Words 1369
****
Perjantai saapui nopeasti. Koulussa on mennyt hyvin ja opiskelu on saatu käyntiin. Isät eivät ole vielä päättäneet asunnosta, mutta lupasivat antaa päätöksen viimeistään sunnuntaina. Olen tällä hetkellä Evelynin luona valitsemassa mekkoa. Minullahan ei mitään bileisiin sopivaa ole. "Kokeile tätä." Evelyn sanoo ja tyrkkää käteeni ihonmyötäisen mustan mekon. Tämä on tuskin edes puoleen reiteen.
"Tämä ei ole oikein minun tyyliseni." Sanon ja olen antamassa sitä Evelynille takaisin, mutta hän pudistaa päätään. "Sinä nyt kokeilet sitä. Se sopii sinulle hyvin. Ala jo mennä." Hän sanoo ja osoittaa päällään kylpyhuonettaan. Minä tuhahdan kovaan ääneen ja menen kylpyhuoneeseen. Laitan mekon päälleni ja se on itseasiassa ihan kiva, mutta kumminkin liian lyhyt. "Tule näyttämään sitä." Evelyn sanoo ja paukauttaa ovea.
Avaan oven ja astun huoneeseen. "Tuo on täydellinen. Vielä nämä siihen." Evelyn sanoo ja tyrkkää mustat korkokengät käteeni.
"Tämä on ihan liian lyhyt." Yritän väittää vastaan, mutta se ei auta. "Juliaaa...laittaisit nyt. Se sopii sinulle, eikä ole liian lyhyt." Evelyn sanoo ja myönnyn hetken väittelyn jälkeen. Lisäksi kiharran vielä hiukseni.
"Mennäänkö? Tästä ei ole pitkä kävelymatka." Evelyn sanoo ja tunkee pikkulaukkuunsa puhelimen ja avaimet. "Mennään."
****
Saavumme suuren talon pihalle ja haistan jo kitkerän viinan hajun. Olen aika varma, että täällä ei ole hirveästi ykkösiä. "Ethän sinä jätä sitten minua?" Kysyn Evelyniltä.
"Rauhoitu Julia. Lukekin tulee ja jätän sinut vaan Luken huostaan. Mennään jo." Evelyn sanoo ja kiiruhtaa sisään. Menen perässä peremmälle taloon. Evelyn kävelee keittiöön ja laittaa itselleen boolia punaiseen kuppiin. "Otatko sinä?" Evelyn kysyy ja minä pudistan päätäni. Katselen ympärilleni ja tajuan ettei tämä paikka todellakaan sovi minulle. Musiikki soi kovaa ja ihmiset "tanssivat" sen tahtiin. Osa on näköjään oksentanut.
"Näetkö sinä missään Lukea?" Kysyn melkein huutaen ja katselen ympärilleni. Evelyn pudistaa ja rupeaa itsekin katselemaan. "Tuolla." Kuulen hänen pian huutavan. Käännyn ja näen hänen juttelevan jonkun jätkän kanssa. Tartun Evelyniä kädestä ja lähden pujottelemaan ihmisten läpi Luken luo. "Moi." Huudan hänelle. Molempien katseet kääntyvät minuun ja Luken naamalle leviää hymy. "Moi." Hän sanoo ja suutelee minua. "Tässä on Jackon. Jackson tässä on minun tyttöystäväni Julia ja kaveri Evelyn." Luke esittelee meidät toisilleen ja sen jälkeen Jackson sanoi lähtevänsä hakemaan juomista.
"Aiotko sinä juoda?" Kysyn ja käännyn katsomaan Lukea. Hän näyttää miettivän juoko vai ei. "Voisin minä jossain vaiheessa vähän ottaa." Luke sanoo ja lähtee kävelemään ilmeiseti olohuonetta kohti. Evelyn näyttää lähtevän takaisin keittiöön. Luke istuutuu sohvalle ja minä hänen viereensä. Luke hymyilee ja minua hymyilen hänelle takaisin. Minua sattuu ajatella miten Luke reagoi, kun sanon haluavani erota. Olen miettinyt tätä asiaa ja olen päättänyt erota hänestä. En voi satuttaa häntä tai itseäni enää yhtään enempää. Oli miten vaikeaa tahansa. En ole vielä kertonut tästä Evelynille. Hän varmasti moittii minua siitä miten olen ollut Luken kanssa, vaikka minulla ei ole ollut minkäänlaisia tunteita.
