Aseveljet

9.

-✧-

Baarikadulla kulki tasainen juova ihmisiä ja suoraa edessämme olevan klubin ovella oli tunku. Pari nuoren näköistä teiniä yritti hyppiä portsarin naamalle, ainakin eleiden perusteella. Yksi niistä näytti tarraavaan tummaan työasuun hanakasti kiinni. Äänteet olivat muussautuneet juomista yhteen, eikä puheesta saanut selvää. Seisoskelimme etäämpänä, Owenilta lainaamaamme autoon nojaten, johon se oli vaihtanut väärät kilvet.
"Oliko se vittu nyt varmasti siellä sisällä?" Colton turhautui. Olin meinannut jättää sen ulos koko hommasta, sillä mies oli juuri ja juuri riittävän selvänä, että sen tekemisiin oli luottamista. Ideana oli, että sen pitäisi vielä toimia kuskina, mikä voisi olla täysi fiasko.
"On on, ole nyt hiljaa", käskin. Katseeni porautui neon-kylttiin oviaukon yllä. Flaco pisti tupakaksi, ja mulkaisin sitä paheksuvasti.
"Haluatko?" se otti sätkän huultensa välistä ja tarjosi sitä eteeni.
"Se voi olla tuolla vaikka kuinka kauan, eikä todennäköisesti auta pyytää nätisti tulemaan mukaan jos se ei vieläkään ole saanut niitä rahoja kasaan", Flaco huomautti. Miehen päteminen sai toivomaan, että se todellakin tunkisi suun täyteen sätkiä ja olisi ennemmin hiljaa.
"Selvä, hae se sieltä sitten", kehotin ja osoitin tietä.
"Mitä?"
"Sanoin että hae se ulos sieltä sitten", toistin. Se puri huulensa yhteen.
"Tommy, ei se tule sieltä omin ehdoin kun on jengiä ympärillä. Ei se yksin voi mennä", Colton protestoi. Käännyin katsomaan sitä, yrittäen kovasti olla mojauttamatta siilitukkaista miestä. Kaduin sitä, että olin luvannut hoitaa työni, enkä antanut Flacon sooloilla asian kanssa parhaaksi näkemällään tavalla. Flaco ei myöskään tuntenut paikallisia portsareita, jotka sai muutamalla mukavalla sanalla päästämään vippinä sisään ilmaiseksi muiden ohi. Moni portsari teki tätä mitättömästäkin palkkiosta, ja kun portsarit kiersivät paikasta toiseen, levisi eräänlainen lievä korruptio yökerhojen sisällä helposti paikasta toiseen. Eikä se ollut todellakaan mikään sisäpiirin tiedossa oleva juttu, muttei riittävän suurikaan, että siitä oltaisiin etusivun otsikkoa haluttu repiä. Kukaan tuskin halusi nimeänsä painettuna nettiin ja paperille ilmiantajan roolissa.
"No kyllä se tulee kun käytät oikeita sanoja."
"Ja mitä sitten?" Colton kysyi. Mies vältti katsomasta silmiini, ja osoitti ne sen sijaan valoihin, jotka antoivat tämän iholle lilahtavan sävyn.
"Otetaan kyytiin ja heivataan kaupungin rajalle?" Flaco virkkoi. Klubirivistön valot sekoittuivat yhtenäiseksi valomereksi, joka vei takaisin koulun discoihin, jossa haisi sokeri, purukumi ja hiuslakka. Haju pisteli edelleen nenässä.
"Teetkö sä sen vai menenkö itse?" kysyin. Yritti sitten Flaco arvioida kuinka me se tuomittaisiin jos se kieltäytyisi, tai jos se suostuisi ja epäonnistuisi, se vilkuili useampaan kertaan muhun, ennen kuin nyökkäsi myöntymisen merkiksi.
"Loistavaa", läiskäisin sitä kannustavasti kämmenellä olalle. Flaco heitti ohuen pusakkansa autoon, jonka alle se oli varannut vaatetta, joka otti huomioon paikan pukukoodin. Colton tuntui innostuvan heti lisää, kun Flaco oli hävinnyt portsareiden avustuksella väkijoukkoon.
"Vois tuoda meille yhdet shotit."
"Sä ajat tän roskan takaisin Owenille, saat unohtaa juomisen", korjasin, pamauttaen kämmenen auton konepeltiin. Siirryin kuskin paikalle odottamaan merkkiä.
"Tuu seisoskelemasta sieltä", ehdotin, vaikka se kuulosti enemmän käskyltä. Vaihdoin kanavaa toisensa perään, etsien jotain miellyttävämpää taustamelua kuin loputtomalta tuntuva sanaton basso, joka jyskytti rakennuksista.

-✧-

"Sieltä ne tulee!" Colton huudahti. Olin tyytyväinen, että kaksikko vaikutti autolle suunnatessaan suurinpiirtein normaaleilta klubilta poistuvilta ystäviltä, eikä siltä että toinen raahattiin väkipakolla mukaan. Etsimämme nuori mies onnistui lievästä päihtymistilastaan huolimatta vaikuttamaan riittävän selväjärkiseltä keskusteluun. Flaco istutti vaaleahiuksisen miehen takapenkille keskimmäiseksi, suoraa itsensä ja Coltonin väliin, eliminoidakseen edes sen, että tyyppi yrittäisi autosta pakoon liikkeessä. Lähdimme ajamaan mahdollisimman tavanomaiseen tapaan kohti päämäärää.