Luku 18

570 37 11
                                    

Kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet lukea, tykätä ja kommentoida tarinaani! Se piristää aina päivääni. Tämä ja seuraavat luvut tulevat olemaan varsin järisyttäviä, sillä viimeisiä lukuja viedään! Antoisaa lukuhetkeä (:

***

Olimme kävelleet syömisen jälkeen luontoreitin loppuun ja lopulta lähdimme pois. Olin luvannut että pystyisin kyllä ajamaan huonosta olostani huolimatta. Kun saavuimme kotiin, olin aivan väsynyt. Kaikki energiani tuntuivat kadonneen yhden reissun aikana. Vaikka en olisi halunnut myöntää sitä, kaipasin kotiin ja omaan rauhaan.

Tuijotin makuuhuoneen kattoa ja kuuntelin olohuoneesta kantautuvaa puheensorinaa. Toivoin vain, että Nicholas ei ymmärtäisi oloani väärin. En juuri nyt halunnut kenenkään seuraa, en edes hänen, mutta silti rakastin häntä valtavasti. Tai niin ainakin uskottelin itselleni. Painoin lopulta silmät kiinni ja nukahdin.

***

Kun aamulla heräsin, Nicholas ei ollut vierelläni. Oloni tuntui hieman paremmalta, mutta erittäin levottomalta. Suomeen tulosta ei ollut tähän mennessä ollut vielä mitään iloa. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kokonainen päivä, joten minun pitäisi antaa tälle kaikelle aikaa. Huoneen ovelta kuului rapinaa ja pian Nicholas tuli sisään kukkakimppu kädessään. Kulmani kurtistuivat samalla kun minua alkoi hymyilyttää. Miksi ihmeessä hänellä oli kimppu kädessään?

"Huomenta kulta", Nicholas kuiskasi ja tuli sängylle istumaan viereeni. Hän ojensi kukat minulle ja antoi suukon poskelleni. "Halusin kiittää, että olet siinä minua varten. Tai et nyt aivan kokonaan, mutta tiedät kyllä. Sinun tapaamisesi on ollut elämäni paras asia tähän asti. Sinä pelastit minut pimeydeltä. Haluan tukea sinua aina kun vain voin. Voit kertoa minulle kaikki asiat jotka painavat mieltäsi. Lupaan etten lähde koskaan luotasi. Rakastan sinua valtavasti", hän jatkoi ja sai kyyneleet silmiini. Koitin räpytellä ne pois, sillä inhosin olla liian tunteellinen. "Jos vain sallit, vien sinut tänään ulos syömään. Voit itse katsoa minne haluat, äläkä mieti rahaa. Tänään minä tarjoan", Nicholas kuiskasi saaden hymyn huulilleni. "Minäkin rakastan sinua", vastasin hiljaisesti ja painoin suukon hänen huulilleen. Ehkä tämä oli juuri sitä mitä minä kaipasin. Ehkä emme ole olleet vain tarpeeksi läheisiä viime aikoina. Ja Nicholas puhui muutenkin taas kerran niin kauniita, että olisin voinut uskoa sen olevan vihkivala. Ajatus naimisiin menosta saa minut nauramaan. Ei vielä moneen vuoteen, jos minulta kysytään.

"Mikä naurattaa noin kovasti?" Nicholas kysyi keskeyttäen pohdintani. "Ei mikään erityinen... Mitenköhän mainoksemme? Toivon että se on auttanut paremmin kuin hyvin, sillä annoin kuitenkin kasvoni koko Yhdysvaltojen eteen", sanoin vaihtaen aihetta. "Olit hyvin kaunis, ja olet nytkin, joten ei mitään hätää asian suhteen. Mainos on varmasti tehonnut oikein hyvin, ja isänkin pitäisi pian saada tietoja kuinka paljon juomaa on mennyt naisille." "Minähän se olenkin paras mainostaja, kun en edes pitänyt koko juomasta", töksäytän ja saan meidät molemmat nauramaan. Painaudun Nicholasta vasten ja siirrän kukat sivuun. Siirryn paremmin tuon syliin ja vedän keuhkoni täyteen hänen jumalaista tuoksuaan. Mielialani tuntuivat vaihtelevan kovasti. En tiennyt onko se normaalia, mutta en antanut sen häiritä meidän yhteistä hetkeämme, jota olin joutunut odottamaan niin kauan.

***

"En osannut valita sopivaa ravintolaa, joten katsoin alueen jossa niitä olisi eniten. Sinä kuitenkin maksat, joten sinulla on oikeus päättää paikka. Minä päätin kuitenkin jo alueen", sanoin Nicholakselle kun kävelimme Helsingin kaduilla. "Olet ihan mahdoton. Joku kerta vielä tukin suusi niin, ettet voi muuta kuin vain tehdä valintoja sanomatta vastaan", Nicholas mumisi ja puristi minua kädestä. En osannut ottaa häntä vakavasti. Nauru pyrskähti suustani ja suuntasimme ravintolaan sisälle. Minulla ei ollut hajuakaan ravintolan tarjonnasta, eikä nimikään sanonut mitään. Se oli liian kummallinen lausuttavakseni. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään istumaan. Pöydällä oli kynttilä ja kauniisti taitetut servietit. Tarjoilija ojensi meille ruokalistat ja kysyi mitä haluaisimme juotavaksi. Yleensä otin vain vettä, sillä olin liian pihi maksamaan muustakaan. Siirsin katseeni Nicholakseen ja odotin mitä tuo vastaisi.

Momentum Vitae || Suomi - FinnishWhere stories live. Discover now