Blood brothers || Blind Channel one shots

Joel & Niko: Paras kaveri #2

Tää on tosiaan jatko-osa sille yhelle Joel & Niko shotille. :)

[Niko]

Mä olin edelleen Joelin luona. En uskaltanut jättää sitä yksin. Se oli vielä aika itkuinen. Nyt me istuttiin sohvalla ja katsottiin telkkaria. Jossain vaiheessa mä tunsin painoa mun kylkeä vasten. Joel oli nukahtanut. Mä kiersin käden sen ympärille. Mä vedin vielä viltin sen päälle. Täällä kämpässä on vähän viileä. Joel tuhisi hiljaa. Mä jatkoin telkkarin katsomista. Jossain vaiheessa mulle tuli vessahätä joten mä nostin Joelia varovasti ja nousin sohvalta. Laskin Joelin takaisin alas ja laitoin viltin paremmin sen päälle. Joel ei herännyt vaan jatkoi tyytyväisenä unia. Menin käymään vessassa. Kun mä tulin takaisin, Joel pyöri unissaan levottomasti ja mumisi jotain. Mä en aluksi saanut selvää siitä mutta sitten puhe muuttui selvemmäksi. "Mhh...eih...äläh..anna mun ollah! Lopetah! Mä en haluuh! Mhhhhh! Älä! Äläh!". Mä tajusin että Joel näkee luultavasti painajaista. Mä istuin sen viereen ja ravistin sitä olkapäästä. "Joel herää! Kaikki on hyvin. Sä näät unta" mä sanoin. Joel alkoi itkemään unissaan. "Joel herää! Mä oon tässä. Se on vaa unta" mä sanoin. Silloin se säpsähti hereille. Mä vedin sen heti halaukseen ja tunsin kuinka sen keho vapisi ja se nyyhkytti hiljaa. "Shh se oli vaa unta. Ei oo hätää Joel. Mä oon tässä shhhh" mä lohdutin. Joel vain vapisi hullun lailla ja itki hysteerisesti. Mun t-paita kastui läpimäräksi mutta ei mua haitannut. Mä silitin Joelin hiuksia kun se huutoitki mun sylissä. Se ei millään meinannut rauhoittua. Puoli tuntia myöhemmin Joel oli vihdoin edes vähän rauhallisempi. Nyt se päästi enää satunnaisia nyyhkäisyjä. Se puristi mun t-paitaa nyrkissään ja nojasi mun rintaa vasten. "Shh kaikki on hyvin" mä kuiskasin. "Ä-älä j-jätä m-mua Ni-ko. Mä ta-tarviin s-su-a" Joel sopersi murtuneella äänellä ja kyyneleet valuivat sen poskille. "Joel en tietenkää jätä. Mä oon tässä. Sul ei oo mitää hätää" mä sanoin. "Mitä siin sun unessa tapahtu? Ei oo tietenkää pakko kertoo mut se vois helpottaa" mä kysyin kun Joel oli tarpeeksi rauhallinen. Se niiskaisi mutta ei sanonut mitään. Mä kävin hakemassa Joelille nenäliinan ja lasin vettä. Se niisti nenän ja joi lasin melkein tyhjäksi. "N-no...mun exä...t-tuli mun luo...j-ja s-se r-ra-ra-raisk-raiskas mut" Joel kertoi lopulta. Se alkoi taas itkeä vähän. Mä halasin sitä. "Shhhh se oli vaa unta. Ei oo mitää hätää" mä sanoin. Mutta mun yllätykseksi Joel pudisti päätään. "S-se on tehny sen myös oikeesti. M-monta kertaa. S-siitä lähtien ku se teki sen e-ekan kerran ni oon nähny p-painajaisia s-siitä.." Joel kertoi. Nyt muakin alkoi itkettää. "Mä oon niin pahoillani!" mä parahdin ja halasin Joelia tiukasti. Mä tunsin kyyneleet silmissäni. "N-niko älä itke. En ha-haluu et itket m-mun takii" Joel sanoo. Pyyhin kyyneleitä. "Millon se tapahtu ekan kerran?" mä kysyin. Joel epäröi mutta avasi sitten suunsa. "Pari vuotta sitte.." se sanoo. "Siis senkö takii sä olit koko ajan nii ahistunu ja pelkäsit kaikkien kosketusta?" kysyin. Joel nyökkäsi. Mä muistan sen edelleen melko hyvin. Kaikki alkoi siitä että Joel tuli studiolle puoli tuntia myöhässä ja se vaikutti tosi väsyneeltä. Se vältteli kaikkien kosketusta ja oli tosi ahdistunut koko sen ajan. Me yritettiin kysyä mikä sillä on mutta ei se halunnut kertoa. Mutta nyt se sitten kertoi. "Mut kai sä oot hakenu apua?" mä kysyin ja silitin itkuisen Joelin olkapäätä. "Mm...oon käyny terapias jo vuoden.." Joel vastasi. "Ja mun exä on saanu jo tuomion ja se istuu linnas täl hetkel" se jatkoi. Hyvä. Joel alkoi onneksi olemaan jo rauhallinen. "Johtuuko toi sun paha olo sun exästä vai?" kysyn. "Osittain joo. Sen lisäks siihe liittyy ahistus ja stressi. Euroviisujen jälkee en oo ollu oma itteni. Mul on vitusti univelkaa ku en saa nukuttua ja ruokakaa ei meinaa maistua.." Joel kertoi. Sitten se painoi päänsä ja nyyhkäisi. "Mä oon ihan vitun väsyny Niko. Mä en jaksa enää" se kuiskasi murtuneella äänellä. Mun kävi Joelia sääliksi. Mä halusin auttaa sitä mutta en tiennyt miten. "Älä itke Joel. Mä autan sua. Mä lupaan. Mä en jätä sua yksin tän asian kaa" mä sanoin. Joel nosti katseensa muhun ja hymyili kiitollisena. Se halasi mua ja mä halasin sitä takaisin. Mä tiesin että Joel ei juuri tällä hetkellä pärjää yksin joten mä päätin jäädä sen luo joksikin aikaa. Varmasti muutkin jätkät ovat valmiita auttamaan Joelia. Joel tarvitsee nyt hyvien kavereiden tukea.

---

Täs tää jatko-osa mitä toivottii. :)

Sanoja: 730