Tomas
Mä tiedän, että mä olen käyttäytynyt koko viikon aivan vitun typerästi, mutta en ole jaksanut välittää. Mä olen ollut todella ärtynyt ja ainoat keskustelut mun perheen kanssa on ollut riitelyä, mutta en ole kyllä kauheasti heitä nähnyt muutenkaan. Koulussa mä olen ollut entistä ilkeämpi kaikille ketkä nyt mua milloinkin sattuu ärsyttämään, mä olen jopa onnistunut suututtamaan meidän bilsan open niin, että se heitti mut ulos luokasta. Kaikki kyllä vihaa sitä opettajaa, mutta mä varmaan eniten. Kaikista ilkein mä olen - tietysti - ollut Leolle ja sen kavereille. Olen vittuillut niille aina kun mä olen ne jossain päin koulua nähnyt ja mun kaverit ovat seuranneet esimerkkiä. Totta kai ne on vittuilleet takaisin, mutta oikeastaan vain Joa ja Alex, ei Leo. Leo on vain tuijottanut mua vähän säikähtäneesti eikä ole sanonut juuri mitään, vaan sen kaverit on huudelleet sen selän takaa.
En mä ole tällainen. Mä en tiedä, mikä mua vaivaa, en mä ole mikään nolo kakara joka saa huudot opettajilta ja joka kiusaa muita koulussa. Mua vaan vituttaa koko ajan jokin, ja mä en oikein tiedä, mikä.
Mutta mä pelkään. Pelkään ihan helvetisti, että syynä tähän on se vitun kiharatukkainen vaalea idiootti, joka sai mut ihan sekaisin viime viikonloppuna. Mä pelkään niin kovin, että mä olisin jollakin sairaalla tavalla kiinnostunut siitä, että mä en edes tiedä mitä mä sitten oikeasti tunnen. En mä edes osaa ajatella tykkääväni siitä, mutta miksi mä sitten ajattelen sitä niin paljon? En mä halua myöntää itselleni mitään noin sairasta. Että mä oikeasti tykkäisin Leo Aaltosesta. Hyi vittu.
Lauantai-iltapäivällä mä istun skeittiramppien penkillä ja poltan kukkaa mun porukan kanssa. Jonathan istuu sen laudan päällä mun edessä, ja Aarne mun vieressä. Daniel yrittää harjoitella uutta trickiä kauempana. Välillä se kompastelee ja kaatuu ja sitten Jonathan nauraa sille niin kovin että se melkein suuttuu. Mulla on pitkästä aikaa ihan hyvä fiilis, mutta kyllä mun oloni on silti aika kireä. Oon poltellut tällä viikolla enemmän kuin ennen, koska olen vain yrittänyt rentoutua jotenkin. Se on ollut ihan super hankalaa.
"Pitäiskö meiä kohta lähtee sinne Emilille?" Jonathan ehdottaa hetken hiljaisuuden jälkeen. Mä mutristan huuliani ja kadun sitä, että menin suostumaan tähän. Me ei olla pitkään aikaan jaksettu mennä Rantalan bileisiin, mutta jostain syystä mun kaverit haluaa tänään mennä. Ne joutui suostuttelemaan mua melkein tunnin ennen kuin suostuin, ja sekin oli osittain vain siksi, että Daniel tarjoutui ostamaan mulle kontin kaljaa.
"Tomas, älä jaksa näyttää noin vittuuntuneelta", Aarne toruu mua, kun huomaa mun ilmeen.
"No niimpä, mikä vittu sua oikee vaivaa taas? Oot aina ennen ollu edes vähä messissä, ku ollaa menossa johonki juhlimaan", Daniel sanoo, kun on tullut kuuloetäisyydelle. Se lösähtää maahan istumaan ja nojaa käsillään lämmintä asvalttia vasten. Taivas on täynnä valkoisia pilviä, mutta on tosi kuuma. Myöhemmäksi onkin ennustettu sadetta ja ukkosta.
"No en tiiä, ei mikää", mä mutisen ja haron hiuksiani. Mä asettelen mun vintage -takkia ja totean sitten, että olen ylipukeutunut tähän hiostavaan ilmaan. En mä kuitenkaan halua riisua mun takkia, koska se kuuluu mun asuun.
"Just joo", Jonathan tuhahtaa, mutta ei uskalla vittuilla mulle sen enempää. Kyllä mun kaverit tuntee mut sen verran hyvin että tajuaa pitää turpansa kiinni silloin, kun mä olen pahalla tuulella. Eikä ne myöskään viitsi kysellä liikaa. Mua kyllä toisaalta harmittaa, en mä halua pilata niiden fiilistä ja olla ilkeä.
