että hän ei todellakaan ole sitä mitä väittää. En tiedä mitä hän sinulle sanoi, mutta hän soitti minulle tänään." "Niin, tiedän, he tulevat tänne ja menen heidän kanssaan juhlimaan. Hän ajatteli pyytää sinut mukaan ja ajattelin sen olevan hyvä ajatus." "En tiedä miten sanoa tätä niin, etten kuulosta aivan hullulle. Mutta en usko että he ovat aivan yhtä selkeitä kun siellä kadulla vaikutti. Se tummahiuksinen poika soitti minulle tänään. Hän ei antanut ymmärtää aikeidensa olevan hyviä. Haluan vain huolehtia sinusta, Carly. Olet kuitenkin paras ystäväni. Oli virhe arvioida ne ihmiset vain nopean vilkaisun perusteella." "Älä huoli, Eth. Tunnen heidät, ja he ovat mukavia. Tule kanssani, niin tiedät että he ovat parasta seuraa! Tietenkin sinun jälkeesi", hän sanoi nauraen. "Tämä on vakavaa." "En tajua mikä heissä yhtäkkiä on sinusta niin vastenmielistä." "En osaa selittää sitä, minulla vain on sellainen tunne", vastasin ja toivoin vakuuttavani Carlyn, vaikka tämä ei siltä näyttänytkään. "Ehkä mielialasi johtuvat siitä, että olet raskaana", Carly sanoi ja virnisti. "Tuo ei oikeasti ole hauskaa! En ole raskaana. Mutta jos et usko minua niiden henkilöiden suhteen, niin sinun on turha tulla sanomaan etten varoittanut." "Tule mukaani huomenna, haluan näyttää että he ovat mukavia. Lähdetään sitten pois heti jos sinulla on sellainen olo ettet viihdy siellä." Tuijotin Carlya ja huokaisin. "Jos en välittäisi sinusta näin paljoa, olisin kieltäytynyt", vastasin. "Eli olet siis tulossa mukaan, hyvä Eth!" En tiennyt oliko asia kannustamisen arvoinen, mutta en voinut päästää Carlya sinne yksinkään, minähän tämän kaiken olin alunalkaenkin järjestänyt. "He tulevat hakemaan minut, voimme tulla hakemaan sinut samalla", Carly selitti ja nousi ylös perässäni. "Miten vain, laita viesti ennen kuin tulette. Nähdään taas", sanoin ja lähdin ulko-ovesta Nicholaksen luo.
"No, saitko juteltua asiasta?" "En oikeastaan niin kuin olisin halunnut, mutta asia on selvitetty, minulla on huomenna menoa", vastasin ja tuijotin tietä. "Tuo ei selkeästikään ole asia joka sinua eniten vaivaa." "Mikä psykologi sinä oikein olet?" tiuskaisin ja rutistin silmäni hetkeksi kiinni. "Sinua on vain niin helppo lukea. Olisi lähinnä huolestuttavaa jos en olisi oppinut tuntemaan sinua." "Ei minua vaivaa mikään. Mietityttää vain se, kun Carly sanoi että näytän kuin olisin raskaana. Mutta se oli häneltä vain vitsi", mumisin ja vilkaisin Nicholasta. "Oletko varma ettet ole...?" "No olen! Kyllähän sinun pitäisi tietää että se on käytännössä mahdotonta, joten voimme jättää asian tähän. Mennään nyt vain teille ja aletaan pakkaamaan matkaa varten. Lähtöön ei ole enää montaa päivää." Painoin pääni vasten istuinta ja tuijotin matkan ajan kaikkea muuta mahdollista, kuin Nicholasta.
