voin aina koittaa kaikkea, juosta ja hengittää mut mikään ei vie pois tätä oloa. pelkään sanoa mitään kun aina saan lopulta selkään. mä en ole mitään, ne sanat kaikuu korvissa kovempaa kuin koskaan ennen, ne nauroi ja huuteli muka vaan ohimennen. oonko säälittävä jos en pääse yli vieläkään kun edelleen joskus tuntuu kun oisin 12 taas. en muista niistä ajoista juuri mitään, mutta ne sanat säilyy mielessäni vielä pitkään. hävettää olla kaikkea sitä mitä sanoitte, turhasta rumaan ja tyhmään, ihan kuin mä ansaitsisinkin jäädä yksinään. tuntuu ettei musta ole mitään hyötyä missään, ei mitään annettavaa kellekään, ei päämäärää mihinkään. en oo muuta kun ikävää, siksi en ansaitse ketään ja se on parempi niin ettei kukaan joudu enää kärsimään.
YOU ARE READING
hymy väärinpäin
Poetry"tiiätkö, katoin peiliin ja näin itseni hymyilevän väärinpäin" -- Mun rehellisii tunteita ilman sen suurempaa sensuuria, älä odota turhan suuria.
