ᴛʜᴇ ᴇᴄʟɪᴘꜱᴇ ᴏꜰ ᴛʜᴇ ᴄɪᴛʏ

13.

Söimme ruoat ja tarkistimme keittiön siltä varalta, että löytäisimme lisää kelpaavaa ruokaa. Lähdimme taas liikkeelle. Ajoimme tunteja tuntien perään. Takapuoli puutui, alkoi olla todella tylsää ja epämukavaa. Vilkuilin Xuxiaan paljon. Huomasin, että hänkin katsoi minuun monesti.

Ajoimme vihdoin teillä, joista näki järvelle, jonka rannalla mökki oli. Toru ohjeisti Lipeitä ja hetken päästä käännyimme hiekkatielle. Oli sumuista ja oli vaikea nähdä kauemmas. Metsän puiden välistä pilkotti järven pinta, joka kiilteli kauniisti laskevan auringon valossa. Tien reunoille ilmestyi kylttejä, jotka kielsivät ihmisiä tulemasta ja sanoivat alueen olevan vaarallinen. Tunsin kylmiä väreitä selkäpiissäni ja Xuxia nappasi käteni omaansa, hymyili minulle lohduttavasti.

Ajoimme mutkikkaan tien päähän ja vastaas tuli moderni talo, jossa oli suuret ikkunat. Valot eivät olleet päällä. Joka tapauksessa suuri lasiovi aukesi ja ulos astui nainen, jolla oli valkoinen kemistitakki. Hänen mustat hiuksensa olivat nutturalla ja pyöreät silmälasit nenällä.

Astuimme autosta ulos ja kävelimme hänen luokseen. Nainen näytti hämmentyneeltä, muttei kuitenkaan kovin yllättyneeltä.

"Hei, Tutkija Zhong. Me kuulimme radiopuhelimestamme raporttinne. Emme tiedä, jos joku armeija tai mikälie tulee, mutta se on epätodennäköistä että tulisi. Me tulemme Heyuanin pelastustukikohdasta. Sinne hyökättiin ja emme tiedä selviytyjistä mitään, lähdimme heti kun kuulimme zombilaumasta", selitti Xuxia ja Tutkija Zhong nyökkäsi.

"Kutsukaa minua vain Kiraksi. Tulkaa sisään. Näytän teille jotain", hän sanoi ja vei meidät talon sisään. Talo oli moderni ja siisti, mutta sisäilma oli kuuma. Minun täytyi ottaa takki pois selvitäkseni hikeämättä. Kira johdatti meidät kellariin, jossa haisi kuolemalta.

Näin häkin, jonka sisällä oli zombi.

"Selvitin hullun tiedemiehen liuoksen ohjeen ja aineet. Sitten aloin miettiä vastskohtia, miten peruuttaa viruksen aiheuttama tuho. Näytän teille odottakaa-" Kira käveli työtasolleen ja nappasi ruiskepiikin, jonka sisällä oli jotain siolettia ainetta. Hän käveli häkin lähelle ja zombi alkoi riuhtoa ja raivota häkin sisällä.

Zombi kurotti kättään kohti Kiraa ja silloin nainen nappasi sen käden, pisti sitä suoneen. Zombi alkoi kirkua ja raivota, se meinasi kaataa häkin. Sitten sen voimat alkoivat hiipua ja hetken päästä se kaatui häkin pohjalle uupuneena. Se räpytteli silmiään hitaasti ja niiden verestävä väri vaalentui. Zombi näytti hämmentyneeltä. sen verisuonet eivät enään pullottaneet eikä sillä ollut hullu olo.

Zombi toipui ihmiseksi.

Hän katseli kummissaan käsiänsä. Pitkät ja terävät, mustat kynnet vetäytyivät sisään ja musta väri lähti. Iho ei kuplinut raivosta. Ihminen katsahti ylös ja asetti kätensä häkkiä vasten. Hänen kätensä tippui.

"Minua väsyttää", ihminen, kolmekymppinen mies, kuiskasi ja suki hiuksiaan pois silmiltään. Zhong avasi häkin ja auttoi miehen ylös.

Meidän kaikkien silmät olivat suurina ja suut olivat auki.

"Niin kuin näitte, vastalääke toimii. Tein näin jo pari kertaa, mutta ne ihmiset lähtivät jo. En tiedä miksi, tosin", Tutkija selitti ja veimme miehen keittiöön. Kira toi miehelle paljon ruokaa. Mies hotki kaiken ja joi paljon vettä. Hän näytti kamalalta. Sitten hän nousi ylös ja hoiperteli sohvan luokse, kaatui siihen ja nukahti heti.

"Hakekaa tavaranne ja pakkautukaa ylimmän kerroksen huoneisiin. Menen tekemään töitä", Zhong tokaisi ja katosi kellariin.

"Vau", kuiskasin ja menin ulos. Nappasin oman reppuni ja tepastelin takaisin taloon. Portaatkin olivat jotain paksua lasia. Menin ylimmän kerroksen kaikki huoneet läpi ja valitsin isoimman. Siinä asiassa olin mielelläni itsekäs. Yhtäkkiä sisään tunkeutuivat Xuxia ja Lipei, he kinastelivat jostain.