***
Vedin vaatteita kaapista ja heitin niitä laukkuun jonka Henry ja Andrea olivat minulle kustantaneet. "Älä ole noin hermona, Eth. Lento tulee menemään hyvin ja lupaan olla puhumatta pervoja. Ainakin muiden kuullen", Nicholas sanoi ja minä katsoin tuota nauraen. "En minä siitä hermoilekaan, vaan siitä että lupasin mennä huomenna Carlyn kanssa hänen ystäviensä luokse", vastasin. "Tuskin hänen ystävänsä niin hirveitä ovat. Jos se on asia jossa halusit auttaa Carlya, niin eikö ole vain hyvä saada se päätökseen." "Oloni ei vain ole kovin luottavainen heidän suhteen", mumisin kun tarkistin vielä pakanneeni kaikki tarvittavat hygieniatarvikkeet mukaani. Nicholas veti minut vyötäröstä ylöspäin suoraksi ja kietoi käteni ympärilleni takaapäin. Tunsin hänen lämpimät huulensa kaulallani. Nicholas siirsi kätensä vatsalleni, se oli häneltä normaalia, mutta tällä kertaa se ahdisti minua kovasti. "Oletko varma että et halua ostaa raskaustestiä?" Käännyin katsomaan Nicholasta. "Sanoin sinulle jo että se olisi mahdotonta, joten en halua edes tehdä sellaista varmuuden vuoksi. Se oli vain Carlyn heitto, ei häntä kannata ottaa tosissaan. Hän on aina ollut tuollainen." Pidin katsettani Nicholaksen silmissä ja keskityin hengittämään ja miettimään hänen kättään poskellani.
"Ehkä vain mielikuvitukseni käy ylikierroksilla. Olen ollut vainoharhainen palon jälkeen aivan kokoajan", sanoin ja istuin sängyn reunalle. "Ymmärrän kyllä, ei sinun tarvitsekaan olla täydellinen. Voin tulla mukaasi huomenna jos haluat", Nicholas ehdotti. "Se olisi mukavaa. Olet turvallisin ihminen minulle, en voi luottaa samalla tavalla muihin." "Meidän pitäisi varmaan mennä syömään alakertaan. Äiti hermostuu kohta, jos meitä ei näy." "Ei onnistu, sinun tehtäväsi on saada minut paremmalle tuulelle, etkä todellakaan ole onnistunut siinä", valitin ja kiedoin käteni Nicholaksen ympäri vetäen tuota luokseni sängylle. "Haluatko siis että puhun sinulle pervoja, vai käynkö hakemassa ruoan alakerrasta ja syön sen päältäsi?" En saanut naurulleni loppua kun kuuntelin Nicholasta ja hänen muuttamaa mystistä ääntään. "Olet ihan mahdoton, taidankin mennä syömään jo nyt. Perun puheeni. Onnistuit viihdyttämisessäni paremmin kuin hyvin." Otin sängystä tukea ja lähdin vetäytymään kohti reunaa pois Nicholaksen luota. "Älä nyt karkaa!" Nicholas tarttui jalkoihini ja minä kiljaisin tahattomasti. Nicholas tukki suuni suudelmalla ja piti käsiään aivan pääni vieressä. Suljin silmäni hetkeksi, mutta havahduin Andrean ääneen joka huusi meitä syömään. "Emme voi odotuttaa äitiäsi kauempaa", mumisin, mutta Nicholas vain jakoi suudelmiansa pitkin kasvojani. "Meidän pitää mennä", sanoin nauraen. Mielialani heittelivät jatkuvasti, enkä voinut uskoa sen olevan muun kuin Nicholaksen syytä.
***
Puristin Nicholaksen kättä tiukasti kiinni. Koitin miettiä Suomen matkaa johon olisi vain kaksi yötä. Sitten pääsisin pois täältä. Olin saanut aiemmin tänään kuulla, että olutmainokset lähtisivät yleisesti kiertoon huomenna. Koitin kuunnella Carlyn sanoja kun hän jutteli innokkaasti ystäviensä kanssa. En tiennyt oliko tätä huonompaa ideaa ollut hetkeen. Hermostukseni pystyi varmasti aistimaan kilometrin päähän. "John!" Carlyn huuto kaikui korviini kun hän juoksi tuon tummahiuksisen pojan luokse. John, se oli hänen nimensä. Nicholas ei ollut onnekseni kysellyt erityisesti näistä henkilöistä, sillä olin vakuuttanut heidän olevan Carlyn ystäviä, jotka olin nähnyt vain kerran. Ajattelin pääseväni lähtemään juhlista mahdollisimman nopeasti pois Nicholaksen verukkeella. Katsoin ympärilläni olevia ihmisiä. Minulla ei ollut aavistustakaan kuka omisti tämän talon, ja ihmisiä oli muutenkin aivan liikaa siihen nähden mitä olin olettanut.