"Mitä sinä mietit?" Luke kysyy ja katsoo minua kulmat kurtussa.
"En mitään erikoista." Sanon hänelle ja käännän katseeni toisaalle.
"Okei. Mä käyn hakemassa mukiin boolia. Haluatko sä jotain?" Luke kysyy ja nousee ylös sohvalta. Pudistan päätäni ja Luke katoaa ihmisten sekaan.
****
Luken pari on vaihtunut todella moneen. Hän on umpikännissä. Luken ärsyttävä puoli kännissä on, että hän yrittää lääppiä koko ajan. Olen tarjonnut hänelle monta kertaa vettä, mutta hän on kieltäytynyt. En ole edes varma missä Evelyn on. Päätän lähteä koko läävästä. Katselen vielä ympärilleni nähdäkseni näkyykö Evelyniä. En näe häntä missään. En voi mennä kotiin ja tiedän missä Evelynin varaa-avain, joten menen siis sinne. Menen takaovesta ulos. Päätän oikaista metsän läpi. Lähden kävelemään hämärää metsäpolkua pitkin. Parisen minuutin kävelyn jälkeen törmään johonkin. Jonkun jätkän rintakehään.
Nostan päätäni ja käännyn katsomaan häntä. Hänellä on ruskeat sekaisin olevat hiukset ja samaa sävyä olevat silmät. Hämärässä erotan hänen kasvoistaan pari naarmua, muuten naama näyttää virheettömältä. Toisin sanoen helvetin komea.
"Kato vittu etees." Poika tokaisee vihaisesti. Hän on ilmiselvästi humalassa ja taitaa olla ottanut jotakin muuta. "Kato ite." Sanon hänelle ärtyneenä.
"No voisit vittu kattoo minne kävelet." Poika sanoo ja jatkaa matkaansa ilmeisesti niihin bileisiin. 'Ihme mulkku' ajattelen ja jatkan matkaani. Matka Evelynin talolle ei ole pitkä ja olen pian perillä. Etsin vara-avaimen ja menen sisälle. Etsin itselleni Evelynin kaapista yöpuvun ja menen nukkumaan.
****
Sunnuntaina makaan sängyllä katsellen netflixiä. Eilen olin tullut kotiin puolenpäivän aikaan. Evelyn oli aamulla herätessäni nukkunut sikeästi vieressäni. Lukesta en ole kuulut mitään. Toisaalta ihan hyvä.
Brooklyn nine-ninen lopputekstit rupeaa pyörimään koneellani, kun kuulen isäni huutavan minua alas. Laitan läppärini kiinni ja löntystän alakertaan. Molemmat istuvat pöydän ääressä. Minä menen heitä vastapäätä ja odotan, että jompikumpi alkaa puhua.
"Olemme miettineet tätä asunto juttu ja voimme me tätä kokeilla." Isäni sanoo ja hymyni ylettyy varmasti korviin asti. "Oikeasti?" Kysyn ja molemmat nyökkäävät. Nousen ylös ja menen halaamaan heitä. "Kiitos."
"Eipä mitään. Mutta jos se ei onnistu palaat takasin kotiin, okei? Puolen kilometrin päässä koulustasi on kaksio. Andrewin tuttu omistaa sen ja on valmis vuokraamaan, jos haluat sen." Isäni sanoo.
"No millon me voidaan mennä katsomaan sitä?" Kysyn innoissani.
"Itseasiassa sovin näytön jo iltapäivälle. Onko sinulla mitään menoa?" Isä kysyy ja katsoo minua kysyvästi.
"Ei todellakaan." Vastaan ja lähden yläkertaan pukemaan itselleni vaatteet.
"Lähdetään." Kuulen hetken päästä isäni huudon alakerrasta. Laitan puhelimeni taskuuni ja menen alakertaan. Kuulen auton käynnistyvän eli he odottavat jo. Vedän kengät ja takin päälle ja laitan ulko-oven lukkoon. Kapuan auton takapenkille ja lähdemme.
Saavumme keltaisen kerrostalon pihaan. Kerrostalo on oikeastaan paikalla missä ei ole muuta asutusta. On tie joka vie keskustaan ja sitten metsä josta voi oikaista. Tämä on oikeastaan aika kiva. Talossa näyttää olevan 4-5 kerrosta. Asunto jota menemme katsomaan on kakkosessa. Nousemme autosta ylös ja näen pihan olevan hyvin hoidettua. Kävelemme etuovelle, joka on lukossa. Odotamme hetken ja joku parrakas mies tulee avaamaan sen. Hän esittäytyy Ben Torreskiksi. Minäkin esittäytydyn ja kävelemme asuntoon.