"Okei sori, kyllä mä piristyn. Lähetää ostaa juomat nii voidaa alotella matkalla", mä tokaisen ja nousen ylös. Potkaisen Jonathania hellästi perseelle että se nousisi myös, ja väistän sitten sen lyöntiyritystä. Me kerätään meidän kamat ja laudat ja lähdetään K-markettia kohti.
Kun me ollaan juotu muutamat ja suunnataan ratikkapysäkille, mä todella olen jo paremmalla tuulella. Mua ahdistaa edelleen vähän, mikä johtuu siitä, että mä tiedän Leon tulevan noihin bileisiin, mutta kyllä mä pärjään. Mä olen kohdellut sitä koko viikon tosi kylmästi, ja toisaalta se on ihan hauskaa mutta toisaalta ei. Leo ei ole ollut yhtä äkkipikainen ja heittänyt takaisin pahempaa lokaa, niin kuin ennen. Kun mä näin sen maanantaina luokan edessä, se näytti melkein yllättyneeltä siitä mun kommentista ja ehkä vähän... surulliselta. Ehkä se oikeasti ajatteli, että me oltaisiin oltu jotain kavereita sen mökkeilyn jälkeen. Okei, ei ehkä ihan niin kuitenkaan. Mä olin kyllä ihan varma, että nimenomaan Leo on meistä se, joka pitää huolen siitä että mä tiedän, ettei me todellakaan olla mitenkään paremmissa väleissä sen jälkeen.
Mun ajatukset harhailee taas kerran siihen hetkeen kun mä melkein törmäsin siihen ja näin sen ilman paitaa, kun se oli juuri ollut uimassa ja saunomassa. Sen iho kiilsi vedestä ja hiestä ja sen posket punotti. Mä suljen silmäni hetkeksi ja haluaisin vain lyödä itseäni nyrkillä naamaan. Vittu sentään, mä en halua ajatella sitä. Mua ällöttää, että mä oikeasti mietin Leo Aaltosen märkää vartaloa tuolla tavalla.
Onneksi Jonathan herättää mut mun ajatuksista kun se läimäisee kätensä mun olkapäälle vähän turhankin kovaa.
"Mite ois Tomppa, jos me tänää etittäis sulle joku uus pano?"
Mä käännyn katsomaan kaveriani erittäin kyllästynyt ilme kasvoillani. Se, ja kaikki muutkin tietää, miten mä vihaan kun se käyttää tuota 'lempinimeä.'
"Mitäs jos keskittyisit niihin sun omiin panoihis äläkä muitten?" mä heitän takaisin ja painotan pano -sanan monikkomuotoa. Aarne ja Daniel hihittää meitä vastakkain olevilla penkeillä.
"Turpa kiinni", Jonathan mutisee mutta nauraa vähän. Me kaikki tiedetään, miten Jonathan vaihtelee sen muijia koko ajan, ja oikeastaan pyörittää niitä myös samaan aikaan. Sillä on jotain vakkaripanoja, jotka varmaan luulee, että niillä ja Jonathanilla olisi oikeasti jotain juttua, mutta Jonathan ei kyllä välitä niistä oikeasti. Onhan tuo mun mielestä vähän kurjaa, mutta tehkööt hän mitä haluaa.
Mun huomio herpaantuu siitä keskustelusta kun Daniel ja Aarne alkavat härnäämään Jonathania sen muijakuvioista, ja mä katselen maisemia ja heilutan mun oikeaa jalkaa. Mua hermostuttaa vähän, koska en haluaisi nähdä Leoa, mutta mä olen varma että se on väistämätöntä. Onneksi mä olen vähän pilvessä, niin en stressaa ihan niin paljon kun stressaisin muuten.
Meillä menee aika kauan että me päästään Emilin jättikokoisen talon luokse, koska me pysähdyttiin muutaman kerran röökitauolle ja kuselle. Me naurettiin välillä myös niin kovin, että oli pakko pysähtyä ja rauhoittua. Mä hihitän vähän edelleen Aarnen kanssa kun me kävellään talon kuistin portaat, mutta kun Jonathan avaa oven mun nauraminen loppuu heti. Vedän kasvoilleni sen ilmeettömän, vähän tuiman lookin mikä saa Leon hermostumaan, ja haron mun hiuksia.