"Eth, tule tänne!" Carlyn huuto kuului kaikkien muiden puheensorinan yli. Vilkaisin Nicholasta ja tämä vakuutti että voin mennä ihan rauhallisin mielin. Menin keittiöön Carlyn luo ja halasin häntä jälleen kerran, varmasti viidettä kertaa tänään. Hän oli todella iloisella päällä, ja ehkä hieman humalassakin. En tiennyt uskaltaisinko lähteä juhlista pois ellei Carly olisi mukana. "Tässä on John, tai siis, kyllähän sinä jo hänet tiedät, mutta ajattelin silti että haluaisitte varmaan nähdä toisenne. Se on sinun ansiotasi, että olen saanut näin paljon hyviä ystäviä!" Carly selitti aivan innoissaan. Tuijotin Johnia miettien hänen luotettavuuttaan. "No, mukava tavata sinut uudelleen. Minun pitää varmaan mennä takaisin Nicholaksen luokse." "Ai hänen, haluaisin tutustua häneen paremmin. Anna minä tulen kanssasi", John sanoi lähtien kävelemään edelläni. Edessäni näkyvä alkoholi huoletti Nicholaksen takia. Tiesin hänen taustastaan, enkä halunnut hänen juovan vain ryhmäpaineen takia.
"Hei Nicholas, olen John. Tyttöystäväsi on varsin kuuma tapaus." Olisin halunnut hävetä silmät päästäni heti. Toivoin, että kyse oli vain alkoholista. "Tiedän, siksi Ethel onkin tyttöystäväni. Mistä tunnette toisenne? En tiennytkään että tunnette etukäteen. Sain sen käsityksen että olette nähneet vain kerran", Nicholas vastasi ja minä koitin pitää hermoni kurissa, sillä pelkäsin että kohta hänelle paljastuisi asioita joita en haluaisi. En tiennyt oliko asioissa mitään peiteltävää, mutta luottamukseni Johnia kohtaan ei ollut parhaimmillaan. "Onko suhteenne vakavakin?" John kysyi kysymyksiä jotka eivät kuuluneet hänelle. "No, kuinka vakava se nyt voi olla? Rakastan Etheliä, en tiedä onko siihen muuta lisättävää." Kuuntelin vierestä heidän keskusteluaan ja koitin vaikuttaa mahdollisimman rauhalliselle. Nicholaksen vastaukset olivat erilaisia ja jäykkiä, kun hän puhui täysin tuntemattomalle. "Otatko juotavaa?" John ojensi tölkkiään Nicholakselle, mutta minä otin sen häneltä. "Hän ei ota", sanoin ja lähdin viemään tölkkiä pois Johnin luota. Hän nousi nopeasti perääni ja tuli perässäni keittiöön. Olin juuri kaatamassa juomaa viemäristä alas, kun hän tarttui käteeni. "Hei, et todellakaan kaada tuota juomaa alas viemäristä!" "Sano yksikin hyvä syy, etten tekisi niin", uhosin ja toivoin Johnin hellittävän otettaan ranteessani. Katsoin tuon tiukkoja kasvoja, hänen luunsa näkyivät selvästi vaikka posket olivatkin sopivasti pyöreät. Mustat hiukset olivat sotkuiset ja silmät tummanruskeat. Hänen vaatteensa olivat tyypilliset. Musta T-paita ja liian alhaalla roikkuvat farkut. "Ensinnäkään alkoholia ei koskaan kaadeta viemäristä alas, se on liian hyvää sellaiseen. Miksi ihmeessä edes olet kaatamassa sitä pois? Juo itse. En ymmärrä mikset voi antaa hänen juoda." "Kieltoni ei kuulu sinulle. Ja minä en juo alkoholia, en siedä sen makua. Ehkä jos joku pakottaa, mutta ei, en juo", tuhisin. "Tässä, nauti juomastasi", sanoin ja työnsin tölkin hänen käteensä. Inhosin keittiön pienuutta, sinne ei nähnyt mistään, joten olimme kuin omassa huoneessa. Otin pari askelta keittiön suuaukolle. "Ja varokin satuttamasta Carlya, hän on paras ystäväni." John tuli perässäni ja katsoi minua syvälle silmiin. Köhäisin alkoholin hajusta ja pyöräytin silmiäni koittaen vaikuttaa välinpitämättömälle. "Minä en välitä muiden mielipiteistä, teen juuri niin kuin haluan. Enkä suosittele hankkimaan hankaluuksia, sillä voin kertoa Nicholakselle kaikenlaisia asioita", John kuiskasi korvaani. "Ei sinulla ole mitään mistä hän ei tietäisi", vastasin ja otin askeleen taaksepäin. "Nyt on", John vastasi ja lähestyi painaen huulensa lähes omilleni. Vetäydyin nopeasti pois tuon luota ja katsoin häneen vihaisesti. "Mitä hittoa?" "Minun pitää saada ihmisistä yliote, älä unohda sitä." Lähdin nopeasti Nicholaksen luokse pyyhkien suutani. Hän vain hipaisi huuliani, ei muuta. Koitin kerätä itseäni ja miettiä mitä juuri oli käynyt. Menin Nicholaksen luokse ja istuin hänen viereensä, hän oli ilmeisesti juuri kysymässä jotakin, ennen kuin jostain päin taloa kuului huutoa.
