TW: Väkivaltaa
[Joonas]
Mä istun mun ja Rikun kämpän sohvalla. Riku on mun poikaystävä. Tai oli. Musta tuntuu että se jättää mut pian. Se on ollut lähiaikoina ihan erilainen. Me riidellään melkein joka päivä ja Riku on ollut jopa väkivaltainen mua kohtaan. Ennen se oli ihana, mutta jokin on muuttunut. Nyt mä istun tässä ja odotan että se tulee kotiin. Mua jopa vähän pelottaa. Se on välillä ruvennut huutamaan mulle ilman mitään syytä. Silloin ovi kävi. Riku tuli sisään. Se tuli olohuoneeseen ja katsoi mua. Mä nieleskelin kyyneleitä. "Mitä sä siin tuijotat?" se kysyi. "En mitää.." mä mumisen. "Tiiäkkö mitä? Must tuntuu et tää meidän juttu ei enää toimi. Mä en vaa enää jaksa sua ku oot tommone säälittävä paska" Riku sanoo. "Aha.." mä sanon. Tuollainen haukkuminen ei ollut mulle uutta. "No mitä aha?" Riku kysyy. Mä en sano mitään. Riku tuli mun luo ja repi mut ylös sohvalta. Se läpsäisee mua naamaan. "Auu!" mä huudahdin. "Mä luulin et sä rakastat mua" mä sanoin itku kurkussa ja katsoin Rikua. Silloin se lähestyi mua uhkaavasti ja tönäisi mut maahan. Mun takamus tärähti ikävästi lattiaan. Mä taistelin itkua vastaan. "Voi vittu Joonas sä oot säälittävä. Ehkä mä rakastin sua silloin alussa ku olin tyhmä ja rakastunu" Riku sanoo. Kyyneleet alkoivat valumaan mun poskille. "Sä et oo vittu ees siivonnu vaikka mä pyysin" Riku jatkoi. "Mut et sä..." mä aloitin. Riku potkaisi mua. Mä inahdin kivusta. Sitten Riku otti mua tukasta kiinni. "Eikö se ole vittu itsestäänselvyys että täällä siivotaan kun on sotkusta. Mut eihän sun kaltane idiootti mitää tajua" se sanoi. "L-lopeta k-kiltti. Puhutaa tästä mielummi rauhassa" mä pyysin. Mutta Riku ei kuunnellut. Se päästi irti ja mä kaaduin ja löin mun pään. "Aii. Riku lopeta" mä anelin. Silloin se sekosi täysin ja hyökkäsi mun päälle. Se otti mua kaulasta kiinni ja puristi. "Tää on sulle ihan oikein ku oot tommone pikku raukka" se sanoo. Mä itkin hysteerisesti ja yritin repiä Rikun käsiä pois mun kaulan ympäriltä. Muhun sattuu enkä mä meinaa saada henkeä. "Pääs-tä ir-ti" mä yritin sanoa. Lopulta Riku päästi irti mutta se jatkoi mun potkimista ja lyömistä. Mä yskin ja haukoin henkeä. Mä en tiedä mitä mä oon tehnyt ja miksi se tekee mulle näin. Lopulta mä olin aivan mustelmilla ja ruhjeilla. Verta oli vähän kaikkialla. Riku raahasi mut komerolle ja heitti sisään. Mä mätkähdin naamalleni lattialle ja ennen kuin mä ehdin reagoida niin Riku oli jo lukinnut oven. Mä menin ovelle ja hakkasin sitä. "PÄÄSTÄ MUT ULOS!!" mä huusin ja itkin. Mutta Riku ei avannut ovea. Mä huutoitkin ja hakkasin ovea kunnes mun voimat loppui. Mä makasin lattialla ja itkin ja tärisin varmaan tunnin. Kämpässä oli hiljaista joten Riku oli luultavasti lähtenyt. Muhun sattuu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mä en varmasti pääsisi täältä enää ikinä pois. Mä kuolen viimeistään nälkään ja naapurit varmaan löytää mun ruumiin kun se alkaa haista. Silloin mä muistin että mulla on puhelin taskussa. Mä kaivoin sen esiin ja avasin yhteystiedot värisevin käsin. Mä mietin kelle soittaisin. Lopulta mä valitsin Nikon numeron. Mä rukoilin että se ei ole vielä nukkumassa. Puhelin tuuttasi monta kertaa. Mä odotin monta tuskaista minuuttia. Sitten Niko vastasi. Mä aloin itkemään pelkästä helpotuksesta. "Joonas? Mikä on?" Nikon huolestunut ääni kuului puhelimesta. "N-ni-niko a-auta" mä itkin puhelimeen. "Shh ei oo hätää Joonas. Missä sä oot?" Niko kysyy. "K-kotona" mä sanoin. Niko