Ensimmäisenä on suuri eteinen jossa on pari komeroa. Jatkan matkaani ja avaan oikealla puolella olevan oven. Siellä on suuri makuuhuone, jossa on kolme peilillistä komeroa. Tämä olisi juuri sopivan kokoinen huone. Poistun huoneesta ja otan pari askelta ja katson taas oikealle. Siellä on vaalea ja avara keittiö. Keskellä on sarake ja jääkaappi on valmiina. Kävelen keittiötä vastapäätä olevaan olohuoneeseen. Sekin on aikalailla saman sävyinen, kun keittiö ja makuuhuone. Olohuoneessa on ovi pienelle parvekkeelle. Parveke on lasitettu ja se on metsään päin. Viimeisenä käyn katsomassa kylpyhuonetta. Tilava ja valoisa, niinkuin muutkin. Kävelen keittiöön missä muut juttelevat. Ben kääntää katseensa minun ja kysyy "mitäs pidit?"
"Tämä on ihana. Jos isät suostuvat, niin me otetaan tämä." Sanon ja katson isejäni.
"Mihin me allekirjoitetaan?" Isä kysyy ja Ben ottaa työtasolta vuokrasopimuksen. Isät laittavat nimet alle ja saan muuttaa kämppään millon haluan. Saimme avaimet ja lähdimme kotiin.
****
"Milloin sinä oikein muutat sinne?" Evelyn kysyy innoissaan. Kerroin hänelle juuri, että isäni suostuivat vuokraamaan minulle kämpän. Evelyn on asiasta enemmän innoissaan, kun minä.
"Me ruvetaan tänään jo viemään tavaroita, mutta muutan sinne pysyvästi vasta loppuviikosta." Totean ja huomaan tuttujen kasvojen tulevan koulujen ovista sisään. Hän on se mulkku johon törmäsin perjantaina.
"Kuka tuo? Hän ei varmasti ole ykkönen." Sanon Evelynille ja hän kääntyy katsomaan poikaa.
"Hän on Connor Reid. Käy toista vuotta. Hän ei käy tätä koulua oikeasti tai siis käy, kun hänet erotettiin kaupungin toisella puolella olevasta. Hän joutui tappeluihin ja jäi kiinni huumeiden hallussapidosta koulussa." Evelyn selittää.
"Mitä? Onko hän joku hakkaaja-huumehörhö?" Kysyn Evelyniltä.
"Jep. Ihme kovis. Häntä ei kannata kuulemma suututtaa. Oletko muuten kuullut Lukesta mitään?" Evelyn kysyy vaihtaen aihetta. En ole kyllä tosiaan kuullut. En yhtään mitään koko viikonloppuna.
"En ole kuullut mitään, mutta kuule minun pitäisi kertoa yksi juttu-" aloitan, mutta lopetan, kun tunne lämpimät huulet poskellani.
"Moi. Anteeksi etten pitänyt mitään yhteyttä viikonloppuna, oli vaan hirvee darra." Luke sanoo pahoittelevasti.
"Joo....tais ne sun pari vaihtuu vähän useampaan." Sanon hänelle totisena ja käännyn katsomaan häntä.
"Joo...sori siitä. Mun piti pitää sulle seuraa ja mä vedin kännit. Oon pahoillani." Luke sanoo.
"Ei se mitään." Sanon hänelle hymyillen ja samalla Connor kävelee ohitseni. Hän kääntyy katsomaan minua ja hänen ilmeestään näkee, että hän muistaa minut. Hän kuitenkin jatkaa matkaa eikä sano mitään, onneksi. Se tästä vielä olisikin puuttunut.
****
Olen tänään päättänyt kertoa Lukelle ja se päätös pitää. Haluan olla aidosti onnellinen ja uskon, että Lukekin haluaa. Meillä on vielä liikuntaa viimeisenä. Sen jälkeen se on sitten menoa. Koulun käytävät ammottavat tyhjyyttään. Kaikki ovat tunneillaan paitsi minä. Minä unohdin liikkavaateet lokeroon ja olen hakemassa niitä. Sain liikuntavaatteeni ja pamautin lokeron kiinni. Käännyn ympäri ja näen Connorin seisovan edessäni.