Blood brothers || Blind Channel one shots

Joel & Niko: Paras kaveri

TW: Mielenterveysongelmat

[Joel]

Mä makaan mun pimeän asunnon lattialla. Mä olen ollut tässä niin kauan että mun ajantaju on mennyt. Musta tuntuu että mä olen maannut tässä vain pari tuntia mutta on tässä varmaan ainakin vuorokausi vierähtänyt. Mun puhelin on soinut useasti mutta mä en ole vastannut. En mä pysty. Mulla on yksinkertaisesti niin paska olo tällä hetkellä että mä haluan vain olla yksin. Mä tiedän että tämä ei auta ja mun pitäisi mennä puhumaan jonkun kanssa mutta ei mulla ole enää energiaa mihinkään. Mun keho tuntuu tyhjältä. Mä vaan tuijotan mun asunnon kattoa. Mä en ole edes itkenyt. Mulla ei enää ole tunteita. En mä ole syönytkään aikoihin mutta ei mua kiinnosta. Ihan sama vaikka mä kuolisin tähän. Silloin mun puhelin piippasi taas. Mä kurotin ottamaan sen. Näyttö häikäisi mua. Mä pistin kirkkautta pienemmälle. Jätkät on laittaneet monta viestiä ja kyselleet että missä mä olen ja olenko mä kunnossa tai ylipäätään elossa. Mä tiesin että ne on huolissaan musta ja mä tunsin piston sydämessäni. Kaikista eniten huolissaan tuntuu olevan Niko. Se on laittanut mulle ainakin 50 viestiä.

Violent Bob
--------------------

Violent Bob: Missä oot?

Violent Bob: Joel

Violent Bob: ?

Violent Bob: Kiltti vastaa. Ethän vaa oo tehny mitää itelles??

Violent Bob: Joel vastaa!!

Violent Bob: Kiltti oo viel elossa!!!