lupasi tulla niin pian kuin mahdollista. Se puhui mun kanssa koko ajan puhelua ja rauhoitteli mua. Pian mä kuulin oven äänen ja Niko lopetti puhelun. "Joonas! Joonas? Missä sä oot?!" Niko huusi. "T-täällä" mä vastasin ja paukutin ovea jotta Niko varmasti kuulee. Niko kokeili kahvaa. "S-se on lukossa" mä sanoin ja itkin edelleen. "Onks tääl avain jossai?" Niko kysyy. "E-en tiiä.." mä sanoin. "Vitut. Mä tiirikoin tän auki" se sanoi. Mä en tiedä mitä se haki mutta hetken päästä mä kuulin kuinka se yritti saada lukkoa auki. "Ei saatana ei tää aukee" se sanoi. Mä itkin edelleen hysteerisesti. "Joonas ota ihan rauhassa sä pääset kyl pois sieltä" Niko rauhoitteli. Sitten mä kuulin sen availevan laatikoita ja kaappeja. Ilmeisesti se etsi jotain vara avainta. Kului hetki ja oli vain hiljaista. Sitten mä kuulin vihdoin avaimen kääntyvän lukossa ja ovi avautuu. Mä näin Nikon ja purskahdin saman tien itkuun. "Joonas! Joonas shh shh shh kaikki on hyvin. Muru älä itke. Shhhh mä oon tässä. Heii ei oo hätää" Niko sanoi ja riensi mun luo ja kaappasi mut isoon lämpimään halaukseen. Mä itkin hysteerisesti Nikon rintaa vasten ja puristin sen paitaa nyrkissä. "Shhhh mä oon tässä. Ei oo hätää enää" Niko sanoo ja silittää mun päätä.
---
[Niko]
Mä katsoin jotain leffaa kun mun puhelin soi. Joonas soittaa. Mitäköhän asiaa sillä on tähän aikaan? Mä kuitenkin vastasin sille. "Haloo?" mä sanoin. Puhelimesta alkoi kuulumaan itkua. "Joonas? Mikä on?" mä kysyin. "N-ni-niko a-auta" Joonas itkee. "Shh ei oo hätää Joonas. Missä sä oot?" mä kysyin. "K-kotona" Joonas sanoo. "Mä tuun niin pian ku pystyn. Mä pidän tän puhelun päällä. Kaikki on hyvin" mä sanoin. Puhelimesta kuului taas vain itkua. Mä lähdin ajamaan tuhatta ja sataa kohti Joonaksen ja tämän poikaystävän kämppää. Mä pääsin perille ja juoksin portaat ylös. Mä olin tosi huolissani. Mä kaivoin vara-avaimen taskusta ja avasin oven ja lopetin puhelun Joonaksen kanssa. "Joonas! Joonas? Missä sä oot?!" mä huusin. Mä menin olohuoneeseen jossa mua odotti kamala näky. Lattialla oli verta vähän joka paikassa. Matto oli vähän rutussa ja muutenkin näytti siltä että täällä oli tapahtunut jotain kamalaa. Nyt mä huolestuin kunnolla. Onko Joonakselle sattunut jotain? "Joonas?!" mä huusin. "T-täällä" kuului vaimea itkuinen ääni. Sitten joku paukutti ovea. Mä tajusin että eteisessä oli ollut komero. Ei helvetti. Mä juoksin sen ovelle. Mä kokeilin kahvaa mutta se ei auennut. "S-se on lukossa" Joonas sanoi ja itki. "Onks tääl avain jossai?" mä kysyin. "E-en tiiä" Joonas vastaa. "Vitut. Mä tiirikoin tän auki" mä sanoin ja lähdin etsimään jotain millä mä voisin saada lukon auki. Mun oli saatava Joonas ulos tuolta. Oliko Riku tehnyt tämän hänelle? Näyttää pahasti siltä että Joonas on ensin pahoinpidelty ja sitten lukittu komeroon. Mä löysin ruuvimeisselin mutta lukko ei auennut. "Ei saatana ei tää aukee" mä kirosin. Joonas vain itki itkemistään. "Joonas ota ihan rauhassa sä pääset kyl pois sieltä" mä rauhottelin. Mä aloin kaivamaan kaappeja ja laatikoita siinä toivossa että siellä olisi vara-avain komeroon. Pakko olla sillä se toinen on varmasti Rikulla. Pian mä löysin kuin löysinkin avaimen. Mä rukoilin että se on komeron avain. Mä työnsin avaimen lukkoon ja se kääntyi. Ovi aukesi. Joonas makasi lattialla verisenä ja mustelmilla. Se purskahti itkuun nähdessään mut. "Joonas! Joonas shh shh shh kaikki on hyvin. Muru älä itke. Shhhh mä oon tässä. Heii ei oo hätää" mä