Kun me astellaan sisään avaraan olohuoneeseen kaikki kääntyy katsomaan, ja Emil ilmestyy heti jostain tervehtimään meitä. Paikalla on jo tosi paljon porukkaa, ja talossa tuoksuu kaljalta ja eri hajuvesien ällöttävältä sekoitukselta. Kaiuttimista soi joku Draken biisi. Mä annan Emilille sellaisen perus äijähalin ja virnuilen, mutta etsin katseellani koko ajan Leoa, mutten nää sitä missään. Tervehdin myös muita ketä tuli moikkaamaan, niitä oli oikeasti paljon. Mä olin ihan unohtanut meidän suosion, kun ei olla pitkään aikaan oltu missään paitsi siellä Joalla, missä oli enemmän noita Leon kavereita. Täällä on oikeasti tyyliin kaikki meidän koulun abit, joten tuttuja kyllä löytyy.
Yhtäkkiä mä näen Leon jättikokoisen olohuoneen sohvalla, ja mun sydän jättää varmaan lyönnin välistä kun huomaan miten se tuijottaa mua. Sen ilme on äkäinen, ja halveksuva. Mä katson sitä hetken samalla tavalla mutta sitten joku hyppää melkein mun syliin ja kiljuu iloisesti.
"Moi Tomas!"
Mä hämmennyn ja käännän katseeni edessä seisovaan lyhyeen blondiin, ja mun piti hetki miettiä sen nimeä ennen kuin tunnistan sen Leona Salomaaksi. Se on ollut meidän kanssa useaan otteeseen kännissä ja mä olen kyllä huomannut, että se kuolaa mua. Mua ei taas vähääkään voisi kiinnostaa se, mutta on se ihan mukava ja hauska tyttö.
"Moro", mä tervehdin sitä virnuillen ja katson sitä hetken ja mietin, että onhan se aika söpö. Mä olen myös tosi pilvessä, joten kai mä käyn aika hitaalla.
"En oo nähny sua pitkään aikaan", se hihkaisee ja halaa mua uudestaan. Mä halaan sitä takaisin naurahtaen ja mun katse osuu taas Leoon, joka tuijottaa mua edelleen. Ehkä mä kuvittelen vaan, mutta sen ilme näyttää vielä äkäisemmältä kuin äsken.
Sitten se nousee ja sanoo jotakin seinään nojaavalle blondille tytölle, ja tarttuu sen kädestä. Ne painuu terassille ja Leo jää pitämään sille ovea auki. Mä seuraan niitä katseellani, en todellakaan tiedä miksi, ja kun se tyttö on mennyt Leon edestä ulos Leo vilkaisee mua. Sen katse on lyhyt mutta se tuntui niin merkitsevältä, että mä jään tuijottamaan sen perään aivan vitun typerästi. Mitä hittoa?
Mä olen varmaan ihan liian pilvessä.
Illan edetessä ulkona on alkanut rankkasade ja välillä ukkostaakin, mutta se ei menoa haittaa, oikeastaan vain parantaa bileiden tunnelmaa. Mä seurasin hetken, kun bileiden äänekkäimmät idiootit - esimerkiksi bileiden järjestäjä Emil ja Daniel - pelasivat totuutta ja tehtävää ja siinä jotkut kävivät juoksemassa isolla takapihalla sateessa. Mä en ikinä osallistu mihinkään typeriin juomapeleihin, ne on mun mielestä noloja. Mä seuraan mieluummin sivusta ja pilkkaan mun kavereita, jotka niihin tykkää osallistua. Mä hengaan aika paljon Leonan kanssa ja juon myös paljon. Kyllä mun fiilis on ihan hyvä ja rento, vaikka välillä mä näen kun Leo tuijottaa mua huoneen toiselta puolelta ja välillä mä olen se ketä tuijottaa, kun se juttelee koko ajan sille samalle blondille joka nauraa ihan älyttömän kovaa ja ärsyttävästi. Se istui yhdessä kohtaa Leon sylissäkin. En mä ole kyllä mustasukkainen, miksi vitussa mä olisin? Miksi mä edes mietin sitä että mä olisin? Huoh. Mun kaverit ja Leon kaverit meinasivat myös parissa kohtaa ottaa yhteen, mutta onneksi Emil hoiti ne tilanteet tosi hyvin eikä mun tarvinnut edes mennä väliin, koska se ehti ensin. Tai en mä tiedä olisinko mä edes mennyt, ei mua huvita tapella.