Musta tuntui pahalta mutta en mä silti halua vastata. Mä en kaipaa mitään sääliä. Äkkiä mä tunsin kirvelyä nenän alueella ja silmissä. Sitten jotain valui mun poskelle. Mä kohotin käteni ja kosketin mun poskea. Mä itken. Alkoi itkettää entistä enemmän. Vasta nyt mä tajusin kuinka palasina mä olen. Kyyneleet vain valuivat vuolaasti mun ohimoita pitkin lattialle. Mä käperryin sikiöasentoon ja puristin silmät kiinni. Mun koko keho vapisi itkun voimasta. Juuri silloin mä kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Ovi avattiin ja joku tuli sisään. "Joel?" mä kuulin tutun äänen. En kuitenkaan vastannut mitään enkä avannut silmiä saatikka kääntynyt ovelle päin. Mä kuulin askeleita kun joku käveli mun kämpässä etsien mua. Ne lähestyivät ja sitten pysähtyivät. "Joel ei vittu!" mä kuulin Nikon huutavan ja se riensi mun luo. Mä itkin edelleen. "Joel mikä on? Hei ootko kunnossa?" se kysyi. Mä en pystynyt vastaamaan. Niko kyykistyi mun viereen ja silitti mun olkapäätä. Mä tärisin käpertyneenä pieneksi mytyksi. "Miks et sä oo vastannu meille? Mä oon ollu niin huolissani susta" Niko kysyi. Mun itku vain voimistui. "Joeel kaikki on hyvin. Älä itke" Niko yritti rauhoitella mua mutta mä olin niin rikki että mä en pystynyt lopettamaan itkemistä. Niko nosti mut istumaan ja otti mut syliinsä. Se kietoi kätensä mun ympärille. Mä itkin Nikon syleilyssä sen silittäessä mun päätä. Niko alkoi keinuttaa mua varovasti. "Shh Joel mä oon tässä. Sul ei oo mitää hätää" se sanoi. Mä nyyhkytin lohduttomasti. Puoli tuntia myöhemmin mä sain vihdoin itkuni itkettyä. Irrottauduin Nikosta ja pyyhin kyyneleitä. Niko silitti edelleen mun selkää. "Joel mikä sul on? Sul ei selkeesti oo kaikki ok" Niko kysyy. "Mul on vaa ihan vitun paha olla ja muhun sattuu henkisesti niin paljon et en enää pysty tähän. Siks en oo vastannu teille. Oon vaa maannut täällä ku ei oo muuhun energiaa" mä avauduin mun parhaalle kaverille. Mua alkoi taas vähän itkettää. Niko veti mut haliin. "Voi Joel muru miks et oo kertonu. Ei tämmösen kanssa saa jäädä yksin. Se syö sut sisältä hitaasti mutta varmasti. Usko mua. Mä olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitte" se sanoi ja hipsutti mun niskavilloja. "A-anteeks. Mutku en mä vaa pystyny. Halusin olla vaa yksin" mä sanoin ja kyyneleet valuvat mun poskille. Niko pyyhki niitä pois. "Shh heiii ei tartte pyytää anteeks" se sanoi. "Kauan sä oot muuten maannu täällä?" se kysyy sitten. "En tiiä...ainaki vuorokauden" sanoin ja pyyhin silmiäni hupparin hihaan. "Etkö sä oo syöny mitää?" Niko kysyy säikähtäneenä. Pudistan päätäni ja alan taas itkeä. "Shhhh älä itke Joel" se lohduttaa. Kun Niko oli saanut mut rauhoittumaan, se nosti mut ylös ja talutti keittiöön. Se auttoi mut istumaan pöydän ääreen ja meni sitten katsomaan oliko mulla mitään ruokaa. Se teki mulle voileivän ja täytti lasin vedellä. Mä katson leipää. Ei ole nälkä. "Joel sun pitää syödä" Niko sanoo. Mä otin leivän käteen ja haukkasin varovasti pienen palan. Pureskelin hitaasti ja nielaisin. Otin vielä toisen haukun. Ei, en pysty tähän. Nousin ylös ja lähdin juoksemaan kohti vessaa. Ennen kun mä ehdin päästä pöntön luo, Niko tarttui mua käsivarresta ja veti halaukseen. Mä yritin rimpuilla mutta Niko ei päästänyt irti. "Päästä mut!" mä huusin ja rimpulin yhä kovemmin. "Joel, Joel rauhotu. Kaikki on hyvin" Niko sanoi. Se piti edelleen käsiä mun ympärillä eikä selkeästi ollut päästämässä irti. Lopulta mä luovutin ja aloin taas itkemään Nikon olkapäätä vasten. Tuo silitti selkääni. "Shhhh" se kuiskaa ja yrittää lohduttaa mua. Lopulta mä saan vihdoin mun hengityksen tasaantumaan ja itkun loppumaan. "Kaikki ok?" Niko kysyy. Mä nyökkään. Niko vie mut takaisin keittiöön. "Ei tarvi syödä kaikkee mut yritä vähän ees. Mun mieliks" se sanoo. Mä katson sen vihreisiin silmiin. Huokaisen ja istun pöytään. Otan leivän käteen ja haukkasin taas palan. Lopulta sain sen kokonaan alas. "Hyvä Joel!" Niko sanoo ja halaa mua. Mä olen onnekas kun mulla on kavereita jotka pitää musta huolta. Mä en varmaan olisi täällä enää jos mulla ei olisi niin ihania ystäviä. Mä halaan Nikoa. "Kiitti" mä kuiskasin. "Sä oot mun paras kaveri. Tottakai mä autan sua" Niko sanoo. Mä liikutuin ja päästin Nikosta irti että saan kuivattua mun silmiä. Hymyilemme toisillemme. Niko sai oloni ainakin vähän paremmaksi.

---

Teen tähän nyt semmosen systeemin että:

- Jos nimien välissä on x ni se on shippausluku

- Jos nimien välissä on vaa & ni ne on vaa kavereita

- Koko bändiin liittyvät on aina "Blind Channel" ja luvun nimi.

Joo ei mulla muuta :)

Sanoja: 926