huudahdin ja riensin sen luo ja kaappasin sen isoon haliin. Se itki hysteerisesti mun rintaa vasten puristaen mun paitaa nyrkissään. "Shh mä oon tässä. Ei oo hätää enää" mä sanoin ja silitin itkevän pojan päätä. Kesti pitkään ennen kuin Joonaksen itku muuttui huutoitkusta pieneksi nyyhkytykseksi. "Joonas mitä on käyny?" mä kysyin järkyttyneenä. Joonas oli aivan mustelmilla ja ruhjeilla ja sen naama ja paidan rintamus olivat ihan veressä, koska sen nenä oli vuotanut verta. "R-riku..." Joonas sai sanottua. "Siis se paskiainenko hakkas sut taas?" mä kysyin. Joonas nyökkäsi. Näin on käynyt jo muutaman kerran. Joonas on välillä tullut studiolle silmä mustana tai huuli auki. Niin surullista että se joutuu kokemaan tällaista. Se tarvitsee apua. "T-tällä kertaa R-riku ei varmaa tuu enää takas. S-se j-jätti mut sen jälkeen ku oli hakannu mut ihan paskaks henkisesti ja fyysisesti" Joonas sanoo ja alkaa itkemään. "Shhhh ei oo hätää enää. Oot turvassa nyt. Tästä pitää tehä rikosilmoitus poliisille ni Riku saadaan toivon mukaan vastuuseen. Mut mä en anna sen enää koskea suhun pitkällä tikullakaa" mä sanoin. Joonas itkee mun sylissä. "Shh älä enää itke jooko? Mennää putsaamaa noi sun haavat ja vaihtamaa puhtaat vaatteet päälle" mä sanoin. Mä nostin Joonaksen ylös ja talutin sen kylpyhuoneeseen. Joonas istui pöntöllä ja niiskutti kun mä etsin kaapista puhdistusainetta ja sidetarpeita. Pian mä löysin ne. Niille oli varmasti tullut käyttöä. Mutta nyt Joonas on vapaa eikä sen enää tarvitse kestää sitä väkivaltaista hullua. Mä autoin Joonasta ottamaan verisen paidan pois ja aloin tutkimaan sen ruhjeista kroppaa. Näytti aika pahalta. Toivottavasti tästä selvitään ilman tikkejä. Joonas on jo muutaman kerran käynyt sairaalassa paikattavana Rikun takia. Joonaksen kaulassa oli mustelmia joten luultavasti häntä oli myös kuristettu. "Tehään niin et käyt nyt suihkussa huuhtelemas ton veren pois" mä sanoin. Joonas laahusti suihkuun. Hetken päästä se oli valmis ja mä käärin pyyhkeen sen ympärille. Joonasta itketti vähän joten mä halasin sitä. "Shhhh kaikki on hyvin" mä kuiskasin. Sitten mä autoin sen takaisin pöntölle istumaan ja otin puhdistusaineen ja pumpulia. "Tää voi vähä kirvellä" mä sanoin ja aloin putsata Joonaksen haavoja. Joonas värähti ja inahti kivusta. Kun haavat oli saatu putsattua, mä otin sidettä ja sidoin kaikki pahiten vuotavat haavat. Nenäverenvuoto oli onneksi jo tyrehtynyt. "Sattuuko johonki viel? Onks sul muuten iha hyvä olo?" mä kysyin. "Sattuu vähä kaikkialle mut iha hyvä olo kai" Joonas vastaa. Mä laitoin Joonaksen vaatteet pesuun ja menin etsimään sille uudet. Rikun vaatekaappi oli näköjään tyhjä joten se oli lähtenyt lopullisesti. Onneksi. Mä menin Joonaksen vaatekaapille ja etsin sieltä sille jotkut mukavat vaatteet. Mä autoin sitä pukemaan. Sitten mä vein sen sohvalle. Joonas kietoi kädet mun ympärille ja alkoi taas itkeä. Voi raukkaa. "Shh Joonas älä itke. Oot turvassa nyt. Kukaan ei enää satuta sua. Mä lupaan" mä lohdutin ja silitin sen pörröistä tukkaa. Lopulta Joonas rauhoittui. Mä pidin sitä sylissä ja keinutin rauhallisesti kuin pientä lasta. Lopulta mä kuulin tuhinaa. Joonas nukahti. Mä kävin makaamaan Joonas sylissäni ja vedin viltin meidän päälle. Mä kiedoin käden Joonaksen ympärille ja suljin itsekin silmät. Vaivuin lopulta itsekin uneen.
---
Tässä on se toine luku jonka vähä niinku lupasin. ❤️
Sovitaa et tää on iltasatu vaik ehkä vähä raju iltasaduks.
Sanoja: 1638