Mä painun jossain yhden aikaan ulko-ovesta kuistille yksin, koska mä haluan hetken hengähtää ihan rauhassa ja polttaa tupakkaa. Ulkona sataa edelleen ihan täysillä ja tuulee, mutta onneksi kuistilla on katos. Se on ihan tyhjillään, porukka käy siellä terassilla ilmeisesti tupakalla koska se on katettu ja lasitettukin. Mä nojaan seinään ja haluan kuunnella sadetta, se on niin rentouttavaa. Mulla on ollut Leonan kanssa ihan kivaa mutta kyllä ne sen selkeät iskuyritykset käy vähän raskaaksi. Suljen silmäni hetkeksi ja puhallan savua keuhkoistani.
Yhtäkkiä ovi avautuu ja mä vähän säikähdän, koska en olettanut kenenkään tulevan tänne, ei kukaan edes ollut eteisen lähettyvillä silloin kun mä tulin ulos. Käännyn katsomaan tulijaa ja mun sydän jättää taas lyönnin välistä, kun mä näen sen olevan Leo. Totta kai se on Leo. Miksen mä pääse siitä eroon?
Leo painaa oven kiinni ja katsoo mua, kun sytyttää sen tupakan. Mä kohotan vähän kulmiani ja mietin, oliko sillä jotain asiaakin.
"Moi?" mä sanon tylysti kysyvällä äänellä, ja katson sen asua. Sillä on oikein kauluspaita päällä ja tummanharmaat chinot, ja Guccin vyö. Mun liian iso takki ja leveät, beiget housut vähän eroaa sen juhlavasta asusta.
Leo nojaa kuistin pylvääseen ja katsoo mua ylimielisesti. "Mihis sä sun muijas oot jättänyt?"
Mä en voi ensin uskoa kuulleeni oikein, mutta kun huomaan Leon ilmeestä ja siitä, ettei se yhtäkkiä viitsikään katsoa mua, tajuan että se oikeasti sanoi niin. Ehkä se sanoi sen vahingossa. Mä en voi sille mitään, enkä edes ensin huomaa, että mun huulille kohoaa virnistys. Leo liikahtelee kiusaantuneena mutta kyllä se sitten lopulta katsoo mua uudestaan, varmaan ihan siksi että sitä nolottaa ja se yrittää peittää sen. Ainakin niin mä sen kehonkieltä tulkitsen.
"Mitä, ooks sä mustasukkainen vai?" mä vastaan ja sytytän uuden tupakan. Leo siristää vähän silmiään ja tuhahtaa.
"Kunhan vittuilin. Mikä vittu sulla on ollu koko viikko? Oot ollu ihan sairaan ärsyttävä ja näköjään jatkat sitä edelleen", Leo sanoo ja yllättää mut vähän taas.
"Oonks mä sitten muka joskus ollut jotenkin ei-ärsyttävä?" mä sanon ja tiedostan kyllä, että olen parhaillaan todellakin ärsyttävä. Mutta myös kännissä, joten pistän mun käytöksen sen piikkiin.
Mun vastaus saa Leon selkeästi kiihtymään enemmän, ja se astuu askeleen lähemmäs mua. Huomaan kyllä, että se on vihainen. Oikeasti vihainen, ei vaan vähän ärsyyntynyt. Mä en ole puhunut sille koko iltana, ja jo parin lauseen jälkeen se näyttää siltä, että haluaa lyödä mua.
"No et, mutta kyllä mä luulin että sä osaat olla jopa ihan siedettävä sen mökkireissun jälkeen. Näköjää olin erittäin pahasti väärässä", Leo vastaa ja se oikein sihisee. Mä en voi sille mitään, että mä olen vähän hämmentynyt.
"Siis sä oletit vai että me oltais sen jälkeen ihan parhaita kavereita? C'moon Leo, et kai sä niin typerä oo."
Mä tiedän, että mä olen ilkeä, taas, ja mä tiedän, että Leo on jo valmiiksi niin hermona ettei mun kannattaisi vittuilla sille. Mua ei kuitenkaan kiinnosta, mua suututtaa niin paljon mun omat viimeaikaiset fiilikset ja mä teen vittu mitä vaan, että saisin ne pois mun päästä.
"No en olettanu mitään. En vaa aatellu et sä oisit entistä enemmän perseestä sen jälkeen", Leo sanoo ja mä mietin, kuvittelenko mä vaan vai kuulostiko se ihan vähän loukkaantuneelta.
Mutta ihan sama, mä en vittu jaksa sitä nyt. En mä halua edes nähdä sitä ja mä en jaksa kuunnella mun ajatuksia koska ne sanoo, että Leo näyttää hyvältä ja mä en tajua, miksi. Mä suoristaudun ja astun lähemmäs Leoa niin, että olen sitä taas uhkaavasti vähän pidempi. Tuijotan sen harmaita silmiä ja mä näen, miten niissä oikein leimuaa viha.