"Kaikki pelaamaan pullonpyöritystä!" En tiennyt kuka huutaja oli. "Eth, Nicholas, tekin tulette!" Carly ilmestyi luoksemme ja tarttui käsistäni vetäen minut ylös. Vilkaisin Nicholasta ja odotin vastausta. "Voimme mennä, tuskin siinä on mitään maailmaa mullistavaa", Nicholas sanoi. "Lähdemme sitten tämän jälkeen. Carly, tulisitko meidän kanssamme? En haluaisi jättää sinua tänne, kun en oikein luota näihin henkilöihin", pyysin ystävältäni. "Kyllä minä selviän! Mutta jos se oloasi helpottaa, niin voin lähteä kanssanne." Carlyn kävelystä ei vielä nähnyt humaltumista, mutta tunsin hänet tarpeeksi hyvin huomatakseni hieman liian monen tölkin vaikutuksen hänessä.
Kävelimme Nicholaksen kanssa rinkiin ja nojauduin häntä vasten. "Minä pyöräytän ensin", joku tyttö sanoi ja pyöräytti pullon sen osuessa Johniin. "Totuus vai tehtävä?" "Totuus." Tyttö mietti hetken ja puri huultaan. "Kuka tässä piirissä on kaikkein kiinnostavin?" Virnistys levisi hänen huulilleen. John päästi pelottavan naurahduksen ja vilkaisi minua. En halunnut hänen vihjaavan millään lailla minuun. "Carly", hän vastasi ja pyöräytti pulloa haluten selvästi viedä ajatukset hänen vastauksestaan pois. Pullo osui Nicholakseen. "Tehtävä", Nicholas vastasi ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään. "Juo kaksi shottia." Katsoin Johnia murhaavasti. "Et ole tosissasi", sanoin hänelle ja katsoin Nicholasta. "Ei sinun tarvitse", sanoin hänelle. Pelkäsin hänen retkahtavan alkoholiin. En haluaisi nähdä häntä sellaisena. Carly tuijotti minua ja tarttui pulloon pyörittääkseen sitä. "Ai nyt täällä luodaan omia sääntöjä?" John kysyi. "Säännöt sisältävät myös sen, että tehtävät eivät ole typeriä", Carly vastasi. Muutama seuraavaa kierrosta meni vain sivusta seuratessa. Olimme kuin joitain teinejä, kun pelasimme pullon pyöritystä. En sanonut, että olisimme liian vanhoja, mutta tämä tuntui hieman typerälle. Kysymykset ja tehtävätkin olivat lapsellisia. Lopulta pullo kohdistui minuun. Pyörittäjä oli sama kuin ensimmäisellä kerralla. "Totuus vai tehtävä?" "Tehtävä", vastasin. Halusin harvoin muuta, usein totuudet saattoivat olla liian arkoja. John nojautui tyttöä vasten ja kuiskasi tämän korvaan jotakin. Tyttö tirskahti pienesti ja loi katseensa minuun. "Ei sitten mitään pervoja, kukaan ei jaksa niitä", Carly sanoi ja sai osakseen muutaman muun joka oli samaa mieltä. "Juuri kun mietimme kuinka hauskaa olisi ollut strippaaminen." "Ei ikinä", sanoin ja vilkaisin Nicholasta. "Olette kyllä pelkureita. Suutele sitten tuota ällönmakeaa poikaystävääsi niin kuumasti kuin osaat", tyttö sanoi ja sai Johnin puuskahtamaan. Nicholas tarttui kasvoihini ja minä painoin huuleni hänen omiaansa vasten. Oli typerää suudella Nicholasta tällä tavalla. Tuskin suutelin häntä kenenkään nähden, ja nyt yleisönä oli monta nuorta tuijottamassa.