"Ei, minä olen tuntenut hänet kau-"
"Sinulla on Tori huonekave-"
"Luulin että oot epäitse-"
"Miksi haluat jakaa huoneen Jian kans-"
"Haluan isomman huon-"

"Mistä te puhutte?" Kysyin hämmentyneenä ja he katsoivat yllättyneinä minuun. "Kumman kanssa olet huonetoveri?" He kysyivät vaativasti samaan aikaan ja aloin panikoida.

"Munko se on tässä tarkoitus valita? En mä tiedä!" Huudahdin ja he tuijottivat minua kyllästyneinä. "Ei ole niin paha, valitse vain! Me ei oteta tunteisiin!"

"Öhh... Xuxia?" Kysyin punaisena ja peitin naamani käsilläni. Kuulin Lipein huokaisevan pettyneenä ja Xuxian kiljaisevan onnellisena.

"No, ainakin saan nukkua Torin kanssa samalla sängyllä", Lipei mutisi ja lähti huoneesta.
"No, Jia, miksi valitsit minut?" Kysyi Xuxia virnistäen ja kohautin olkiani, mutta poskeli olivat vieläkin punaiset.
"Taidat tykätä seurastani", malli kiusoitteli ja nauroi heleästi.

"Okei, tykkään sun seurasta. Entä sitten? Onko se huono asia?" Kysyin napakasti ja Xuxia ravisti päätään hymyillen. Sitten hän juoksi minua kohti ja heittäytyi päälleni halaten minua niin, että kaaduimme sängylle.

"Sun jalka taitaa olla paremmassa kunnossa?"
"Joo, paljon paremmassa. Onneksi löydettiin kaikki oikeat lääkkeet ja sen semmoiset jotka auttaa tämmösiin tapaturmiin", Xuxia sanoi ja nyökytin päätäni. Hän piilotti taas kerran naamansa kaulaani ja hengitti syvään. Minua kutitti.

"Miksi aina haistelet kaulaani?" Kysyin ja yritin olla änkyttämättä, onnistuen.
"Tuoksut hyvältä ja silloin on turvallinen olo", Xuxia vastasi rehellisesti ja tunsin hänen hymynsä kaulaani vasten. Sitten tunsin kaulallani jotain märkää.

Xuxia oli nuolaissut kaulaani.

"Xuxia! Mitä sä teet!" Huudahdin ja työnsin hänet pois. Xuxia vain virnisti minulle ja kohotteli kulmiaan flirttailevasti. Poskeni kuumenivat ja nousin seisomaan sängylle. Hyppäsin maahan ja pakenin kylpyhuoneeseen. Otin nopean, lämpimän suihkun ja kuivasin itseni. Sitten muistin, että unohdin vaatteeni huoneeseen. Murahdin ärtyneenä, kietouduin pyyhkeeseen ja avasin kylpyhuoneen oven. Xuxia istui sängyllä jalat ristissä ja luki kirjaa, jonka löysi ties mistä.

Kipitin nopeasti nurkkaan, jossa laukkuni oli ja vedin sen mukanani kohti kylpyhuonetta, yrittäen samalla pitää pyyhkeen varatoni peitteenä. Xuxia astui eteeni virnistäen, en huomannut edes hänen nousevan ylös sängyltä, ja pysäytti minut laittaen kätensä olkapäälleni.

"Odotappa hetki, pikkuinen", hän kuiskasi matalasti ja sydämeni pamppaili, kun hän laski reppuni alas ja lähestyi minua kohti. Sitten kädet kietoutuivat ympärilleni tiukasti ja pääni työnnettiin rintakehää vasten. Hän asetti leukansa pääni päälle ja kuulin hiljaista, rauhallista ja tyytynyttä huminaa. Punastuin, mutta halasin häntä takaisin. Jos Xuxia nyt astuisisi kauemmas, pyyhkeeni tippuisi lattialle. Hengitin hänen tuoksuaan ja huokaisin ihastuksesta ja tyytyväisyydestä.

Seisoimme halaamassa pari minuuttia, ilman mitään tiettyä syytä.

Tunsin, että Xuxia oli vetäytymässä kauemmas, joten nappasin pyyhkeeni ja estin sitä tippumasta. Xuxia huomasi ja nauroi, mulkoilin häntä ja nostin repun, katosin kylpyhuoneeseen. Laitoin vaatteet päälle ja laitoin vanhat pesukoriin. Ulos kylpyhuoneesta tullessani näin Xuxian sängyssä peitoin alla nukkumassa. Vein reppuni nurkkaan ja luikahdin hitaasti peiton alle Xuxian viereen. Hän oli nukahtanut selälleen, joka antoi minulle täydellisen tilaisuuden. Kapusin hänen päälleen ja kiedoin käteni hänen ympärilleen, piilotin naamani Xuxian olkapäähän. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja veti minut lähemmäs.

"Hyvää yötä, Jia", Xuxia mutisi ja humisin hänelle vastaukseksi. Olin hyvin väsynyt, joten silmäni lurpsahtelivat jo nyt kiinni ja hetken päästä oloni muuttui kevyeksi ja tokkuraiseksi, sitten nukahdin Xuxian syliin.