"Kuule mua ei vittuakaan kiinnosta se mitä sä aattelet. Mut voit sä kuitenki myöntää, että sä tykkäsit musta siellä mökillä."
Mä en oikein edes tiedä, mitä mä puhun, mutta mä mietin sitä samaa hetkeä taas ja taidan viitata vahingossa vähän siihen mun sanoissa. Mun sanat saa Leon silmät laajenemaan vähän. Se katsoo mua kuitenkin herkeämättä ja nyrpistää vähän sen nenää. Mä tajuan vasta sitten, miten lähellä se taas on. Mä haistan sen Tommy Hilfigerin hajuveden ja kuulen, miten nopeasti se hengittää.
"Älä jaksa. Mä vihaan sua", se oikein sylkäisee sanat sen suusta ja mä olen vastaamassa jotain tosi järkevää, mutta sitten mä en saakaan enää sanaa suustani. Se nimittäin liikahtaa ihan huomaamattomasti lähemmäs, ja sitten se katsoo mun huulia. Taas. Ja se ei ehkä edes tajua itse, mutta mä näen, miten se nuolaisee sen omia huulia kun se katsoo. Ihan vähän, mutta sen jälkeen mulla ei yhtäkkiä ole epäilystäkään siitä, mitä se haluaa tehdä juuri nyt. Ja mä haluan tehdä sen saman asian, ihan vitun pahasti ja mä olen ihan liian kännissä, että pystyisin estämään mun ajatuksia. Mä haluan vittu suudella sitä.
Leo katsoo vuorotellen mun silmiä ja huulia, ja mun on vaikea uskoa sitä todeksi. Ihan kuin se oikein odottaisi, että mä tajuan. Ja sitten mä teen sitä ihan samaa. Siitä huomaa, että se on kännissä, ja mä haistan sen hengityksestä, että se on juonut. Se näyttää siltä, ettei se edes tajua, mitä se tekee, mutta en mäkään tajua. Tajuan vain sen, miten paljon mä haluan tuntea sen huulet mun omilla. En mitään muuta.
Sataa edelleen ihan kaatamalla ja on hämärää, mutta mä näen Leon silmien pilkkeen selkeästi. Mun korvissa humisee ja en enää edes kuule sateen kovaa ropinaa. Mun sydän lyö tuhatta ja sataa, ja sekunnit tuntuu hidastuvan. Mitään ei tapahdu, me vaan seistään siinä.
Kunnes mä en enää pysty vain seisoa.
Ennen kuin mä ehdin tajuta mitä teen, mä tartun sitä kovaa kaulasta ja painan mun huulet sen huulille. Mun sydän tulee kohta läpi mun rintakehästä ja mun vatsassa räjähtää varmaan sata rakettia, kun mä tunnen sen pehmeät, lämpimät huulet mun omilla. Leo ei epäröi hetkeäkään, kun se suutelee mua takaisin ja se vie kätensä mun hiuksiin ja tukistaa mua kovaa. Mä työnnän sen sitä pylvästä vasten ja kuristan sitä just sopivan rajusti, enkä mä pysty hillitsemään itseäni yhtään. Mä puran mun kaiken vihan ja aggression, mitä mä tunnen Leoa kohtaan, tähän suudelmaan ja se tekee niin myös. Mä tunnen sen vihan, mä tunnen sen kiihtyneen olemuksen ja nopean sykkeen, ja se suutelee mua juuri niin kovaa kun mä olettaisinkin sen tekevän. Musta tuntuu, ettei ketään muuta ole lähimaillakaan, enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin tähän. Mä haluan Leo Aaltosta, haluan sitä ihan vitusti liikaa että se on oikeasti sairasta.
En tiedä yhtään, kuinka kauan se hetki kesti, mutta ei riittävän kauan. Mä napsahdan yhtäkkiä takaisin todellisuuteen ja kun mä päästän irti sen kaulasta, Leo säpsähtää samaan aikaan ja työntää mua rintakehästä kauemmas. Mun aivoissa ei liiku yhtäkään ajatusta enkä tiedä, mitä tehdä, kun mä tuijotan sitä järkyttyneenä ja se tuijottaa takaisin. Sitten se menee horjuen ovelle ja painuu sisälle niin nopeasti kuin pystyy.
Mä jään seisomaan siihen kuuntelemaan sadetta ja mietin, mitä helvettiä juuri äsken tapahtui.
....
// heittäkää pliis kommenttia jos tykkäätte tästä tarinasta! haluisin kuulla :*