heartbeat, katkennut yhteys

Kaikuja Menneisyydestä

Esinöytös:

Silmäni avautuivat pimeässä. Haparoin käsilläni valoa päälle ja nousin istumaan sängyn reunalle.

En muistanut mitä painajaisessa oli tapahtunut. Muistin vain hämärästi että se oli liittynyt Katyyn. Kuten painajaiseni aina.

Nousin ylös ja venyttelin. Katsahdin kelloon ja se näytti että oli vasta hyvin aikainen aamu. Koska en kuitenkaan olisi enää saanut unta päätin vaihtaa vaatteet ja valmistautua alkavaan päivään. Pukiessani paitaani sävähdin, kun kyljessäni olevaa mustelmaa alkoi jomottaa. Sai luvan olla viimeinen kerta kun menen vetämään lehmiä ojasta. Manasin mielessäni vaikka kyllä minä vallan mainiosti tiedän ettei se tulisi olemaan viimeinen kerta.

Keitin itselleni pannullisen teetä ja selailin edellisen päivän postia.

Laskuja, sun muuta. Ei mitään mainittavaa. mutta sitten silmiini osui kirje, jonka päällä oli nimi. En ollut kuullut sitä moneen vuoteen. Siis en ollut halunnut kuulla. Enkä halunnut nytkään.

Sen enempää ajattelematta viskasin kirjeen takkaan ja katselin kuinka liekit alkoivat nuolla sen paperista pintaa ahneesti. Pian kirjeestä ei olisi jäljellä mitään. Ja hyvä niin. Ajattelin ja hörppäsin teetä. Sillä hetkellä Halusin vain unohtaa kirjeen kirjoittajan.

---------------

Keskiviikko, Ashfordlyn poliisiasema:

Aikainen herätys vaati veronsa seuraavana päivänä, kun istuin työpöytäni ääressä haukotellen makeasti.

-sitähän ollaan virkeitä heti aamusta.

-Huomenta vain sinullekin,
Huokaisin käkkärähiuksiselle konstaapelille joka istui työpisteelleen omaani vastapäätä.

-Menikö myöhään eilen? Phill uteli leikkisä pilke silmissään.

-Meni, mutta ei siksi mitä luulet. Sanoin nasevasti ja sipaisin otsaltani vaalean hiussuortuvan.

Phill hymyili leveästi ja jatkoi töitään.

Nousin ylös hakeakseni päivän työt ja kolautin kömpelyyttäni kipeän kylkeni pöydänkulmaan. Purin kieltäni etten olisi kironnut ääneen.

-Hei! Phill kosketti olkapäätäni. Kaikki okei?

-juu murahdin.

-ehkä sinun kannattaisi mennä näyttämään Carolille tuota mustelmaa.

Carol oli kylämme tervessisar.

-ei tarvitse, pärjään kyllä. Nostin paperipinkan ja laskin sen pöydälle niin että se narahti. En todellakaan haluaisi mennä vastaanotolle vain yhden pahaisen mustelman takia. Minulla olisi parempaa tekemistä.

Samaan aikaan Ylikonstaapeli Miller tuli työhuoneestaan ja tervehti meitä:

Olettekin jo työn touhussa. Alf Ventress sai juuri tiedon että lord Ashfordlyn hevonen on karannut. Lähtisitkö sinä Latimer? Miller katsoi minua merkitsevästi, sillä hän oli hyvin tietoinen hevostaidoistani.

-totta kai! Pomppasin ylös ja olin valmis haasteeseen.

Phill loi minuun huolestuneen katseen:

Ehkä minun kannattaisi tulla mukaan...

-kiitos, pärjään kyllä itsekin. Keskeytin hänet ja nappasin takkini naulakosta. Osoittaisin Philille että pystyn tekemään asioita yksinkin.
Ei minua aina tarvitse paapoa vaikka olenkin nainen!
-----------

Kaarsin moottoripyörälläni Lord Ashfordlyn tallin viereen. nostin kiristävän kypärän päästäni. Joihinkin asioihin ei vain ikinä totu. Tämä kypärä vie minulta hengen!